Siitepölyallergia alkaa tyypillisesti nuoruusvuosina. Vauvakin voi olla siitepölyallerginen, mutta yleensä oireilu alkaa kahden ikävuoden jälkeen lähempänä kouluikää. Kouluikäisistä lapsista siitepölyallergiasta kärsii noin 15 prosenttia.

Usein siitepölyallergisella on atopiatausta, toisin sanoen hänellä on myös atooppista ihottumaa tai ruoka-allergioita. Niin ikään perimä vaikuttaa siitepölyallergian syntyyn.

Eniten siitepölyoireita aiheuttaa koivu

Siitepölyallergian oireet alkavat helmi-maaliskuussa, jolloin tuulien mukana maahamme saapuu kaukokulkeumana lähinnä Baltian maista pähkinäpensaan ja lepän siitepölyä. Suomessakin leppä ja pähkinäpensas alkavat kukkia jo maaliskuussa, heti, kun lämpötila on noussut yli +4 asteen.

Eniten riesaa on koivusta. Se alkaa kukkia viimeistään toukokuussa. Yleensä kukintakausi on ”parhaimmillaan” vapun ja äitienpäivän välissä.

Heinät puolestaan aiheuttavat oireita keskikesällä, eniten heinäkuussa, ja pujo loppukesällä. Pujo on mykerökasvi, joten muutkin mykerökukkaiset, kuten voikukat, krysanteemit ja asterit, voivat aiheuttaa oireita pujoallergikolle.

Sitä, miksi kaikki ihmiset eivät saa siitepölystä oireita, ei tiedetä. Perimällä lienee tässä iso rooli.

Siitepölyallergian oireet voivat heikentää elämänlaatua

Siitepölyallergian yleisimmät oireet ovat

• silmien punoitus, kutina ja kirvely
• aivastelu
• nenän tukkoisuus ja vetinen nuha
• väsymys

Pahimmassa tapauksessa voi olla myös alempien hengitysteiden oireita, kuten yskää ja hengenahdistusta. Tällaiset oireet voivat viitata astmaan. Lisäksi saattaa olla iho-oireita siitepölyn kanssa kosketuksiin joutuvilla ihoalueilla. Joskus siitepölyallergiaan voi liittyä kurkkukipua.

Lapsilla ja nuorilla siitepölyallergiaoireiden on todettu vaikuttavan uneen, vireystilaan, mielialaan ja jopa koulumenestykseen. Etenkin silmäoireet ja nenän kutina ja tukkoisuus heikentävät elämänlaatua.

Siitepölyallergiaan voi liittyä ristiallergia

Siitepölyallergiaan voi liittyä ristiallergia tietyille ruoka-aineille. Koivuallergisille esimerkiksi omena, päärynä ja ananas sekä porkkana, tomaatti ja paprika raakana voivat aiheuttaa nielun ja suun polttelua tai korvien kutiamista. Juuresten ja hedelmien keittäminen, raastaminen tai pakastaminen vähentää niiden allergeenisuutta.

Lisäksi koivuallergikko voi saada oireita pähkinöistä ja mausteista. Yleisimmin oireita aiheuttavat mausteet ovat pippurit, kaneli, curry, inkivääri, kumina, kurkuma, korianteri ja sinappi. Heinien siitepölylle allergiset puolestaan voivat saada oireita esimerkiksi vehnästä, ohrasta, rukiista ja kaurasta. Pujon kohdalla ristireaktiot ovat harvinaisempia.

Siitepölykauden jälkeen ristireaktioita aiheuttavia ruoka-aineita voi yleensä syödä tavalliseen tapaan. Kauden aikanakin kannattaa kokeilla, mitä lapsi voi syödä ja mitä ei. Pelkästään varmuuden varalta syömistä ei ole syytä rajoittaa.

Siitepölyallergian hoito: antihistamiinia, nenäsuihkeita ja silmätippoja

Siitepölyallergian ensisijainen hoito on antihistamiini, jota saa nieltävinä ja nykyisin myös nopeavaikutteisina suussa hajoavina tabletteina sekä pienimmille lapsille tippoina apteekin itsehoitohyllystä. Antihistamiini auttaa hyvin allergiaoireisiin. Kokeilemalla löydät lapsellasi toimivimman tuotteen. Apteekin henkilökunta neuvoo tässä.

Nenän tukkoisuus ja vuotaminen lievittyvät kortisoninenäsuihkeilla. Suihketta tulisi käyttää säännöllisesti ainakin kaksi viikkoa, jotta näkee sen tehon. Lisäksi voidaan tarvita silmätippoja, mikäli lapsella on silmäoireita. Tarjolla on sekä kromoglikaatti- että antihistamiinitippoja. Ensin mainitut auttavat yleensä lievissä oireissa. Jos oireet ovat voimakkaampia, kromoglikaattitippojen lisäksi voi käyttää antihistamiinitippoja.

Lääkehoito kannattaa aloittaa heti ensioireiden ilmaannuttua, ja sitä jatketaan niin pitkään kuin siitepölyä on ilmassa tai lapsella on oireita. Kaikki mainitut lääkkeet ovat lapselle turvallisia, kun noudatetaan annosteluohjeita.

Ylenpalttisesta siivoamisesta ei ole hyötyä

Lapsi saa ulkoilla siitepölyaikaan normaalisti, jos oireilu saadaan pidettyä lääkityksen avulla kurissa ja oireet siedettävinä. Vähiten siitepölyä on ilmassa sateen jälkeen ja eniten tuulisella sekä aurinkoisella säällä. Sateen edellä ja erityisesti ukkosmyrskyssä koivun ja heinien allergeenimäärä moninkertaistuu. Myös vuorokauden ajalla on väliä: vähiten siitepölyä on aamulla ja illalla. Ilman siitepölypitoisuuden voi tarkistaa siitepölytiedotuksista.

Ylenmääräisellä siivoamisella ei saavuteta tavoiteltua hyötyä, mutta peti- tai muitakaan vaatteita ei ole hyvä kuivattaa ulkona. Siitepölyn pääsyä sisätiloihin kannattaa yrittää estää erinäisin konstein, kuten suojaamalla tuuletusikkunat. Illalla voi käydä suihkussa, jotta siitepölyä ei joudu lapsen petivaatteisiin turhaan.

Milloin lääkäriin?

Jos itsehoitolääkkeillä ei saada riittävää apua, on hyvä hakeutua lasten allergioiden hoidon osaavan lääkärin vastaanotolle. Lääkäriin tulee mennä myös, jos lapsella on yskää tai hengenahdistusta, joka liittyy siitepölyihin. Toki hengenahdistus on muutenkin aina hälyttävä merkki.

Siitepölyallergiaa tutkitaan joko ihopistokokein eli Prick-testein tai veriseerumin immunoglobuliini E (IgE) -vasta-ainetestein tai vasta-aineseulonnoin. Lääkitys määräytyy lapsen allergiaoireiden vaikeusasteen mukaisesti.

Siedätyshoito lapsella on yleensä pistoshoitoa

Siedätyshoitoa harkitaan, kun oirelääkkeistä ei ole lapselle riittävää apua oikein annosteltunakaan, ja oireilu on jatkunut jo ainakin kahden siitepölykauden ajan. Lapsilla siedätyshoito tarkoittaa usein pistossiedätystä, koska Suomessa koivulle ei vielä löydy tablettisiedätyshoitoa alle 18-vuotiaille. Heinäsiedätys voidaan toteuttaa jo lapsillekin heinäsiedätystablettihoidolla. Koivu- ja heinäsiedätys kestävät kolme vuotta.

Yleensä kaikista kolmen vuoden siedätyshoidoista luvataan noin 10 vuoden hyöty, mutta siedätyksen tehon ja avun kesto on kovin yksilöllistä. Sitä ei voi ennakoida millään mittarilla. Toinen saa avun loppuiäkseen ja toinen vain viideksi vuodeksi.

