Lapsen uniongelmat ovat varsin yleisiä, mutta usein lieviä ja ohimeneviä. Hyvillä rutiineilla, johdonmukaisuudella ja tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisten avulla lapsen unta – ja samalla koko perheen hyvinvointia – voidaan tukea.

• Unihäiriöiden tyypit
• Lapsen uniongelmien syyt ja riskitekijät
• Ikäkausikohtaisia univaikeuksia
• Unitaantuma
• Painajaiset
• Unikauhukohtaukset
• Unissakävely
• Lapsen uniapnea
• Mistä apua lapsen uniongelmiin?
• Päiväunet ja niiden tarve
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Noin 20-30 prosentilla lapsista esiintyy unihäiriöitä. Suomalaisissa tutkimuksissa jopa 22–40 prosenttia alle 2-vuotiaiden vanhemmista raportoi univaikeuksista.

Useimmat uniongelmat ovat lieviä ja liittyvät normaaliin kehitykseen. Toistuvat ja pitkittyneet univaikeudet sen sijaan vaikuttavat lapsen ja koko perheen hyvinvointiin.

Unihäiriöiden tyypit

Tyypillisimmät unihäiriöt lapsella ovat:

• Nukahtamisvaikeudet: lapsi tarvitsee nukahtamiseen jatkuvaa apua, kuten sylissä oloa tai vanhemman läsnäoloa.
• Yöheräily: toistuvat heräämiset ilman selvää syytä.
• Painajaiset
• Unikauhukohtaukset
• Unissakävely
• Vuorokausirytmin häiriöt: nukkumaanmeno- ja heräämisvaikeudet.

Lapsen uniongelmien syyt ja riskitekijät

Lapsen uniongelmat voivat johtua:

• Kehitysvaiheista
• Stressistä
• Sairaudesta tai kivusta
• Ympäristötekijöistä
• Epäsäännöllisistä unirutiineista

Ikäkausikohtaisia univaikeuksia

Vauvat (0–1 v): Unisyklit kehittyvät, jolloin yöheräily on yleistä. 4 kuukauden iässä tapahtuva unisyklin muutos ei ole taantuma, vaan normaali kehitysvaihe, joka voi kuitenkin aiheuttaa levottomuutta.

Taaperot (1–3 v): Pelot, eroahdistus ja kehitysharppaukset voivat aiheuttaa unihäiriöitä.

Leikki-ikäiset (3–6 v): Mielikuvitus, painajaiset ja arjen jännitteet saattavat häiritä unta.

Kouluikäiset (6+ v): Liiallinen ruutuaika, koulupaineet ja harrastukset voivat vaikuttaa uneen.

Unitaantuma

Unitaantuma tarkoittaa tilannetta, jossa aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa yhtäkkiä nukkua levottomasti. Se liittyy usein kehitysharppaukseen. Tyypillisesti harppauksia tapahtuu

• 3–4 kk (unirakenteen kehitys) ikäisenä
• 6 kk ikäisenä
• 8–10 kk ikäisenä
• 12 kk ikäisenä
• 1,5-vuotiaana
• 2–3-vuotiaana

Unitaantuman kesto on 2–6 viikkoa. Oireina ovat nukahtamisen vaikeus, yöheräily ja aikaiset aamuheräämiset. Rutiinien säilyttäminen, rauhallinen ympäristö ja kärsivällisyys auttavat taantumien yli.

Painajaiset

Painajainen on pelottava uni, jollaisen lapsi näkee REM-unen (kevyt uni) aikana, yleensä aamuyön tunteina. Lapsi herää, muistaa unen yksityiskohtaisesti ja on näkemästään järkyttynyt tai huolissaan.

Painajaiset lisääntyvät usein iän myötä, kun mielikuvitus kehittyy. Lapsi näkee niitä erityisesti 3–6-vuotiaana. Painajaisten taustalla voi olla myös stressiä, pelkoja tai arjen kuormitusta.

Miten käyttäytyä, kun lapsi näkee painajaisia?

• Rauhoita lasta lempeästi: halaa, lohduta ja selitä, että “se oli vain uni”.
• Käy pahat unet läpi lapsen kanssa: kannusta lasta puhumaan painajaisesta päiväsaikaan.
• Suojaa lasta pelottavalta sisällöltä ennen nukkumaanmenoa: rajaa ruutuajan käyttöä.
• Luo rauhallinen iltarutiini: puhu ennen nukkumaanmenoa iloisista asioista, lue lapselle lempeä iltasatu, peittele pehmolelu hänen viereensä lohduttajaksi.

Jos painajaiset toistuvat usein ja vaikuttavat lapsen arkeen, mieti ammattiavun hakua.

Unikauhukohtaukset

Unikauhukohtaus on voimakas, pelottava episodi syvässä univaiheessa (non‑REM-unessa), yleensä 1–3 tuntia nukahtamisen jälkeen. Lapsi voi huutaa, itkeä paniikissa, hengittää tiuhaan, huitoa tai nousta vuoteesta – mutta ei ole oikeasti hereillä. Aamulla hän ei muista tapahtuneesta mitään.

Unikauhukohtauksia esiintyy yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, ja osa tämän ikäisistä kokee näitä ainakin kerran.

Kohtauksen taustalla ovat:

• Perinnöllisyys: unihäiriöt voivat kulkea suvussa.
• Univaje ja väsymys
• Stressi, kuume, sairaus tai lääkkeet

Miten toimia, jos lapsi saa unikauhukohtauksen?

