Lapsen syömishäiriöt – tunnista anoreksia ja bulimia

Lasten syömiseen liittyvät oireet, ongelmat ja vaikeudet ovat tavallisia. Taaperoikäisistä jopa kahdella viidestä on syömisongelmia. Varsinaiset syömishäiriöt alkavat yleensä nuoruudessa. Niitä ovat

• anoreksia eli laihuushäiriö
• bulimia eli ahmimishäiriö
• epätyypilliset syömishäiriöt, kuten ahmintahäiriö eli BED (englanniksi binge-eating disorder)

Epätyypillisessä syömishäiriössä kaikki syömishäiriön diagnostiset kriteerit eivät täyty, vaikka lapsi tai nuori oireilee vaikeasti. Nimestään huolimatta epätyypillinen syömishäiriö on tavallisin nuorten ja lasten syömishäiriö.

Anoreksiaan sairastutaan tyypillisesti 14-24-vuotiaana ja bulimiaan 16-20-vuotiaana, mutta molempiin myös enenevässä määrin nuorempana. Ahmintahäiriötä lapsi saattaa sairastaa jo alakouluiässä. Muu pitkäaikaissairaus, esimerkiksi tyypin 1 diabetes, lisää nuorella syömishäiriön vaaraa.

Lapsen syömishäiriö voi muuttua

Lasten syömishäiriöt voivat muuttaa muotoaan iän myötä. Usein lapsi sairastuu ensin ahmintahäiriöön, mutta myöhemmin oireet sopivat enemmän anoreksiaan tai bulimiaan. Arviolta kolmasosalla laihuushäiriö muuttuu ahmimishäiriöksi.

Yhteistä eri syömishäiriöille on, että lapsen mieli on täynnä kieltoja ja sääntöjä. Syömishäiriöt myös synnyttävät sairaalloista käyttäytymistä, jonka vaikutukset heijastuvat lapsen tai nuoren fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Aina syömishäiriö ei näy päällepäin.

Koronapandemian aikana lasten ja nuorten syömishäiriöt lisääntyivät hälyttävästi. Samalla jo ennen pandemiaa syömishäiriöistä kärsineiden lasten ja nuorten oireilu vaikeutui. Ilmiö on erinomainen esimerkki lisääntyneen psyykkisen kuormituksen, kuten ahdistuksen, huolen ja pelon, vaikutuksista häiriintyneeseen syömiseen.

Taustalla on monia tekijöitä

Muun muassa perimä, perhe, kaverit sekä sosiaalisen median luomat ulkonäköpaineet voivat vaikuttaa minäkuvan kehittymiseen ja johtaa häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Syömishäiriö on mahdollinen aina, jos lapsi tai nuori laihtuu rajusti ilman tiedossa olevaa muuta syytä.

Vanhemman rooli syömishäiriön ehkäisyssä ja hoidossa on tärkeä. Lapsen syömistä ei tulisi rajoittaa tai kommentoida. Joskus jokin yksittäinen arvosteleva kommentti voi laukaista kierteen, joka johtaa lopulta sairastumiseen syömishäiriöön. Siihen voi johtaa myös se, että vanhempi hokee lapsen kuullen olevansa itseensä tai omaan ulkomuotoonsa tyytymätön. Se saa lapsen ajattelemaan, että on olemassa oikean- ja vääränlaisia kehoja.

Toinen tärkeä tervettä syömistä edistävä periaate on, ettei ruokaa käytetä lohtuna, palkintona, lahjuksena tai kiristys- tai painostuskeinona. Ruutuajan rajoittamisestakin olisi usein hyötyä, mutta se ei suinkaan ole etenkään teinien kohdalla helppoa. Sosiaalisen median haitallinen sisältö, kuten laihuutta ihannoiva kulttuuri ja ulkonäkökeskeisyys, usein pahentavat syömishäiriölle alttiin nuoren oireilua. Nuoret suhtautuvat muuttuvaan kehoonsa kriittisesti ja peilaavat itseään toisiin, ja jatkuva vertailu luo sekin ulkonäköpaineita.