Siedätyshoitoa toteutetaan yli viisivuotiaille lapsille kahden oireisen kauden jälkeen, jos oirelääkkeistä ei ole ollut riittävästi apua. Pikkulapsilla ja taaperoilla siitepölyallergian hoito on oireenmukaista hoitoa.

Siitepölyallergian hyvä hoito vähentää astmariskiä

Siitepölyallergian hyvä oireenmukainen hoito ja myös siedätyshoito ovat tärkeitä, koska hoitamattomat allergiat johtavat helposti astmaoireisiin. Siedätyshoidon on todettu voivan vähentää astman puhkeamisen riskiä jopa 50 prosenttia viiden vuoden seurantavälillä. Joka tapauksessa se helpottaa yleensä astmaoireita ja vähentää lääkityksen tarvetta.

Asiantuntijana Pikkujätin lasten allergologian erikoislääkäri Kati Holm.

Artikkelit ja tiedotteet

 

Näytä kaikki artikkelit

Onko lapsellasi siitepölyallergia? Näin lievität oireita tehokkaasti

Siitepölyallergia saa lapsen nenän vuotamaan ja silmät kutiamaan. Oireiden hyvä hoito on tärkeää, koska allerginen nuha altistaa astmalle. Oireilu voi heikentää myös elämänlaatua ja vaikuttaa jopa koulumenestykseen. Lasten allergologian erikoislääkäri Kati Holm neuvoo, miten siitepölyoireet selätetään.

Lue lisää

Täit ovat ikäviä vihulaisia – 5 vinkkiä niiden häätöön

Täit eivät ole merkki huonosta hygieniasta, vaan niitä voi tulla kenelle hyvänsä. Varmin oire on kutiseva ja ärtynyt hiuspohja, jota lapsi raapii usein. Lastentautien erikoislääkäri Tea Nieminen kertoo, millä konsteilla täiden häätö onnistuu.

Lue lisää

Vaivaako lastasi vaippaihottuma? Näin hoidat ja ehkäiset

Vaippaihottuma on alle vuoden ikäisillä lapsilla tavallista, mutta onneksi se paranee yleensä nopeasti. Lastentautien erikoislääkäri Pirkko Keronen neuvoo, miten vaippaihottumaa hoidetaan ja ehkäistään sekä milloin on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Lue lisää

Näytä kaikki artikkelit

Päätäit ovat tuskin silmällä nähtäviä, 2–3 mm:n pituisia läpikuultavia siivettömiä hyönteisiä, jotka asustavat hiuksissa. Eniten niitä löytyy korvien takaa ja niskasta. Täin munia eli saivareita voidaan toisinaan havaita myös ripsissä ja kulmakarvoissa.

Päätäi voi tulla kenelle tahansa, myös aikuisille, eikä sen löytyminen ole merkki huonosta hygieniasta. Pieniä päätäiepidemioita on melko usein kouluissa ja päiväkodeissa. Joinakin vuosina täitä on runsaammin.

Täit siirtyvät päästä toiseen läheisessä kanssakäymisessä esimerkiksi lasten leikeissä tai lasten tuijottaessa päät toisissaan kiinni jonkun kännykkää. Ne leviävät myös päähineen, hiusharjan tai kamman välityksellä.

1. Käy hiukset läpi täikammalla

Päätäit kiipeävät salamannopeasti hiusta alas- ja ylöspäin eräänlaisen hakun avulla. Tämä hakku sopii tismalleen ihmisen hiukseen. Lemmikkieläinten turkissa se ei liiku samalla tavalla. Siksi täit eivät leviä ihmisestä lemmikkeihin tai päinvastoin.

Täit pureutuvat hiuspohjaan, koska ne tarvitsevat verta elääkseen. Puremat aiheuttavat kutinaa. Puremajäljet ovat pistemäisiä, ja ne punoittavat selvästi. Raapiessa päänahka ärtyy lisää, ja joskus harvoin siitä voi seurata päänahan bakteeri-infektio, märkärupi. Aina ei oireita ole.

Jos epäilet, että lapsi on saanut tartunnan, voit todeta sen etsimällä hänen hiuksistaan täitä tai saivareita. Käytä apuna apteekista saatavaa tiheäpiikkistä täikampaa, jolla hiukset kammataan tyvestä latvaan. Käy hiukset systemaattisesti läpi koko pään alueelta kahdesti joka kampauskerralla. Kampaamista helpottaa, kun teet sen pesun jälkeen hiusten ollessa kosteat, ja kun hiuksiin on käytetty hiustenhoitoainetta.

Täiden tunnistaminen voi olla hieman haastavaa. Päätäit näyttävät pieniltä hiekanmuruilta, mutta tarkkasilmäinen huomaa, että ne liikkuvat. Saivarit puolestaan muistuttavat hilsettä tai talkkia, joten ne on usein helpompi havaita. Niiden poistaminen tukasta on kuitenkin hankalaa, koska ne ovat hyvin tiukasti hiuksissa kiinni. Ulompana hiuksissa voi myös olla kiinni tyhjiä munankuoria. Ne yksin eivät tarkoita päätäitartuntaa, koska kuoret voivat pysyä hiuksissa useita kuukausia tartunnan jälkeenkin.

Täiden havaitsemista helpottaa se, että kampaat pitkätukkaisen lapsen hiukset tämän pään ollessa alaspäin ja levität alle valkoisen paperiarkin tai liinan. Täit varisevat kammatessa alustalle, josta ne voi nähdä paljain silmin.

2. Noudata hoito-ohjeita huolella

Täiden häätö tapahtuu hoitovalmisteilla, joita saa apteekista ilman reseptiä. Hoito kannattaa aloittaa heti päätäiden toteamisen jälkeen, koska päätäit lisääntyvät nopeasti. Kaikki tartunnan saaneet pitää hoitaa samaan aikaan. Siksi jokaisen perheenjäsenen, myös aikuisten, hiukset on tarkistettava huolellisesti. Samassa sängyssä nukkuvat kannattaa hoitaa automaattisesti, vaikkei tartuntaa huomattaisi.

Hoitovalmisteita on useita erilaisia. Apteekin henkilökunta auttaa niiden valitsemisessa. On tärkeää, että luet hoito-ohjeet huolella ja toimit kirjaimellisesti niiden mukaan. Useimmiten hoidon epäonnistuminen johtuu siitä, ettei ohjeita ole noudatettu. Jos esimerkiksi hoitovalmistetta ei levitetä hiusten latvoihin asti, teho jää vaillinaiseksi. Yksi hoitokerta ei riitä, vaan yleensä hoito on tarpeen uusia 7–10 päivän kuluttua.

Kuumalla föönillä täitä ei voi hävittää, vaikka näinkin on joskus väitetty. Kuumuus ei tuhoa niitä, koska täit laskeutuvat föönätessä hiusten latvoihin. Siellä fööni ei tunnu yhtä kuumana kuin päänahkaa vasten.

3. Pese pipot, harjat ja petivaatteet

Suursiivousta kotona ei tarvitse tehdä, koska täit kuolevat nopeasti kehon ulkopuolella. Hiusharjat, pipot ja tyynyliinat sekä kaikki muut vaatteet ja tavarat, jotka ovat olleet kosketuksissa pään kanssa, pitää pestä tai poistaa käytöstä pariksi päiväksi. Täit kuolevat viidessä minuutissa yli 55 asteen lämpötilassa.

Täin munat voivat säilyä kehon ulkopuolella jopa 10 päivää, minkä vuoksi suositellaan, että sellaisia tavaroita, joita ei voi pestä, ei käytetä vähään aikaan. Yleensä muutama päivä riittää hyvin.

4. Ilmoita tartunnasta päiväkotiin

Täitartunnasta on ilmoitettava heti päiväkotiin, kouluun ja kavereiden vanhemmille, jotta täit eivät palaudu jo hoidettuihin päihin uudelleen. Päiväkodista tai koulusta ei tarvitse olla pois, kunhan hoito on aloitettu.