1. Älä yritä herättää lasta – se voi voimistaa reaktiota ja pitkittää kohtausta.
2. Tee ympäristö lapselle turvalliseksi – poista terävät tai vaaralliset esineet.
3. Pidä kiinni säännöllisestä unirytmistä – riittävä uni ehkäisee kohtauksia.
4. Kokeile ennakoivaa herättämistä (scheduled awakening) – kun herätät lapsen hieman ennen tyypillistä kohtauksen ilmaantumisaikaa, kohtauskierre voidaan katkaista.

Jos unikauhukohtaukset ovat usein toistuvia, pitkittyneitä tai aiheuttavat lapselle vaaraa, hakeudu lääkäriin.

Unissakävely

Unissakävely tarkoittaa, että lapsi nousee yöllä ylös, kävelee tai suorittaa toimintoja unen aikana. Unissakävelyä esiintyy 4–8-vuotiailla, kaikkiaan noin 5–15 prosentilla lapsista.

Syyt:

• Perinnöllisyys
• Väsymys
• Stressi
• Kuume, lääkkeet
• Muut unihäiriöt

Miten toimia, jos lapsi kävelee unissaan?

• Älä herätä lasta, mutta ohjaa hänet takaisin sänkyyn.
• Tee ympäristö turvalliseksi.
• Säilytä säännöllinen unirytmi: nukkumaanmeno ja herätys aamulla suurin piirtein samaan aikaan joka päivä.
• Voit kokeilla myös ns. ”scheduled awakeningia” eli ennakoivaa herättämistä – herätä lapsi 15 minuuttia ennen tyypillistä unissakävelyaikaa.

Jos unissakävely on toistuvaa, jatkuu murrosiän yli tai siihen liittyy vaarallisia tilanteita, vie lapsi lääkäriin.

Lapsen uniapnea

Joskus lapsen univaikeudet voivat johtua uniapneasta. Sitä sairastaa noin 1–5 prosenttia lapsista.

Uniapneatarkoittaa hengityskatkoja unen aikana. Lapsella sairauden yleisin syy ovat suurentuneet nielurisat tai kitarisat. Muita riskitekijöitä ovat ylipaino, ahtaat anatomiset rakenteet ja neurologiset sairaudet.

Uniapnean oireet:

• Kuorsaus
• Hengityskatkokset
• Päiväväsymys, ärtyisyys
• Keskittymisvaikeudet
• Levoton uni

Hoito: Usein kirurginen eli nielurisojen poisto. Myös CPAP-hoito ja painonhallinta voivat auttaa. Mikäli epäilet lapsella uniapneaa, varaa aika lastenlääkärille.

Kotikonstit lapsen uniongelmien hoitoon

Mikäli lapsen uniongelmien taustalla ei ole mitään sairautta, ne hoituvat usein yksinkertaisin kotikonstein. Niitä ovat:

• Iltarutiinit: satuhetki, pesut, rauhoittuminen
• Säännöllinen unirytmi: myös viikonloppuisin
• Pimeä, viileä ja hiljainen huone
• Älylaitteiden käytön välttäminen illalla
• Aktiivisuus päivällä sekä riittävä ulkoilu
• Turvallisuuden tunne ja läheisyys

Mistä apua lapsen uniongelmiin?

Neuvolat ja kouluterveydenhuolto voivat auttaa arvioimaan tilannetta sekä tarjoamaan sopivia hoitomuotoja lapsen univaikeuksiin. Voit myös varata lapselle ajan Pikkujättiin, jossa lapsen uniongelmia hoitavat psykologit sekä lastenpsykiatrit.

Apua kannattaa hakea, jos

• lapsen uniongelmat jatkuvat viikkoja
• lapsi on päivisin selvästi väsynyt tai oireilee käytöksellään
• epäilet lapsella uniapneaa
• lapsen univaikeudet kuormittavat koko perhettä

Suomessa on kehitetty erilaisia omahoitomenetelmiä ja -ohjelmia, jotka auttavat uniongelmien ratkaisussa. Esimerkiksi

• lasten univaikeuksien omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo) tarjoaa vaiheittaisen ohjauksen univaikeuksien käsittelyyn.
• unikoulut: erityisesti vauvoille ja taaperoille suunnatut lähestymistavat, joissa opetetaan lapsi nukahtamaan itsenäisesti.
• vanhempainryhmät ja vertaistuki: muiden vanhempien kokemuksista saattaa löytyä helpotusta omaan tilanteeseen.

Tuki voi myös olla emotionaalista. Pelkkä tieto siitä, ettei ole yksin ongelmien kanssa, auttaa monia vanhempia jaksamaan.

Päiväunet ja niiden tarve

Päiväunet kuuluvat pienen lapsen elämään:

Ikä	Tarve
0–6 kk	3–4 päiväunta
6–12 kk	2 päiväunta
1–2 v	1 pitkä päiväuni (1,5–2,5 h)
3–4 v	noin puolet lapsista nukkuu
5+ v	useimmilla ei enää tarvetta päiväuniin

Mikä neuvoksi, jos lapsi ei nuku päiväunia?

1. Lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt
   Päiväuni on liian aikaisin tai yöuni on ollut liian pitkä.
   Ratkaisu: Siirrä päiväunien ajankohtaa myöhemmäksi tai aktivoi lasta ennen lepoaikaa.
2. Lapsi on liian väsynyt
   Yliväsymys voi aiheuttaa levottomuutta, jolloin lapsi ei pysty rauhoittumaan.
   Ratkaisu: Tunnista väsymyksen merkit ajoissa ja rauhoita tilanne.
3. Unirytmi on muuttumassa
   Yleistä 2,5–4 vuoden iässä, kun tarve päiväunille vähenee.
   Ratkaisu: Siirry vähitellen lepohetkiin ilman vaatimusta nukkua.
4. Lapsi kokee painetta tai pelkoa
   Pelko nukkumisesta erillään vanhemmista tai painajaiset voivat vaikuttaa.
   Ratkaisu: Luo turvallinen, lempeä lepohetki ilman pakkoa.
5. Liikaa virikkeitä ennen lepoa
   Esimerkiksi ruutuajan tai vilkkaan leikin jälkeen voi olla vaikea rauhoittua.
   Ratkaisu: Siirtymähetki ennen päiväunia, rauhoittava satu tai hiljainen musiikki.

Hakeudu neuvolan tai lastenlääkärin arvioon, jos

• lapsi ei jaksa ilman päiväunia, muttei suostu lepäämään.
• lapsen unirytmi on jatkuvasti sekaisin.
• väsymys aiheuttaa iltaisin tai öisin suuria ongelmia (itkuisuus, nukahtamisen vaikeus).
• päiväunettomuus vaikuttaa lapsen tai perheen hyvinvointiin.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsella on huolta aiheuttavia uniongelmia, varaa aika psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. 

Asiantuntijana Pikkujätin nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti (LT) Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

Tunnetaidot ovat olennainen osa lapsen ja nuoren kasvua ja hyvinvointia. Niiden avulla hän oppii tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään omia tunteitaan sekä reagoimaan rakentavasti muiden tunteisiin. Tunnetaitojen kehittymisessä tarvitaan johdonmukaista, hyväksyvää ja empaattista tukea aikuisilta. Haastavissa tilanteissa kannattaa hakea ammattiapua.

• Mitä ovat tunnetaidot ja miksi ne ovat tärkeitä?
• Tunnetaitojen kehitys varhaislapsuudessa
• Tunnetaidot alakouluikäisillä
• Nuoruusikä ja tunne-elämän haasteet
• Erityishaasteet: nepsy-piirteiset lapset
• Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
• Milloin tarvitaan ammattiapua?
• Tunnetaitojen pitkän aikavälin vaikutukset
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä ovat tunnetaidot ja miksi ne ovat tärkeitä?

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, nimetä, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Niihin sisältyy myös empatiakyky sekä taito ottaa huomioon toisten ihmisten tunteet.

Tunnesäätelytaidot auttavat

• vahvistamaan itsetuntoa ja itseluottamusta
• luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita
• ehkäisemään mielenterveysongelmia
• toimimaan yhteisöissä rakentavasti
• selviytymään haastavista tilanteista

Tunnetaitojen kehitys varhaislapsuudessa

Varhaislapsuus on tunne-elämän kehityksen kannalta keskeinen vaihe. Turvallinen kiintymyssuhde vanhempiin ja muihin läheisiin luo perustan lapsen kyvylle säädellä tunteita.

Jo vauvaiässä lapsi oppii säätämään tunteitaan aikuisen avulla. Kun aikuinen vastaa herkästi lapsen tarpeisiin ja toimii rauhallisesti tunnekuohun aikana, lapsi oppii mallintamaan tätä käytöstä.

Leikki, roolileikit ja sadut auttavat lasta jäsentämään omia ja toisten tunteita. Esimerkiksi satujen ja tarinoiden avulla voidaan käsitellä pelkoja, suuttumusta ja surua lapselle turvallisella tavalla.

Tunnetaidot alakouluikäisillä

Koulun alkaessa lapsen tunnetaidot ovat jo monipuolistumassa. Lapsi pystyy tunnistamaan useita eri tunteita, mutta tarvitsee vielä tukea niiden säätelyyn ja ilmaisemiseen sopivalla tavalla.

Lapselle on tärkeää opettaa tunnesanastoa, jotta hän voi tunnistaa ja ilmaista, mitä tuntee. Aikuinen voi auttaa kysymällä: ”Tuntuuko sinusta surulliselta vai ehkä pettyneeltä?”

Vuorovaikutus muiden lasten kanssa tarjoaa jatkuvia tilanteita, joissa tunnetaidot kehittyvät. Riitojen ratkaiseminen, toisen huomioon ottaminen ja kompromissien tekeminen ovat osa tunnekasvatusta.

Nuoruusikä ja tunne-elämän haasteet

Nuoruudessa tunteet voimistuvat, mutta säätelykyky ei ole vielä täysin kehittynyt. Aivojen etuotsalohko, joka vastaa harkinnasta ja impulssikontrollista, kypsyy noin 25-vuotiaaksi asti.

Vaikka nuori voi vaikuttaa itsenäiseltä, hän tarvitsee edelleen aikuisen tukea. Rauhallinen läsnäolo, kuunteleminen ja hyväksyvä suhtautuminen ovat avainasemassa.

Erityishaasteet: nepsy-piirteiset lapset

Lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö, tunnetaitojen kehitys voi olla hitaampaa. He hyötyvät erityisesti:

• tunteiden nimeämisestä yhdessä aikuisen kanssa
• visuaalisista tukikeinoista (esim. tunnekuvat, aikataulut)
• toistosta ja selkeästä arjen rakenteesta

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Lapsen tärkeimmät tunnetaitojen oppimisen mallit ovat hänen lähellään – vanhemmat, opettajat ja varhaiskasvattajat.