Joskus anoreksian syy voi olla nuoren näennäisesti harmiton laihduttaminen tai ruokavaliomuutokset terveellisempään suuntaan, jotka karkaavat huomaamatta käsistä. Alkusysäys sairastumiselle voi myös olla urheiluvalmentajan kehotus muokata kehoa tietyntyyppiseksi tai koulukiusaaminen.

Mikä on anoreksia?

Usein anoreksia alkaa pikkuhiljaa eikä sitä ole aina alkuvaiheessa helppoa havaita. Taudin oireisiin kuuluu, ettei sairastunut halua pysyä normaalipainossa ja ryhtyy siksi laihduttamaan. Ajatukset pyörivät sairaalloisesti lihavuuden pelon ja laihtumisen ympärillä. Syöminen ahdistaa ja nuoren käsitys omasta kehostaan on vääristynyt ja epärealistinen.

Painon putoaminen voi tapahtua hitaasti tai hyvinkin nopeasti. Aluksi nuori ei koe itseään sairaaksi, vaan saattaa olla tyytyväinen tilanteeseen. Hänestä voi tuntua, että syömättömyys on ainoa keino hallita omaa sisäistä kaaosta tai kontrolloida vaikeaa elämäntilannetta.

Aina anoreksiaa sairastava nuori ei kuitenkaan ole alipainoinen tai pyri laihtumaan. Kasvavan nuoren kohdalla jo painon pysyminen ennallaan normaalin kasvun ja kehityksen sijaan voi olla merkki syömishäiriöstä.

Anoreksian oireet näkyvät myös kasvussa

Mielen oireilun lisäksi anoreksia aiheuttaa somaattisia eli kehollisia oireita, kuten aineenvaihdunnan hidastumista. Se ilmenee tyypillisesti

• sykkeen ja verenpaineen laskuna
• ummetuksena
• voimakkaana paleluna
• poikkeavana hiustenlähtönä

Nuorella voi myös olla keskittymis- ja uuden oppimisen vaikeuksia. Tytöillä rasvakudoksen väheneminen siirtää kuukautisten alkamista tai kuukautiset jäävät pois. Pituuskasvu pysähtyy ja luusto haurastuu. Seurauksena voi myöhemmin olla osteopenia tai osteoporoosi. Murtumia voi syntyä mitättömästä rasituksesta. Vaikea aliravitsemus heikentää myös vastustuskykyä.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa anoreksia lapsella havaitaan ja sen oireisiin puututaan, sitä paremmat ovat mahdollisuudet vaikuttaa vääristyneeseen minäkuvaan sekä ehkäistä myöhempiä terveyshaittoja.

Mikä on bulimia?

Bulimia eli ahmimishäiriö oirehtii toistuvina ylensyömisjaksoina. Syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä hallitsevat nuoren ajattelua. Hän pyrkii estämään lihomisen oksentamalla tai ulostus- tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytöllä. Hän saattaa myös ajoittain jättää ateriat väliin. Jatkuvan oksentamisen seurauksena hampaisiin syntyy pysyviä kiillevaurioita. Paino on usein normaali.

Yksi bulimian syy lienee länsimainen kauneusihanne ja kapea käsitys siitä, miltä varsinkin naisten tulisi näyttää. Toki sama syy liittyy myös anoreksiaan.

BED eli ahmintahäiriö on oma sairautensa. Siinäkin oireena on pakonomainen tarve ahmia, mutta sairastunut ei pyri vaikuttamaan painoonsa oksentamalla tai lääkkeiden väärinkäytöllä. Sairaalloisen ahmimisen seurauksena paino usein nousee.

Miten toimia, jos epäilee lapsellaan syömishäiriötä?

Jos jokin lapsen käytöksessä tai ulkoisessa olemuksessa saa epäilemään syömishäiriötä, asiasta voi yrittää puhua hänen kanssaan. Tosin usein nuori itse ei tunnista tai tunnusta minkään olevan huonosti. Syyllistäminen ei auta, sillä kyseessä on sairaus eikä nuoren oma valinta.