Päiväkodin henkilökunnan tulisi informoida tartunnasta muiden lasten perheitä, jotta he tekisivät täitarkastuksen. Pipot ja kaulaliinat on syytä säilyttää varmuuden vuoksi oman takin hihassa. Se on hyvä käytäntö muulloinkin.

5. Seuraa hoidon tehoamista täitarkastuksilla

Täitartunnan jälkeen tilannetta kannattaa seurata tekemällä täitarkastuksia kerran viikossa usean viikon ajan. Myös täikammalla kampaamista voi jatkaa muutaman vuorokauden välein kuukauden ajan.

Jatkossa lasta kannattaa neuvoa olemaan lainaamatta kampaa tai hiusharjaa kavereilta. Hänen ei myöskään tulisi lainata omiaan heille. Kun ne ovat vain henkilökohtaisessa käytössä, täitartuntoja pystytään ainakin hieman estämään.

Jos huolella toteutetusta itsehoidosta ei ole apua, tai jos raapimisen seurauksena mahdollisesti tullutta märkärupea ei saada rauhoitettua omin konstein, on syytä hakea apua lääkäriltä.

Lääkäri voi tarvittaessa kirjoittaa reseptin esimerkiksi suun kautta annosteltavalle ivermektiini-loislääkkeelle. Mitään vakavampaa haittaa täitartunnasta ei voi seurata, sillä täit eivät tartuta muita tauteja.

Asiantuntija: lastentautien erikoislääkäri, lasten infektiotautien erikoislääkäri Tea Nieminen.

Vaippaihottuma ei ole allergiaa, vaan seurausta virtsan ja ulosteen aiheuttamasta ärsytyksestä sekä ihon hautumisesta kosteassa vaipassa. Ongelmia syntyy eritoten silloin, jos ulostetta jää iholle pitkäksi aikaa.

Ihottuma keskittyy tavallisesti lapsen sukuelinten ja peräaukon ympärille. Se ei yleensä leviä sieltä toisaalle kehoon. Vaippaihottuma ei myöskään tartu vauvasta toiseen.

Miltä vaippaihottuma näyttää?

Vaippaihottuma ilmenee ihon punoituksena, joka vaihtelee voimakkuudeltaan. Punoitukseen liittyy usein finnimäisiä näppyjä ja joskus rakkuloitakin.

Rikki hiertynyt iho voi olla hyvinkin arka, ja lapsi aristaa sen vuoksi vaipanvaihtoa. Ihoa voi myös kirvellä ulostamisen ja virtsaamisen yhteydessä.

Vaippaihottuma voi ilmaantua jo muutaman viikon ikäiselle vauvalle, mutta erittäin tavallista se on 8–12 kuukauden iässä, kun lapsi saa jo kiinteämpää ruokaa. Ripuli tai antibioottikuuri voivat pahentaa ihottumaa.

Tiheästi ulostaminen lisää riskiä

Tutkimuksissa on havaittu, että vaippaihottumaa esiintyy yhtä paljon kertakäyttövaippoja ja kangasvaippoja käyttävillä vauvoilla. Toisaalta lastenlääkärien kokemusten mukaan vanhanaikaiset harsovaipat usein ärsyttävät lapsen ihoa enemmän kuin modernit kertakäyttövaipat.

Erityisen alttiita vaippaihottumalle ovat vauvat, jotka ulostavat hyvin tiheästi. Myös ruoka-aineallergian aiheuttava allergeeni ulosteessa voi ärsyttää suuresti ihoa ennen kuin tilanne saadaan ruokavaliolla hallintaan.

Vaippaihottuman hoito ei ole vaikeaa

Vaippaihottuman hoito koostuu lapsen peffan pesusta, rasvauksesta ja vaipanvaihdosta riittävän usein. Pelkkä vesipesu lämpimällä vedellä toimii usein parhaiten. Saippua voi ärsyttää jo valmiiksi ärtynyttä ihoa entisestään. Siksi sitä ei suositella. Pesun jälkeen iho taputellaan huolellisesti pyyhkeellä kuivaksi.

Jos iho punoittaa herkästi, se on syytä suojata perus- tai sinkkivoiteella. Molemmat rauhoittavat kirvelyä ja kipua. Sinkki myös muodostaa ihon päälle suojakalvon. Perusvoiteista kannattaa valita paksu ja rasvainen vaihtoehto. Sitä voi laittaa iholle aina vaippaa vaihtaessa ja sinkkivoidetta muutaman kerran päivässä. Vaipanvaihdon yhteydessä tavaksi kannattaa ottaa myös ihon suihkuttelu.

Mikäli mahdollista, lapsen tulisi antaa välillä olla pylly paljaana. Ilmakylvyt rauhoittavat tehokkaasti ärtynyttä ihoa. Vaippoja ei saisi kiristää liian tiukalle, jotta iho saa ilmaa silloinkin, kun lapsi käyttää vaippaa.

Vaivan pitkittyessä lääkäriin

Yleensä vaippaihottuma paranee hyvällä omahoidolla muutamassa päivässä tai viimeistään viikon sisällä. Lääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos

• vaippaihottuma pitkittyy yli viikon mittaiseksi
• vaippaihottuma alkaa voimakkaasti punoittaa, ihoon ilmaantuu haavaumia tai kraattereita, tai iho on hyvin kivulias
• ihottuma leviää vaippa-alueen ulkopuolelle
• vauva itkee toistuvasti ulostamisen tai vaipanvaihdon yhteydessä

Lääkäri voi tarvittaessa määrätä hoidoksi tulehdusta hillitsevää hydrokortisonivoidetta. Omin päin voidetta ei kannata pienellä vauvalla käyttää, vaikka sitä on saatavilla apteekista ilman reseptiäkin.

Joskus myös allergiat voivat saada pepun alueen ihon ärtymään. Hiivasieni-infektiot ovat vauvoilla harvinaisia.

Lapsen kasvaessa suolen toiminta muuttuu

Hyvä hygienia, tiheät vaipanvaihdot, ilmakylvyt ja ihon hyvä rasvaus auttavat ehkäisemään vaippaihottumaa. Näistä toimista huolimatta iho saattaa joskus ärtyä, ja vaippaihottuman voi saada uudestaankin.

Lapsen kasvaessa suolen toiminta muuttuu ja rauhoittuu ja iho vahvistuu, eikä lapsi ole enää yhtä altis vaippaihottumalle. Yli vuoden ikäisillä lapsilla vaippaihottumaa esiintyy harvoin.

Asiantuntija lastentautien erikoislääkäri Pirkko Keronen.

Artikkelit ja tiedotteet

 

Näytä kaikki artikkelit

Onko lapsellasi siitepölyallergia? Näin lievität oireita tehokkaasti

Siitepölyallergia saa lapsen nenän vuotamaan ja silmät kutiamaan. Oireiden hyvä hoito on tärkeää, koska allerginen nuha altistaa astmalle. Oireilu voi heikentää myös elämänlaatua ja vaikuttaa jopa koulumenestykseen. Lasten allergologian erikoislääkäri Kati Holm neuvoo, miten siitepölyoireet selätetään.

Lue lisää

Täit ovat ikäviä vihulaisia – 5 vinkkiä niiden häätöön

Täit eivät ole merkki huonosta hygieniasta, vaan niitä voi tulla kenelle hyvänsä. Varmin oire on kutiseva ja ärtynyt hiuspohja, jota lapsi raapii usein. Lastentautien erikoislääkäri Tea Nieminen kertoo, millä konsteilla täiden häätö onnistuu.