Tapoja tukea lapsen tunnetaitojen kehitystä:

• nimeä tunteita ääneen
• näytä mallia käyttäytymällä rauhallisesti
• kuuntele lasta keskeyttämättä
• ohjaa lasta miettimään vaihtoehtoisia tapoja toimia tunnekuohussa

Voit kokeilla myös seuraavia lapselle sopivia tunnetaitoharjoituksia:

1. Tunnetaulu: Piirretään tai valitaan päivän tunne kasvojen ilmeiden kuvista.
2. Tunnepäiväkirja: Kirjoitetaan tai piirretään päivän tapahtumat ja niihin liittyneet tunteet.
3. Sadut ja kertomukset: Luetaan satu ja keskustellaan henkilöhahmojen tunteista.
4. Liikennevalo-menetelmä: Pysähdy (punainen), hengitä (keltainen), toimi (vihreä). Auttaa rauhoittumaan tunnekuohussa.
5. Tunteiden pantomiimi: Esitetään tunnetta keholla ja arvataan, mikä tunne on kyseessä.

Milloin tarvitaan ammattiapua?

Ammattiapua tarvitaan, jos

• tunne-elämän haasteet haittaavat lapsen tai nuoren arkea merkittävästi.
• lapsi tai nuori ei kykene osallistumaan normaaleihin arjen toimintoihin.
• huoli lapsesta tai nuoresta jatkuu yli 1–2 kuukautta eikä tilanne parane esimerkiksi koulun tai kodin tuella.
• lapsella tai nuorella on masennusoireita tai itsetuhoisia ajatuksia.

Terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kääntymistä kannattaa harkita myös seuraavissa tilanteissa:

1. Toistuvat ja voimakkaat tunnepurkaukset: Jos lapsella tai nuorella esiintyy usein voimakasta raivoa, itkuisuutta tai vetäytymistä ilman näkyvää syytä, ja tämä haittaa arkea kotona tai koulussa, se voi olla merkki siitä, että tunteiden säätely ei kehity odotetusti.
2. Tunneilmaisun puute tai jäykkyys: Jos lapsi ei osaa tai uskalla ilmaista tunteitaan tai näyttää tunneilmeiltään hyvin jäykältä ja epätyypilliseltä, kyse saattaa olla neuropsykiatrisista tai tunne-elämän haasteista.
3. Pitkittynyt suru, ahdistus tai pelot: Jos lapsi tai nuori vaikuttaa jatkuvasti alakuloiselta, pelokkaalta tai jännittyneeltä eikä tilanne parane ajan kanssa, taustalla voi olla ahdistuneisuushäiriö, masennus tai traumaattinen kokemus.
4. Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa: Jos lapsi ei kykene muodostamaan tai ylläpitämään ikätasoaan vastaavia ystävyyssuhteita, tai hän käyttäytyy poikkeavasti ryhmätilanteissa (esim. aggressiivisuus, eristäytyminen), ammattilaisen arvio voi olla tarpeen.
5. NEPSY-piirteet ja epäilyt kehityksellisistä häiriöistä: Lapsilla, joilla on esim. ADHD, autismikirjon häiriö tai kielellisiä vaikeuksia, tunnetaidot voivat kehittyä epätasaisesti. Näissä tilanteissa moniammatillinen arvio ja tuki (psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti) ovat hyödyllisiä.
6. Perheen kuormittava tilanne: Jos perheessä on pitkittynyttä stressiä, mielenterveys- tai päihdeongelmia tai muita kuormittavia tekijöitä, lapsi saattaa tarvita tukea myös terveydenhuollon tai sosiaalipalvelujen kautta.

Tuen tarve ei välttämättä tarkoita pitkäaikaista hoitoa. Jo yksittäinen keskustelu, vanhempainohjaus tai lyhytinterventio voi riittää. Mitä aiemmin haasteisiin tartutaan, sitä helpompi niihin on vaikuttaa.

Apua saa matalalla kynnyksellä neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta. Voit myös varata ajan Pikkujättiin psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille.

Tunnetaitojen pitkän aikavälin vaikutukset

Hyvät tunnesäätelytaidot ovat yhteydessä

• parempaan koulumenestykseen
• vahvempaan itsetuntoon
• vähäisempään stressiin ja ahdistukseen
• parempiin ihmissuhteisiin
• nuoren myöhempään menestykseen työelämässä

Sosioemotionaalinen oppiminen luo perustan lapsen ja nuoren psyykkiselle hyvinvoinnille ja resilienssille eli kyvylle selvitä elämän haasteista.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsen tunne-elämän haasteet haittaavat arkea tai olet hänestä huolissasi, varaa aika psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille internetajanvarauksen kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. 

Asiantuntijana Pikkujätin nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti (LT) Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni lapsi (7 v- alkaen), nuori, nuori aikuinen, vanhemmat, huoltajat ja perheet!

Olen sairaanhoitaja, neuropsykiatrinen valmentaja ja opiskelen parhaillaan kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi. Minulla on monipuolista kokemusta lasten, nuorten sekä perheiden kanssa työskentelystä. Autan mielelläni erilaisissa elämän haasteissa lasta/nuorta/nuorta aikuista, myös vanhempi/huoltaja on tervetullut vastaanotolleni vanhemmuuden tukikäynnille. Yhdessä voimme etsiä keinoja haastaviin tilanteisiin, harjoitella tunnetaitoja, löytää vahvuuksia sekä lisätä itsetuntemusta. Usein jo pelkästään keskustelu vaikeista asioista helpottaa oloa.