Seuraava askel on varata aika lääkärille asian selvittelyä varten. Anoreksian ja bulimian oireet tunnistetaan tytöillä yleensä hyvin. Poikien syömishäiriöt ovat vaikeammin tunnistettavia, koska pojat oirehtivat hieman eri lailla. Heillä tavallisimpia anoreksiaan liittyviä oireita ovat lihasten kasvattaminen sekä pakonomainen pyrkimys ”terveelliseen” ruokavalioon eli ortoreksia.

Myös muut sairaudet voivat johtaa aliravitsemukseen sekä mielenterveysongelmiin, ja ne pitää pois sulkea ennen kuin syömishäiriödiagnoosi voidaan tehdä.

Lapsen syömishäiriön hoito on tiimityötä

Koska syömishäiriö on psykiatrinen eli mielen sairaus, hoito on ensisijaisesti mielen tukemista. Se tarkoittaa esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia oman tukihenkilön, kuten syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneen psykiatrisen sairaanhoitajan, kanssa. Tukihenkilöltä nuori saa apua syömishäiriön syntyyn vaikuttaneisiin ja sitä ylläpitävien tekijöiden käsittelemiseen.

Jos ahdistus ja masennusoireet ovat hyvin vaikeat, voidaan tarvita lääkehoitoa. Joskus psykiatrinen osastohoito voi olla tarpeen, mutta pääasiallisesti lapsen syömishäiriön hoito toteutetaan avohoidossa.

Kehon hoidossa keskitytään ensimmäiseksi nuoren ravitsemustilan korjaamiseen. Myös anoreksian ja bulimian muiden somaattisten oireiden hyvä hoito on tärkeää. Hoitoon osallistuu joukko terveydenhoitoalan ammattilaisia, kuten lastenlääkäri, psykiatri, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti. Hoitotiimi määräytyy aina lähtötilanteen ja lapsen tarpeiden mukaan.

Lisäksi nuori tarvitsee läheisten tukea. Vanhempi voi esimerkiksi valvoa syömisiä, annostella ruokaa ja joskus rajoittaa vessakäyntejäkin heti syömisen jälkeen. Lapsen syömishäiriöstä kannattaa ehdottomasti myös kertoa hänen opettajilleen sekä urheiluvalmentajilleen. Näin hekin osaavat tukea lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunnan kohdalla rasitusta on yleensä vähennettävä ja joskus lääkäri voi määrätä lapsen liikuntakieltoon.

Vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI.

Syömishäiriöstä voi parantua

Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin, mutta ensin pitää olla siihen tahtotila sekä ymmärrys, että on sairas ja tarvitsee parantuakseen apua ja tukea. Varhainen puuttuminen ja hoito parantavat kaikkien syömishäiriöiden ennustetta. Toipumisprosessi on kuitenkin pitkä ja monivaiheinen, ja siihen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä. Olennaista on, että nuori oppii hyväksymään itsensä ja oman kehonsa.

Myös valtaosa syömishäiriöihin liittyvistä kehollista oireista paranee mielen toipumisen myötä, mutta luustomuutokset ja hammasvauriot jäävät usein pysyviksi.

Syömishäiriötä sairastavien kuolemat johtuvat usein sydän- ja verenkiertoelinten – sekä diabetekseen liittyvistä sairauksista ja itsemurhista.

Myönteinen käsitys itsestä voi suojata syömishäiriöltä

Syömishäiriöltä suojaavia tekijöitä ovat

• terveelliset ruokailutottumukset
• hyväksyvä suhtautuminen omaan vartaloon
• myönteinen käsitys itsestä sekä hyvä itsetunto
• hyvä sosiaalinen tuki
• perheen yhteiset ateriat

Kannustaminen ja tukeminen muovaa lapsen itsetuntoa positiiviseksi ja voi siten ehkäistä syömishäiriöitä. Vanhemmilla, koululla ja medialla on asiassa keskeinen merkitys.

Asiantuntijana Pikkujätin lastentautien erikoislääkäri Nina Kaseva