Lue lisää

Vaivaako lastasi vaippaihottuma? Näin hoidat ja ehkäiset

Vaippaihottuma on alle vuoden ikäisillä lapsilla tavallista, mutta onneksi se paranee yleensä nopeasti. Lastentautien erikoislääkäri Pirkko Keronen neuvoo, miten vaippaihottumaa hoidetaan ja ehkäistään sekä milloin on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Lue lisää

Näytä kaikki artikkelit

1. Millainen sairaus astma on?

Astma on keuhkosairaus, jossa keuhkojen limakalvoille syntyy erilaisten ärsykkeiden seurauksena tulehdustila, jonka vuoksi keuhkoputket alkavat supistella poikkeavasti. Ärsykkeinä voivat toimia niin infektiot, allergeenit, kuten siite- ja eläinpöly, fyysinen rasitus, kylmä, kuuma tai kuiva ilma kuin tupakansavu ja ilmansaasteet.

Perimän merkitys astman synnyssä on suuri: vanhempien tai sisaruksien astma on merkittävin riskitekijä taudin puhkeamiselle. Äidin raskauden aikainen tupakointi ja lapsen myöhempi passiivinen tupakointi nostavat lapsen astmariskin 1,5-kertaiseksi. Myös lapsen atooppinen ihottuma sekä ylipaino lisäävät astmariskiä.  

2. Miten yleinen astma on lapsilla?

Lääkärin toteamaa astmaa tai astman kaltaisia oireita esiintyy 6–10 prosentilla lapsista. Länsimaissa astma on yleisin lapsuusiän pitkäaikaissairaus. Lasten astma alkaa yleensä leikki- tai kouluiässä, mutta voi ilmaantua jo taaperonakin. Astma saattaa helpottaa lapsen kasvaessa tai murrosikään tullessa, mutta osalle taipumus siihen jää loppuiäksi.

Pienillä lapsilla esiintyvä astma on pääosin infektioastmaa, jolloin oireilun laukaisee viruksen aiheuttama hengitystieinfektio. Pojilla infektioastma on yleisempää kuin tytöillä. Vanhemmilla lapsilla on taaperoikäisiä enemmän myös allergista astmaa. Se on yleisintä IgE-vasta-ainein erilaisille allergeeneille reagoivilla atoopikoilla, kuten ruoka-allergikoilla ja allergisesta nuhasta kärsivillä.

Rasitusastma, jossa astmaoireet ilmenevät vain liikunnasta ja muussa fyysisessä rasituksessa, on lapsilla harvinainen.

3. Millaisia lapsen astmaoireet ovat?

Lapsen astma voi oirehtia

• jatkuvana limaisuutena, rohinana ja alentuneena rasituksen sietona
• uloshengitysvaikeutena
• yöllisenä heräilynä, mikä johtuu yskästä ja hengenahdistuksesta
• hengityksen vinkunana infektioissa tai rasituksessa, kuten juostessa, riehakkaasti leikkiessä, nauraessa tai itkiessä
• rasituksen jälkeisenä yskänä
• pitkittyneinä tai toistuvina ylähengitystieinfektioina ja pitkään jatkuvana yskänä

Oireita voi olla mihin tahansa aikaan vuorokaudesta, mutta etenkin yöllistä yskää pidetään astmalle tyypillisenä. Aina keväisin toistuvat astmaoireet liittyvät usein koivuallergiaan. Pakkanen ja huono ulkoilman laatu keväisin voivat myös lisätä astmaoireilua.

4. Mitä astmakohtaus tarkoittaa?

Astmakohtauksella tarkoitetaan äkillistä hengitysvaikeutta, johon liittyy yleensä hengityksen muuttuminen pinnalliseksi, hengityksen tihentyminen ja vinkuminen sekä apuhengityslihasten eli niskan, kaulan, pallean ja rintakehän yläosien lihasten käyttö. Kaikilla lapsilla ei ole astmakohtauksia, vaan valtaosalla astman oireet ovat lieviä.

5. Milloin tulee hakeutua lääkäriin ja mitä tutkimuksia astmadiagnoosi vaatii?

Lapsen hengityksen vinkunan ja hengitysvaikeuden syy tulee aina selvittää. Astman diagnostiikka perustuu keuhkojen toimintakokeisiin. Myös toistetusti lääkärin havaitsemat hengityksen poikkeavuudet voivat riittää diagnoosin syntyyn.

Lasten keuhkojen toimintaa tutkitaan spirometria- ja oskillometriatutkimuksella. Spirometria soveltuu yli kouluikäisille lapsille. Sillä mitataan keuhkotilavuuksien muutoksia ja ilman virtausta keuhkoputkissa. Spirometriaan yhdistetään juoksurasitustesti, jolla selvitetään keuhkoputkien supistumisherkkyyttä.

Toinen vaihtoehto isommilla lapsilla on kahden viikon mittainen PEF-seuranta. PEF-mittaus kertoo hengityksen ulospuhallusvoimakkuudesta ja sen vaihtelusta. Mittaus tehdään kotona aamuin illoin keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä.

Nuoremmille lapsille tehdään oskillometriatutkimus. Se soveltuu pienille lapsille paremmin kuin spirometria, koska lapsen ei tarvitse puhaltaa voimakkaasti, vaan laite tekee työn hänen puolestaan. Oskillometria voidaan toteuttaa noin kolmen vuoden iästä lähtien. Siihenkin yhdistetään yleensä rasitustesti, koska silloin diagnoosi on varmempi.

Alle kolmevuotiaille voidaan tehdä hoitokokeilu, mikäli lapsella on ollut kolme lääkärin toteamaa hengityksen vinkunajaksoa vuoden aikana. Jos oireet lievittyvät hoitavalla astmalääkkeellä, se on selvä merkki siitä, että kyseessä on astma.

6. Miten astmaa hoidetaan?

Astmaa hoidetaan hoitavilla ja avaavilla inhaloitavilla eli hengitettävillä lääkkeillä. Kun lääkkeitä käytetään ohjeiden mukaisesti, lapsen astma saadaan yleensä hyvään tasapainoon. Hyvässä hoitotasapainossa olevaan astmaan ei välttämättä liity lainkaan pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheella tarkoitetaan, että oireet lisääntyvät selvästi astman säännöllisestä lääkityksestä huolimatta.

Astmalääkitystä ei pidä koskaan lopettaa omaehtoisesti, vaan kuunnellen hoitavan lääkärin antamia ohjeita hoidon kestosta. Seurantakäyntien tiheys riippuu lapsen iästä, astman vaikeusasteesta ja siitä, onko kyseessä infektio- vai allerginen astma.

Myös samanaikaisten allergisten sairauksien, kuten atooppisen ihottuman ja allergisen nuhan, hoitaminen on tärkeää. Hoitamaton allerginen nuha usein pahentaa astman oireita.

7. Saako astmaa sairastava lapsi urheilla?

Lääkehoidon tarkoituksena ja ehdottomana pyrkimyksenä on, että astmaa sairastava lapsi voi liikkua tavalliseen tapaan. Lisäksi liikunta on lääkettä astmalle: kestävyystyyppinen liikunta saattaa vähentää astmaoireita ja jopa parantaa keuhkojen toimintaa. Lisäksi liikunta irrottaa limaa. Mitä parempi kunto lapsella on, sitä paremmin myös astma voi.

8. Mitä astman huonosta hoidosta voi seurata?

Astman huono hoitotasapaino voi vaikuttaa lapsen keuhkojen kasvuun ja kehitykseen, pituuskasvuun ja yleiseen kehitykseen epäedullisesti. On myös mahdollista, ettei lääkehoito enää aikuisiällä tehoa parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi lapsi saa herkästi infektioita ja sietää huonosti rasitusta. Tämä muovaa lapsen elämää ja harrastuksia terveyden kannalta huonoon suuntaan.