Minulla on erityisosaamista neuropsykiatrisista häiriöistä (Autisminkirjo, ADHD, Tourette, kehityksellinen häiriö), voit varata ajan myös neuropsykiatriseen valmennukseen. Valmennuksen avulla autan lasta/nuorta löytämään uusia keinoja ja tapoja arjen rutiineihin ja elämänhallintaan omia vahvuuksia hyödyntäen. Minulla on erityisosaamista myös syömishäiriötä sairastavien nuorten sekä perheiden kanssa työskentelystä.

Vastaanotolleni voit tulla keskustelemaan mm. seuraavista aiheista:

• Neuropsykiatriset erityispiirteet

• Arjenhallinnan haasteet

• Koulunkäynnin haasteet

• Yksinäisyys

• Kiusaamiskokemukset

• Stressi ja kuormitus

• Tunteiden hallinnan haasteet

• Ahdistuneisuus

• Paniikkikohtaukset

• Pelkotilat

• Pakko-oireet

• Sosiaalisten tilanteiden pelko

• Mielialaan liittyvät ongelmat

• Uniongelmat

• Vanhempien ero

• Syömishäiriöoireet, oman kehonkuvan haasteet

• Itsetuhoiset ajatukset

Työssäni yhdistyvät vahva ammatillinen osaaminen ja lempeä, kokonaisvaltainen kohtaaminen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kaikessa tekemässäni työssä huomioin aina kehon ja mielen yhteyden. Vastaanotolleni voit tulla juuri omana itsenäsi. Haluan kohdata jokaisen ihmisen arvostavasti, myötätuntoisesti ja lämmöllä, tukea parhaalla mahdollisella tavalla kohti lapselle, nuorelle tai koko perheelle tärkeitä tavoitteita.

Nepsy-lapset ovat lapsia, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD, autismikirjon häiriö ja Touretten oireyhtymä. He tarvitsevat erityistä tukea arjessaan ja oppimisessaan.  Apua kannattaa hakea, jos nepsy-piirteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen elämään.

Mikä on nepsy-lapsi?

Nepsy-lapsi on lapsi, jolla on neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Termillä viitataan laajaan kirjoon hermoston toiminnan eroavaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen, tunne-elämään, oppimiseen ja aistien toimintaan.

Nepsy-piirteet eivät ole kasvatuksesta johtuvia ongelmia, vaan ne kumpuavat aivojen rakenteellisista ja toiminnallisista eroista. Nepsy-piirteet eivät liioin ole este onnelliselle lapsuudelle – oikealla tuella ne voivat olla myös vahvuus.

Mitä diagnooseja nepsy-lapsella voi olla?

Nepsy-lapsi ei ole diagnoosi itsessään, mutta nepsy-lapsella voi olla yksi tai useampi neuropsykiatrinen diagnoosi, kuten

• ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
• autismikirjon häiriö
• Touretten oireyhtymä
• oppimisvaikeudet
• kehityksellinen kielihäiriö
• sensorisen integraation häiriö

Diagnoosin tekee yleensä lastenpsykiatri tai lastenneurologi. Diagnoosin tekemisessä saatetaan tarvita myös neuropsykologia tai moniammatillista tiimiä. Neuropsykiatrinen diagnoosi voi mahdollistaa tukitoimia koulussa ja oikeuden kuntoutukseen.

Aina ei kuitenkaan ole kyse neuropsykiatrisesta häiriöstä. Jos vaikeudet ovat lieviä, niitä voidaan kutsua nepsy-piirteiksi. 

Mitä ovat nepsy-piirteet?

Nepsy-piirteet voivat ilmetä monella tavalla: lapsi saattaa olla impulsiivinen, kärsiä keskittymisvaikeuksista, olla sosiaalisesti vetäytyvä tai reagoida voimakkaasti ärsykkeisiin. Esimerkiksi siirtymätilanteet, uuden oppiminen tai yllättävät muutokset voivat olla haastavia. Tavallisia piirteitä ovat myös:

• Tarkkaavuuden vaikeudet
• Toiminnanohjauksen häiriöt
• Tunteiden säätelyn haasteet
• Kielelliset vaikeudet
• Motorisen koordinaation vaikeudet
• Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet
• Aistiherkkyys

Jokainen nepsy-lapsi on yksilö, ja piirteet voivat vaihdella suuresti eri lasten kesken.

Aistiherkkyys haastaa nepsy-lapsen arkea

Monilla nepsy-lapsilla esiintyy aistiherkkyyttä eli aistien yli- tai aliherkkyyttä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että lapsi kokee tavalliset äänet liian kovina, kirkkaat valot häiritsevinä tai tietyt vaatemateriaalit epämiellyttävinä. Toisaalta jotkut lapset saattavat hakea voimakkaampaa aististimulaatiota, kuten painetta tai liikettä.

Aistiherkkyys voi aiheuttaa ylivireyttä tai vetäytymistä, mikä vaikuttaa lapsen toimintakykyyn päiväkodissa, koulussa tai kotona. Arjessa kannattaa hyödyntää aistitaukoja, rauhoittumishetkiä, liikuntaleikkejä ja selkeää ympäristöä, joka ei kuormita liikaa lapsen hermostoa.

Nepsy-tuki arjessa – konkreettisia keinoja

Nepsy-tuki on kokonaisuus, joka koostuu lapsen haasteiden ja ongelmien oikea-aikaisesta tunnistamisesta, yksilöllisestä ohjauksesta ja jatkuvasta tuesta. Arkeen liittyviä keinoja ovat esimerkiksi:

• Selkeät rutiinit ja aikataulut
• Visuaaliset ohjeet ja aikataulut
• Rauhoittumispaikat ja mahdollisuus vetäytymiseen
• Positiivinen palaute ja onnistumisten vahvistaminen
• Yhteistyö perheen ja koulun välillä

Tuen tulee olla jatkuvaa ja muokkautua lapsen kehityksen mukana. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille, joten lapsen ja perheen kokonaisvaltainen tuntemus on ensiarvoisen tärkeää.