9. Tuleeko koulussa kertoa lapsen astmasta opettajille?

Opettajan kuuluisi olla aina tietoinen lapsen allergioista ja varsinkin astmasta, jotta hän voi huomioida ne esimerkiksi keväisin tehtävissä aerobista kuntoa ja kapasiteettia vaativissa kuntotesteissä. Niissä astmalapsen kohdalla pitäisi riittää se, että hän edes yrittää. Mikäli opettaja ei tiedä lapsen astmasta, lapsi saattaa rasittaa itseään liiaksi koettaessaan pärjätä yhtä hyvin kuin muut lapset.

Asiantuntijana Lastentautien erikoislääkäri, lasten allergologian erikoislääkäri Kati Holm.

Syyhy on pikkuruisen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkin aiheuttama sairaus, joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta. Useimmiten tartunnan saa toiselta perheenjäseneltä tai nuorten keskuudessa seurustelukumppanilta. Syyhy tarttuu kaikenikäisiin, vauvoista vanhuksiin.

On myös mahdollista, mutta harvinaisempaa, saada tartunta kyläillessä perheessä, jossa on syyhyä sairastava, tai majoittuessa paikassa, jossa syyhyä sairastava on juuri edeltävästi yöpynyt. Syyhypunkki säilyy ihmiskehon ulkopuolella elävänä vuorokauden tai kaksi.

Syyhyn oireet

• Syyhyn pääoire on laaja-alainen kutina, joka tuntuu voimakkaimpana iltaisin ja öisin.
• Eläviä syyhypunkkeja on ihon alla useimmiten vain 5-10 kappaletta. Ne sijaitsevat yleensä kämmenissä, sormien väleissä tai ranteissa. Näihin kohtiin ilmaantuu punkin kaivamia pieniä kiemurtelevia käytäviä, jotka näyttävät pistävän pensaan raapimajäljiltä.
• Alavatsan, nivusten, sukuelinten ja pakaroiden alueelle sekä muuallekin voi tulla punaisia näppyjä. Näissä paikoissa syyhypunkkia ei ole, vaan oireet perustuvat tartunnan saaneen omaan immunologiseen reaktioon syyhypunkin erittämille aineille ja itse syyhypunkille.

1. Varmista vaivan syy

Syyhy kannattaa aina todeta lääkärissä. Ei ole ihan helppoa erottaa syyhyä esimerkiksi atooppisesta ihottumasta tai nokkosrokosta, joihin myös liittyy kovaa kutinaa. Syyhyn hoitoa – joka vaatii koko perheeltä viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä – ei kannata aloittaa, ellei diagnoosi ole varma.

Ihotautilääkäri diagnosoi syyhyn dermotoskoopilla eli ihotähystimellä. Sillä voidaan nähdä syyhypunkin kaivamia käytäviä sekä alle puolen millimetrin kokoinen syyhypunkkikin. Kun syyhy on todettu, saat lääkäriltä opastuksen sen hoitoon.

Ei riitä, että vain potilas hoidetaan, vaan kaikki samassa taloudessa asuvat on hoidettava samalla kertaa riippumatta siitä, onko heillä oireita. Muuten syyhyä ei saada nujerrettua. Perheen sisällä syyhy voi tarttua paitsi sängyistä, joilla kaikki oleilevat, myös yhteisistä käsipyyhkeistä, matoista sekä kangaspäällysteisistä sohvista ja nojatuoleista, joilla kaikki oleilevat.

Useimmiten kaikki perheenjäsenet saavatkin tartunnan. Syyhykutina alkaa kuitenkin viiveellä, vasta 3-6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö on ehtinyt herkistyä punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Tosin jos on sairastanut syyhyn jo aiemmin, oireet ilmaantuvat vuorokaudessa.

2. Muista toistaa syyhyn hoito

Syyhyn hoitona käytetään aina permetriinivoidetta. Sitä saa apteekista ilman reseptiä, mutta käyttöä ei kannata aloittaa ennen kuin lääkäri on todennut, että kyse on juuri syyhystä. Voidetta levitetään illalla pesun jälkeen koko kehoon. Älä unohda sukuelimiä tai sormi- ja varvasvälejä. Myös hiuspohja ja kasvot hoidetaan, jos niissä on oireita. Aamulla iho pestään huolellisesti. Hoito toistetaan 1-2 viikon kuluttua.

Lääkevoide sopii yli kahden kuukauden ikäisille lapsille. Myös raskaana olevat ja imettävät äidit voivat käyttää sitä. Alle kahden kuukauden ikäisille vauvoille on oma voiteensa, jonka lääkäri voi tarvittaessa määrätä.

Lisähoitona voidaan käyttää reseptillä saatavia tabletteja, jos esimerkiksi syyhyn hoito on aiemmin epäonnistunut tai tilanne on lähtökohtaisesti erityisen hankala. Myös tablettihoito toistetaan 1-2 viikon kuluttua. Hoidettavan pitää painaa yli 15 kiloa. Kerralla otettavien tablettien määrä määräytyy painon mukaan.

3. Vaihda lakanat ja pese vaatteet sekä pehmolelut

Syyhyn lääkehoito yksin ei riitä tuhoamaan syyhypunkkia, vaan kaikki petivaatteet pitää vaihtaa samana aamuna, kun hoitovoide pestään pois. Lisäksi patja on imuroitava hyvin. Lakanoita vaihtaessa kannattaa käyttää suojahanskoja.

Myös kaikki hiljattain käytössä olleet vaatteet sekä lapsen sängyssä olevat pehmolelut on pestävä pesukoneessa 60 asteessa. Jos pehmoleluja ei voi pestä, ne suljetaan muovipussiin viikoksi tai pakastetaan vuorokaudeksi. Nämäkin toimenpiteet tuhoavat syyhypunkin.

4. Siivoa koti

Lisäksi koko koti on siivottava heti voidehoidon jälkeisenä päivänä imuroimalla. Eritoten matot sekä kangaspäällysteiset sohvat ja tuolit on imuroitava huolellisesti, koska syyhypunkki voi elää niissä 1-2 päivää. Koko siivousurakka toistetaan toisen hoitokerran jälkeen petivaatteiden pesua myöten.

Jos kodin siivous on puutteellista tai sitä ei tehdä lainkaan, syyhytartunnan voi saada uudestaan. Kierre siis jatkuu. Itsekseen syyhy ei parane, vaan kutina muuttuu koko ajan tuskallisemmaksi.

5. Ilmoita tartunnasta päiväkotiin

Syyhyn tartuttavuuden katsotaan lakkaavan ensimmäisen voidehoitokerran jälkeen. Ennen kuin se on tehty ei kannata kutsua vieraita, etenkään yökylään.

Päiväkotiin tai kouluun lapsi voi palata heti hoidon jälkeisenä päivänä. Päiväkotiryhmää kannattaa informoida tapahtuneesta, koska syyhy voi levitä pienten lasten kesken. Tartuntaa ei kannata hävetä tai piilotella, sillä syyhysairaus ei liity huonompaan hygieniaan, vaan se voi tulla kenelle hyvänsä. Kyse on lähinnä huonosta tuurista. Kunnan tai kaupungin tartuntatautiviranomainen ottaa kantaa siihen, onko koko päiväkotiryhmä syytä hoitaa.

6. Jos kutina vain jatkuu, mene uudestaan lääkäriin

Syyhyn oireet eivät katoa heti, vaan lievittyvät pikkuhiljaa. Jälkikutina voi jatkua useita viikkoja. Sitä voi hoitaa kortisonivoiteilla ja antihistamiinilla. Lapsille riittää reseptittä saatava kortisonivoide, mutta aikuinen tarvitsee vahvemman valmisteen. Lääkäri kirjoittaa sille reseptin jo syyhydiagnoosin yhteydessä. Myös näpyt ja rakkulat iholla voivat kestää joitakin viikkoja.

Jos kovaa kutinaa on edelleen kuukauden kuluttua, on syytä mennä uudestaan lääkäriin, jossa arvioidaan, onko syyhyn hoito onnistunut vai ei. Aiemmin vastaanotolle ei kannata hakeutua, koska jälkikutina jatkuu usein jopa kuukauden.

Lisäksi jonkin aikaa hoitorupeaman jälkeen ihon alla voidaan vielä nähdä kuolleita syyhypunkkeja, mutta dermatoskooppi ei erota, onko punkki kuollut vai elävä. Näiden syiden vuoksi lääkärin kontrollikäynnille ei pidä kiirehtiä liian pikaisesti.

Asiantuntijana Pikkujätin ihotautien ja allergologian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Sonja Hahtola

Angiina on A-streptokokkibakteerin aiheuttama nielurisatulehdus. Alle kolmevuotiailla angiina on hyvin harvinainen, mutta leikki- ja kouluikäisillä lapsilla kohtalaisen tavallinen. Noin kolmasosa sen ikäisten sairastamista nielutulehduksista johtuu A-streptokokista. Myös aikuinen voi sairastua angiinaan, mutta tauti on heillä harvinaisempi kuin leikki-ikäisillä.

Tarttuuko angiina?

Kymmenellä prosentilla lapsista streptokokki A elää nielussa normaaliflooran seassa, vaikka heillä ei ole oireita. Joissakin olosuhteissa bakteeri voi aktivoitua, jolloin lapsi sairastuu. Bakteeria kantava lapsi saattaa myös tartuttaa jonkun, jolla ei ole bakteeria nielussaan. Lisäksi angiina voi levitä syljen tai pisaratartunnan kautta epidemioina päiväkodeissa, koulussa tai perheen sisällä.

Kaikki nielutulehdukset eivät A-streptokokista johdu, vaan valtaosa on viruksen aiheuttamia. Silloin kyse ei ole angiinasta. A-streptokokkibakteeri voi aiheuttaa myös märkärupea ja ruusua sekä tulirokkoa.

Angiinan oireet poikkeavat flunssaoireista

Angiinan itämisaika on lyhyt. Oireet ilmaantuvat yleensä neljän vuorokauden sisällä tartunnasta.

Angiinan oireita ovat:

• kurkkukipu
• korkea kuume
• päänsärky
• valkoiset peitteet nielussa
• pahoinvointi
• oksentelu

Nuhaa tai yskää angiinaan ei liity.

Angiinan hyvä hoito on tärkeää

Nielun kipua ja turvotusta sekä päänsärkyä voi lievittää tulehduskipulääkkeillä ja parasetamolilla annostusohjeita noudattaen. Usein niiden yhdistelmä toimii parhaiten. Lääkkeet kannattaa ottaa puolisen tuntia ennen ateriaa, jolloin syöminen helpottuu.

Lisäksi on huolehdittava riittävästä juomisesta. Kuumeisena olisi hyvä juoda vettä ja mehuja parisen litraa päivässä.

Angiina paranee yleensä viikossa itsestään ilman antibiootteja, mutta jälkitautiriski on tuolloin suurempi. Siksi angiinaoireissa on suositeltavaa hakeutua lääkäriin. Diagnoosi perustuu oirekuvaan ja nielunäytteen ottoon. Sillä testataan, onko nielussa A-streptokokkia.

Nielunäyte otetaan nielusta pumpulipuikolla. Sitä ei tarvitse jännittää, koska toimenpide on nopea ja kivuton. Jos nielusta löytyy A-streptokokki, hoidoksi määrätään antibiootteja, pääsääntöisesti penisilliiniä, mikäli lapsi ei ole sille allerginen. Oireet helpottuvat yleensä parin vuorokauden jälkeen antibioottihoidon aloittamisesta.

Lääkäriin on aiheellista mennä myös, jos jollakin perheenjäsenellä on todettu angiina ja lapsella nousee kuume. Tartuntariski on tällaisessa tilanteessa kohonnut.

Vakavia jälkitauteja

Angiinan liittyy tiettyjä vakavia jälkitauteja. Ennen tavallisin oli reumakuume, joka on sydämen läppäsairaus. Vuosikymmenten saatossa reumakuume on kuitenkin hävinnyt Suomesta lähes kokonaan. Niin ikään angiinan aiheuttamat munuaistulehdukset ovat harvinaisia.

Nykyisin suurin vaara on nielupaise. Angiinan antibioottihoito kuitenkin estää tehokkaasti sen ilmaantumisen. Mikäli paise hoidosta huolimatta tai sen puutteen vuoksi kehittyy, se pitää tyhjentää ja sen sisällä oleva märkä poistaa. Lisäksi tarvitaan antibiootteja. Jos nielupaisetta ei hoideta, tulehdus voi levitä kaulalle, keuhkoihin tai aivoihin ja joskus kehittyä jopa hengenvaaralliseksi.

Nielupaiseeseen viittaavia oireita ovat

• nielemisen vaikeutuminen
• puheen muuttuminen puuromaiseksi
• suun avaamisen vaikeutuminen

Mikäli tällaisia oireita ilmaantuu, on heti lähdettävä lääkäriin. Vastaanotolle on hakeuduttava myös, jos antibiooteista huolimatta kuume ja muut angiinan oireet jatkuvat.

Tarttumista on vaikea ehkäistä

Angiinan tartuttavuus on suurimmillaan taudin alkuvaiheessa, jo ennen oireiden puhkeamista. Siksi taudin tarttumista on vaikea ehkäistä. Kun tartunta on todettu, on syytä noudattaa hyvää käsihygieniaa ja välttää sylkikontaktia. Näin voidaan ainakin jossain määrin ehkäistä taudin tarttumista muihin ihmisiin.

Antibioottihoidon alettua lapsi tartuttaa enää yhden vuorokauden ajan. Sen jälkeen voi palata päiväkotiin tai kouluun, jos vointi sen sallii.

Lapsen hammasharja kannattaa keittää tai vaihtaa uuteen kahden vuorokauden kuluttua antibioottihoidon alkamisesta. Näin siksi, että streptokokki voi tarttua hammasharjaan ja aiheuttaa lapselle uuden tartunnan heti entisen perään. Kahdessa vuorokaudessa antibiootti hävittää streptokokin.

Hammasharjasta streptokokkia voi päätyä myös hammastahnaan. Sen vuoksi hammasharjan hävittämisen tai keittämisen yhteydessä on syytä puristaa pätkä tahnaa pois. Näin hammastahnakin puhdistuu. Tartuntavaaran kannalta olisi hyvä, että sairastuneella lapsella olisi oma tahnansa, jota muut eivät käytä.

Nielurisaleikkaus katkaisee angiinakierteen

Jos angiinat toistuvat usein, ratkaisu on nielu– ja kitarisojen poisto. Kierre loppuu siihen.

Toimenpide tehdään nukutuksessa ja kestää noin 20-30 minuuttia. Kotiin pääsee samana päivänä. Toipumisaika on 7-9 päivää. Syöminen onnistuu särkylääkkeiden avulla. Aluksi kannattaa antaa lapselle kylmiä, imeskeltäviä tai soseutettuja ruokia. Ne menevät alas helpommin.

Kouluun lapsi voi mennä heti, kun olo sallii. Yleensä tässä menee viikko. Mitään rajumpia aktiviteettejä ei suositella harrastettavaksi pariin viikkoon.

Asiantuntijana korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Johan Hedström.

Miksi vauva heräilee öisin?

Pienellä vauvalla ei vielä ole unirytmiä, eikä päivällä ja yöllä ole hänelle merkitystä siinä mielessä kuin aikuiselle.

Siksi on normaalia, että alle kolmekuinen vauva herää yössä useamman kerran ja tarvitsee vanhemman apua nukahtaakseen uudestaan.

Vauvat ovat kuitenkin yksilöitä: osa osaa jo ihan pienenäkin saada itse unen päästä kiinni.

Missä iässä vauva alkaa nukkua paremmin?