Mikä neuvoksi, jos nepsy-lapsi ei tottele?

Tilanteet, joissa nepsy-lapsi ei tottele vanhempiaan tai muita aikuisia, ovat usein seurausta ylikuormituksesta tai siitä, ettei lapsi ymmärrä aikuisten odotuksia. Näissä tilanteissa apua voi olla esimerkiksi

• johdonmukaisista, lyhyistä ja visuaalisista ohjeista
• asioiden toistamisesta rauhallisesti ja selkeästi
• mahdollisuudesta rauhoittumiseen ja vetäytymiseen
• vahvistavasta, positiivisesta palautteesta

Tavoitteena ei ole kontrolloida, vaan auttaa lasta tunteiden säätelytaidoissa ja toiminnan ohjauksessa.

Nepsy-ohjaus kasvatuksessa ja koulussa

Nepsy-ohjaus viittaa ohjaukseen, jossa tuetaan nepsy-lasten itsesäätelyä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, kuten päiväkodissa, koulussa tai perhetyössä.

Nepsy-ohjaus hyödyntää lapselle ymmärrettäviä keinoja, kuten kuvatukea, leikkitilanteita ja rentoutumismenetelmiä. Se tarjoaa myös vanhemmille neuvoja lapsen yksilölliseen tukemiseen ja edistää kodin ja kasvatuksen välistä yhteistyötä.

Milloin ja mistä nepsy-lapselle kannattaa hakea apua?

Apua kannattaa hakea silloin, kun nepsy-piirteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen arkeen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, kun

• lapsi ei jaksa koulussa tai päiväkodissa
• keskittymis- tai käytöspulmat haittaavat oppimista ja ihmissuhteita
• kotona on jatkuvasti räjähdyksiä, raivokohtauksia tai univaikeuksia
• vanhempien jaksaminen on koetuksella

Alkuun pääsee neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Voit myös varata ajan Pikkujättiin lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon. Mitä aiemmin haet lapselle apua, sitä enemmän terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuuksia tukea hänen hyvinvointiaan ja ehkäistä lisäongelmia. Tärkeintä on tunnistaa tuen tarve – se edistää koko perheen hyvinvointia.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Mikäli lapsellasi on nepsy-piirteitä ja niistä johtuvia haasteita, varaa aika lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.

Lapsen raivokohtaukset voivat hämmentää, uuvuttaa ja jopa pelottaa vanhempia. Ne ovat kuitenkin luonnollinen osa lapsen tunnekehitystä. Mikäli raivokohtaukset jatkuvat pitkään, ovat poikkeuksellisen rajuja tai aiheuttavat huolta, avun hakeminen on paras tapa tukea lapsen kasvua.

Lapsen raivokohtaukset ovat tavallinen, mutta usein kuormittava osa kasvua. Ymmärrys, rauhallisuus ja tunteiden sanoittaminen ovat vanhemman tärkeimmät työkalut. Kun tunteet ovat liian suuria lapselle yksin kannettaviksi, aikuinen voi toimia ankkurina ja mallina, joka opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja – ja ne voi oppia hallitsemaan.

Miksi lapsi saa raivokohtauksen – lapsen raivokohtauksen syyt

Raivokohtaus syntyy, kun lapsen tunnekuorma ylittää hänen hetkellisen tunnesäätelykykynsä. Tyypillisesti taustalla on turhautumista, pettymyksiä, väsymystä tai nälkää. Pienellä lapsella aivojen tunnesäätelykeskukset ovat vielä kehitysvaiheessa, ja siksi lapsi tarvitsee aikuisen tukea rauhoittuakseen.

Ikävaiheet ja raivokohtaukset

Vauvaikä

Vauvat eivät saa raivokohtauksia samalla tapaa kuin isommat lapset, mutta he voivat ilmaista epämukavuutta itkemällä, huutamalla ja kehon liikkeillä. Yliväsymys, nälkä, koliikki tai aistiärsykkeet voivat aiheuttaa vauvalla pitkittyneitä itkun purkauksia, jotka muistuttavat raivokohtausta.

1,5–4-vuotiaat (uhmaikä)

Taaperon raivokohtaukset ovat yleisiä. Lapsi kehittää omaa tahtoa, mutta ei vielä osaa sanoittaa tunteitaan tai hallita niitä. Kiukku voi ilmetä huutona, itkemisenä, potkimisena tai heittäytymisenä lattialle. Kohtaukset voivat kestää useita minuutteja.

5–7-vuotiaat (esi- ja kouluikä)

Raivokohtaukset vähenevät, mutta niitä voi edelleen esiintyä erityisesti, kun lapsi on väsynyt tai stressaantunut. Tunteiden hallinta paranee, mutta lapsi saattaa silti reagoida rajusti pettymyksiin tai rajoihin – nyt enemmän sanallisesti kuin fyysisesti.

8–11-vuotiaat (kouluikä ja esimurrosikä)

Vanhemmilla lapsilla raivokohtaukset ovat harvinaisempia ja usein seurausta kuormituksesta, kuten koulupaineista, väsymyksestä tai tunne-elämän myllerryksistä. Reaktio voi olla enemmän vetäytymistä, ovien paukuttelua tai sanallista vastustusta. Jos purkaukset ovat toistuvia ja voimakkaita, on hyvä selvittää mahdollisia taustasyitä.