Noin kolmen kuukauden iässä vauvan uni- ja päivärytmi alkaa kehittyä. Silloin unen rakenne muuttuu, ja useimmat vauvat alkavat nukkua pisimmät unijaksonsa öisin.

Neljän kuukauden iässä vauvoille tulee tyypillisesti niin kutsuttu hulinavaihe, jolloin vauva alkaa heräillä jopa tiheämmin kuin varhaisvaiheessa. Muutos johtuu vauvan kehityksestä.

Tihentynyt heräily voi jäädä tavaksi, jos vauva on tottunut nukahtamaan vain vanhemman avulla. Hän on siis yhdistänyt nukahtamisen siihen, että vanhempi hyssyttelee häntä, ottaa syliin tai heijaa, eikä osaa nukahtaa enää itse. Se saattaa olla syy siihen, miksi vauva ei nukahda.

Vauvan yöheräily – milloin se on ongelma?

Jos yli kolmekuinen vauva heräilee vaikkapa 5–6 kertaa yössä ja tarvitsee aina vanhemman apua nukahtaakseen uudestaan, vanhemmat voivat olla vaarassa väsyä.

Toki perheitä ja vanhempia on monenlaisia. Jos vauva herää monta kertaa yössä syömään, mutta vanhemmat saavat silti nukuttua ihan hyvin, asia ei ole ongelma.

Tärkeää onkin se, miltä vauvan yöheräily tuntuu vanhemmista. Jos se kuormittaa, apua kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen kuin uupuu itse.

Mitä tehdä, kun vauva herää yöllä?

Kun vauva herää yöllä ja kitisee tai liikahtelee, tarkkaile häntä hetki ennen kuin teet mitään.  Vauva saattaa hyvinkin nukahtaa pian itse uudestaan.

Moni vanhempi olettaa, että vauva tarvitsee herätessään rauhoittelua tai hänet pitää syöttää uneen, vaikka tosiasiassa vauvalla olisi valmius nukahtaa itse. Jos vauva tottuu siihen, että vanhempi aina hänen herätessään tulee hyssyttelemään, vauva toteaa, että näin tämän kuuluu mennä. Silloin hän ei osaa enää nukahtaa itse.

Jos vanhempi menee turhaan rauhoittelemaan vauvaa, voi myös käydä niin, että hän tulee häirinneeksi tämän nukahtamista. Vauvasta voi tulla tulee yliväsynyt, ja tarvitaan pidempi nukuttelu ennen kuin hän nukahtaa uudestaan.

Jos vauva herää yöllä itkemään, silloin häntä tietenkin on mentävä rauhoittelemaan. Itkun syy kannattaa selvittää, jos se toistuu. Vauvalla voi olla esimerkiksi refluksi tai korvapulmia, jotka itkettävät häntä.

Milloin vauvaa ei kannata mennä nukuttamaan?

Vastasyntyneet vauvat voivat vääntyillä ja kääntyillä unissaan ja nukkua vaikka silmät auki. Vauva voi myös olla juuri nukahtamassa, kun vanhempi tulee hyssyttelemään häntä. Se voi harmittaa vauvaa, sillä vauvatkin kaipaavat omaa rauhaa. Mieti vaikkapa tilannetta, että olet juuri nukahtamassa ja puoliso tulee kyselemään, onko kaikki hyvin. Vähempikin ärsyttää. Sama pätee vauvoihin.

Vanhempi vauva voi herätessään yöllä esimerkiksi heijata itseään konttausasennossa, nousta seisomaan tai kääntyillä. Se on normaalia kehitystä liikkumaan opettelevalla vauvalla ja liittyy tiettyyn univaiheeseen. Jos vauva osaa itse kääntyä molempiin suuntiin, häntä ei tarvitse mennä kääntämään selälleen, vaan hänen voi antaa hakea nukkuma-asentonsa itse.

Puhumaan opetteleva lapsi voi herätä aamuyöllä ja höpötellä tai laulella pitkäänkin itsekseen. Se on lapsen laatuaikaa ja tärkeää puheen kehityksen kannalta. Lapsi ei tarvitse silloin nukuttamista.

Miksi vauva ei nuku päiväunia?

Päiväunien nukkuminen rytmittyy muita unia myöhemmin. Siksi vauva ei välttämättä nuku säännöllisesti päivällä, vaikka nukkuisi jo yönsä hyvin.

Päiväunien nukkuminen on myös yksilöllistä. Osa vauvoista alkaa nukkua noin puolivuotiaana kunnon päiväunia, mutta osa nukkuu silloinkin vain lyhyitä pätkiä.

Vauvan päiväunet saattavat myös häiriintyä, jos nukkumapaikka on rauhaton tai valoisa. Kannattaakin varmistaa, että vauvalla on hiljainen ja pimeä paikka, jossa hän saa nukkua päivällä rauhassa.

Jos vauvan on vaikea nukahtaa päiväunille, hän voi olla myös yliväsynyt. Etenkin pienillä vauvoilla yliväsymys johtaa nukahtamisongelmiin ja päivistä tulee pelkkää nukuttamista. Silloin kannattaa tuoda vauva vastaanotolle meille Pikkujättiin. Vastaanotolla tarkistetaan vauvan rytmiin liittyvät asiat ja korjataan pienen väsymys.

Milloin hakea apua, kun vauva ei nuku?

Jos vauva ei nuku tai jos vauva heräilee öisin tiuhaan tahtiin, apua kannattaa hakea mahdollisimman ajoissa. Näin vanhemmat eivät ehdi väsyä pahasti.

Meiltä Pikkujätistä saa apua kaikkiin vauvan uneen liittyviin ongelmiin. Vastaanotolla selvitetään, mistä vauvan huonounisuus johtuu ja ongelmaa lähdetään purkamaan sen mukaan.

Toisinaan unet parantuvat melko pieninkin keinoin. Yksin ei siis kannata jäädä.

Miten vauva opetetaan nukkumaan?

Vauvan unitaitoja parannetaan askel kerrallaan. Usein muutoksia tehdään vauvan päivärytmiin ja ateriarytmiin. Lisäksi opetellaan rauhoittelutapoja, jotka eivät vaadi vanhemmalta niin paljon.

• Jos vauva on esimerkiksi nukahtanut aina vain syömiseen, tapaa aletaan muuttaa pikkuhiljaa. Ensin syömiseen tuodaan esimerkiksi mukaan taputtelua ja ääniä ja vähitellen jäljelle jätetään vain äänet. Näin vauva tottuu rauhoittumaan näitä ääniä kuullessaan.
• Jos vauva lähestyy jo vuoden ikää ja nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa, nukkumista usein rauhoittaa vauvan nukkumapaikan siirtäminen omaan huoneeseen. Näin isompi vauva ei heräile öisin vanhempiensa ääniin.
• Itkuhälytin voi olla syytä sammuttaa, jos talo ei ole iso ja vauva ei nuku kaukana. Usein vanhempi herää ihan turhaan, kun monitorista kuuluu vaikkapa vauvan ähkäisy, kun tämä on kevyen unen vaiheessa. Jos vauvalla on hätä, vanhemmat kyllä kuulevat sen ilman hälytintäkin.

Unikoulu kuulostaa rankalta – mitä siitä pitäisi tietää?

Välillä perhe tarvitsee kunnon unikoulun. Unikoululla on hieman huono maine, mutta turhaan. Unikoulu vain tarkoittaa tapoja opettaa vauva nukkumaan kunnolla.

Suomessa ei suosita unikoulua, jossa vauva jätetään koko yöksi yksin.

Unikoulu saattaa sen sijaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos äiti on ollut vastuussa yöheräilyistä ja on aivan uupunut, hän siirtyy nukkumaan toiseen huoneeseen ja isä ottaa vauvan viereensä ja auttaa äitiä ja vauvaa irtaantumaan vaikkapa yösyötöistä.