12-18-vuotiaat (murrosikä)

Murrosikäisen nuoren raivokohtaukset kytkeytyvät vahvasti kehollisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Ne eivät ole vain uhmailua, vaan usein luonnollinen tapa käsitellä voimakkaita tunteita. Vanhemman rooli on toimia rauhallisena tukena, dialogin mahdollistajana sekä rajojen yhdessä muotoilijana. Kun nuori kokee tulleensa kuulluksi, raivokohtausten määrää ja voimakkuutta voidaan vähentää huomattavasti.

Raivokohtaukset ADHD- ja muiden neuropsykiatristen piirteiden yhteydessä

Lapsilla, joilla on ADHD, Asperger, autismikirjon häiriö tai muita nepsy- eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä, raivokohtaukset voivat olla pidempiä, intensiivisempiä ja vaikeammin hallittavia. Impulsiivisuus ja heikko tunnesäätely kuuluvat oirekuvaan. Säännöllinen arki, ennakointi ja tunnetaitojen opettelu ovat erityisen tärkeitä.

Milloin raivokohtaus voi olla merkki psykiatrisesta häiriöstä?

Jos lapsen raivokohtaukset ovat toistuvia, pitkäkestoisia, erittäin aggressiivisia tai vaikuttavat hänen toimintakykyynsä, on syytä hakea apua. Joskus taustalla voi olla jokin psykiatrinen häiriö tai sairaus.

Apua saaneuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai yksityiseltä lasten lääkäriasemalta, kuten Pikkujätistä.

Yölliset raivokohtaukset ja nukkumaanmenon haasteet

Raivokohtaukset voivat ajoittua myös yöhön – erityisesti nukkumaan mennessä tai yöllisissä heräämisissä. Kohtauksia voi esiintyä, kun lapsi on yliväsynyt, pelokas tai kokee erkaantumista vanhemmasta. Tällöin lapsi voi huutaa, potkia tai tarrautua aikuiseen.

Yöllisten raivokohtausten ennaltaehkäisy:

• Rauhallinen ja ennustettava iltarutiini
• Riittävä uni ja päivärytmin säilyttäminen
• Tunteiden sanoittaminen jo ilta-aikaan

Milloin hakea apua?

Terveydenhuollon ammattilaisen arvio on suositeltavaa, kun

• raivokohtaukset ovat toistuvia ja erittäin voimakkaita
• lapsi ei rauhoitu lainkaan kohtauksen jälkeen
• kohtaukset haittaavat arkea, kuten koulunkäyntiä tai sosiaalisia suhteita
• yölliset kohtaukset häiritsevät koko perheen nukkumista
• vanhempi kokee jatkuvaa uupumusta tai avuttomuutta
• on epäily neuropsykiatrisesta erityistarpeesta

Apua voi hakea neuvolasta, kouluterveydenhuollosta, perheneuvolasta, yksityiseltä lastenlääkäriasemalta tai tarvittaessa lastenpsykiatrisesta yksiköstä.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsen raivokohtaukset jatkuvat pitkään, ovat poikkeuksellisen rajuja tai aiheuttavat huolta, varaa aika lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.

Lapsen käytöshäiriöön on tärkeää puuttua heti, kun se on tunnistettu. Oireilua voidaan vähentää etenkin psykososiaalisilla hoitomuodoilla. On myös tärkeää, että vanhemmat saavat tarvitsemaansa ohjausta ja lasta tuetaan koulussa.

Käytöshäiriöt lapsuudessa ovat vakava, mutta usein väärinymmärretty ilmiö, joka voi vaikuttaa lapsen kehitykseen, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin merkittävästi. Käytösoireet eivät ole vain ”huonoa käytöstä”, vaan ne voivat heijastaa syvällisiä haasteita tunne-elämässä, vuorovaikutustaidoissa tai jopa neurologisessa kehityksessä.

Miten lapsen käytöshäiriöt oireilevat?

Lapsen käytöshäiriölle on ominaista pitkäaikainen, ikään nähden poikkeava käyttäytyminen, joka rikkoo yhteiskunnallisia tai sosiaalisia normeja. Oireita voivat olla:

• jatkuva uhmakkuus ja auktoriteettien haastaminen
• aggressiivisuus muita kohtaan
• valehtelu, varastelu tai muu rikkomuksellinen toiminta
• koulupoissaolot, myöhästely ja sääntöjen laiminlyönti
• empatiakyvyn puute ja syyllisyyden tunteen vähäisyys

Käytöshäiriödiagnoosi edellyttää, että käyttäytyminen on toistuvaa ja selvästi toimintakykyä heikentävää. Käytöshäiriön oireet voivat näkyä eri ympäristöissä, kuten kotona, koulussa ja harrastuksissa.

Lapsen käytöshäiriön syyt

Käytöshäiriön taustalla voi olla monenlaisia biologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Yleisimmät riskitekijät ovat:

• perinnöllinen alttius: impulsiivisuus, aktiivisuus tai neuropsykiatriset piirteet
• varhaiset vuorovaikutushaasteet: kiintymyssuhdehäiriöt tai vanhempien jaksamisen puute
• oppimisvaikeudet ja kehitykselliset kielihäiriöt
• traumaattiset kokemukset tai altistuminen perheväkivallalle. Tällöin puhutaan traumaperäisestä käytöshäiriöstä. Siihen voi liittyä esimerkiksi tunnesäätelyn ongelmia, räjähtävää käytöstä ja epäluottamusta aikuisiin.
• ADHD ja muut neuropsykiatriset häiriöt. Hoitamaton ADHD lisää riskiä impulsiivisiin ja kontrolloimattomiin käytösoireisiin, epäonnistumisiin koulussa ja vertaissuhteissa sekä syrjäytymiskehitykseen.