Unikoulu tehdään vauvan ja perheen ehdoilla, ja se tepsii usein jo parissa viikossa.

Asiantuntija Pikkujätin terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja Sari Tammikari.

Enterorokko lapsella

Enterorokon aiheuttaa jokin enterovirusryhmään kuuluva virus. Tavallisin tauti on leikki-ikäisillä lapsilla, mutta myös aikuiset voivat saada tartunnan. Enterorokko vauvalla on myös mahdollinen.

Suomessa tartuntoja on eniten loppukesällä ja syksyllä, kun lapset palaavat lomalaitumilta päiväkoteihin ja kouluihin. Maailmanlaajuisesti enterovirusinfektioita esiintyy tasaisesti ympäri vuoden.

Enterorokko tarttuu useimmiten ulosteesta

Tartuntaa on vaikea välttää, koska enterorokko lapsella tarttuu helposti sekä käsien kautta että pisaratartuntana hengitysteitse. Useimmiten virus kulkeutuu lasten käsiin ulosteesta, sillä enterovirus lisääntyy nimensä mukaisesti suolistossa. Kreikankielinen sana entero tarkoittaa suolta.

Hyvällä käsihygienialla tartunnoilta voidaan suojautua, mutta pienet lapset usein unohtavat käsien pesun tai pesu on huolimatonta. Kädet myös käyvät vessakäynnin jälkeen herkästi suussa. Suusta suuhun kulkevat niin ikään päiväkodin lelut, joilla kaikki lapset leikkivät. Siksi enterorokon torjuminen on vaikeaa. Tyypillisesti monta samassa päiväkodissa olevaa lasta sairastuu yhtäaikaisesti.

Enterorokon itämisaika on 3-10 vuorokautta tartunnasta. Lapsi tartuttaa tautia eteenpäin jo sen itämisaikana.

Enterorokon oireet vaihtelevat

Enterorokon klassisia oireita ovat rakkulat suussa, käsissä ja jaloissa. Siksi sitä kutsutaan myös käsi-suu-jalkataudiksi. Suuoireet alkavat usein pari päivää ennen ihottumaa. Nielussa olevat rakkulat tekevät kurkun kipeäksi ja vaikeuttavat syömistä.

Enterorokon oireet kuitenkin vaihtelevat. Joillakin tauti on varsin lievä ja muistuttaa tavallista flunssaa. Rakkuloita voi olla pelkästään nielussa. Joskus taas ihottumaa on koko kehossa. Vauvoilla sitä voi esiintyä vaippa-alueella.

Osalla rakkulat kutisevat. Jalkapohjien rakkulat voivat myös olla kivuliaita ja haitata kävelyä.  Lisäksi lapsella voi olla vatsaoireita: ripulia, pahoinvointia ja joskus oksentelua. Kuume ei yleensä nouse korkeaksi eikä kestä kauaa. Joillakin on myös lieviä hengitystieoireita.

Oireiden suuri vaihtelu selittynee sillä, että enterovirusten ryhmään kuuluu paljon eri viruksia, jotka aiheuttavat erilaisia oireita. Lapset myös reagoivat viruksiin yksilöllisesti. Enterorokko ei siis ole kaikilla yksi ja sama tauti, vaan taudinkuva vaihtelee suuresti.

Enterorokkoa vai vesirokkoa?

Enterorokko saatetaan joskus sotkea vesirokkoon, mutta vesirokko on lapsilla nykyään hyvin harvinainen. Se on lähes kadonnut rokotuksien johdosta.

Vesirokossa rakkulat ovat vesikellomaisia, kun enterorokossa niissä on enemmän sisältöä ja ne ovat väriltään harmaampia. Enterorokossa rakkuloita on tyypillisesti vain raajoissa ja suussa, ja vesirokossa niitä on ympäri kehoa.

Enterorokon hoito – Enterorokko paranee yleensä itsestään

Enterorokko on lapsilla tavallisesti lievä tauti, joka paranee itsestään noin viikossa. Enterorokon hoito määräytyy oireiden mukaan.

Näin hoidat:

• Alenna lapsen kuumetta parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä. Ne tainnuttavat myös nielun kipua ja helpottavat päänsärkyä.
• Pidä kuumeisen lapsen huoneen lämpötila viileänä ja vaatetus kevyenä.
• Käytä tarvittaessa antihistamiinia kutinaan.
• Suun rakkulat saattavat olla kivuliaita ja syöminen siksi tuskallista. Tarjoa lapselle nestemäistä tai kylmää ruokaa, kuten velliä, keittoja ja jäätelöä. Kiinteää ruokaa voi olla vaikea niellä. Vältä ruuassa polttavia mausteita ja suolaa, koska ne kirveltävät kurkkua.
• Huolehdi, että lapsi juo runsaasti nesteitä: vettä, mehua sekä maitotuotteita, jotka samalla ravitsevat.

Milloin lääkäriin?

Lastenlääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos

• lapsen yleisvointi on heikko.
• oireet ovat hankalia (korkea kuume, voimakas päänsärky tai pahoinvointi) ja jatkuvat pitkään.
• ihorakkulat tulehtuvat.
• et ole varma, mistä lapsen oireet johtuvat.
• olet huolissasi ja haluat asiantuntijalta neuvoja taudin hoitoon.

Joskus pitkittyneet tai hankalat oireet johtuvat siitä, että lapsi sairastaa samanaikaisesti esimerkiksi korvatulehdusta, jonka hoidoksi tarvitaan mahdollisesti antibiootteja. Korvatulehdus voi ilmaantua enterorokon jälkitautinakin. Rakkulainen iho voi myös rikkoontua niin, että siitä seuraa märkärupi tai jokin muu lääkärinhoitoa vaativa ihoinfektio.

On myös mahdollista, joskin harvinaista, että enterovirus aiheuttaa vakavamman taudin, kuten sydänlihastulehduksen tai aivokalvontulehduksen. Tällöin iho-oireita ei yleensä lainkaan ole.

Aivokalvotulehduksen oireita ovat kuume, voimakas päänsärky sekä niskajäykkyys. Tauti saattaa vaatia sairaalahoitoa. Sydänlihastulehduksen tavallisin oire on rintakipu. Mikäli tällaisia oireita ilmaantuisi, on mentävä heti lääkäriin.

Milloin enterorokko ei enää tartu?

Nykykäsityksen mukaan lapsi voi tartuttaa enterorokkoa ulosteen kautta jopa viikkoja, vaikka on itse taudista jo täysin parantunut. Siksi enterorokkoepidemia pyörii pitkään.

Virallista suositusta päiväkodista eristämisestä ei kuitenkaan ole, vaan lapsi voi palata sinne yhden kuumeettoman päivän jälkeen, jos hän on virkeä ja vointi on hyvä. Ihottuman katoamista ei tarvitse odottaa.

Sairastettu enterorokko ei suojaa uudelta tartunnalta

Enterorokkoon ei tule elinikäistä immuniteettiä kuten vesirokkoon. Se johtuu siitä, että enteroviruksia on runsaasti. Valtaosa lapsista sairastaakin enteroviruksen aiheuttaman taudin useamman kerran. Enterorokko voi siis uusia.

Rokotusta tautia vastaan ei ole kehitteillä, koska enterorokko on pääsääntöisesti harmiton sairaus. Lisäksi rokotteen kehittäminen montaa eri virusversiota vastaan olisi todennäköisesti hyvin haastavaa.

Voiko enterorokkoa ehkäistä?

Taudin ehkäisyssä tärkeintä on hyvä käsihygienia. Niin lasten kuin aikuisten on syytä pestä kädet huolellisesti saippualla vessakäyntien jälkeen sekä ennen ruokailua. Aikuiselle suositellaan käsipesua myös vauvan vaipanvaihdon jälkeen.

Asiantuntijana Pikkujätin lastentautien erikoislääkäri, dosentti Erik Qvist