Usein käytösoireet ovat monitekijäisiä ja vaativat kokonaisvaltaista arviointia. On myös huomioitava, että osa lapsista peittää masennuksensa aggressiivisuuteen.

Uhmakkuushäiriö vai käytöshäiriö?

Uhmakkuushäiriö (ODD) on lievempi ja usein käytöshäiriötä edeltävä tila. Siihen liittyy:

• jatkuvaa väittelyä ja tottelemattomuutta
• alhainen turhautumiskynnys
• aggressiivista puhetta ilman fyysistä väkivaltaa

Käytöshäiriö eroaa uhmakkuushäiriöstä siinä, että käyttäytyminen on vakavampaa ja voi sisältää vahingoittavaa toimintaa. Uhmakkuushäiriötä ilmenee pääasiassa alle 10-vuotiailla lapsilla.

Käytöshäiriöiden alaryhmät

Käytöshäiriö jaetaan usein lapsena alkavaan ja nuorena alkavaan häiriöön. Ensin mainittu on yleensä vakavampi ja siihen voi kuulua aggressiivisuutta ja neuropsykologisia ongelmia.

Toinen tapa jakaa käytöshäiriöitä perustuu siihen, missä sosiaalisessa ympäristössä oireilua esiintyy:

• Perheen sisäinen käytöshäiriö: lapsen oireilu rajoittuu kotiympäristöön.
• Sosiaalinen käytöshäiriö: sääntöjä rikotaan kaveriporukassa.
• Epäsosiaalinen käytöshäiriö: lapsi ei kuulu mihinkään ryhmään, vaan rikkoo sääntöjä yksin.

Suomessa käytöshäiriöitä esiintyy noin 5-10 prosentilla lapsista ja nuorista. Pojilla käytöshäiriö on noin viisi kertaa yleisempi kuin tytöillä.

Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit

Lapsen käytöshäiriöiden diagnosoinnissa käytetään kansainvälistä ICD-10-luokitusta. Kriteereihin kuuluu:

• toistuva, vähintään 6 kuukautta kestänyt oireilu
• ikätasoon nähden epänormaalit käyttäytymispiirteet
• oireiden esiintyminen useammassa kontekstissa
• toimintakyvyn merkittävä heikkeneminen

Käytöshäiriöitä ei voida diagnosoida millään ”käytöshäiriötestillä”, vaan arvio perustuu:

• vanhempien ja opettajien haastatteluihin
• lapsen havainnointiin eri ympäristöissä
• kyselylomakkeisiin ja toimintakykyarvioihin
• konsultaatiokäynteihin lastenpsykiatrilla

Laaja-alainen arvio on tärkeä myös siksi, että oireet voivat liittyä muihin häiriöihin, kuten autismikirjoon tai masennukseen.

Milloin kannattaa hakea apua?

• Jos lapsen häiritsevä käytös on pitkäkestoista (useita viikkoja – kuukausia), ja se haittaa arjen sujumista — esimerkiksi perhe-elämää, koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita tai lapsen toimintakykyä.
• Kun vanhempien keinot eivät riitä. Olet jatkuvasti huolissasi tai kuormittunut lapsen käytöksestä.

Avun hakemisen voi aloittaa neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Voit myös hakeutua suoraan Pikkujättiin lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon. 

Huomioithan, että tilanteissa, joissa lapsi voi olla vaaraksi itselleen tai muille, tai oireilu on niin raskasta, ettei sitä pystytä hallitsemaan kotona, on syytä hakeutua välittömästi päivystykseen tai soittaa hätänumeroon 112.

Käytöshäiriöiden hoito

Psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia lapsen käytöshäiriöiden hoidossa. Tavoitteena on kehittää lapsen tunnesäätelyä ja parantaa vuorovaikutustaitoja. Tuki voi sisältää:

• vanhemmuuden ohjausta ja perheterapiaa
• kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä
• opettajien ja koulun henkilöstön koulutusta, jotta lapsi saa koulussa tarvitsemaansa tukea
• psykoterapiaa ja sosiaalisten taitojen ryhmiä
• lääkehoitoa, jos oireet liittyvät ADHD:hen, tai jos psykososiaalinen hoito yksin ei riitä

Yhteistyö kodin, koulun ja terveydenhuollon välillä on avainasemassa.

Käytöshäiriöiden ehkäisy

Käytöshäiriöitä voidaan ehkäistä edistämällä lapsen tunne-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä vaikuttamalla käytöshäiriölle altistaviin tekijöihin.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsen käytös huolettaa sinua, varaa aika lastenpsykiatrille, psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle, internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. 

Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.

Hoidan lapsia, nuoria ja perheitä erilaisissa elämäntilanteissa. Mikäli teillä on haasteita vauvan rauhoittumisen, lapsen keskittymishaasteiden tai nuoren mielialapulmien kanssa, olette lämpimästi tervetulleita vastaanotolleni. Vanhemmat voivat varata ajan myös vain itselleen tukikeskustelukäynnille.

Erityisosaamistani ovat:

* Nuoren masennus- ja ahdistusoireiden arviointi ja hoito
* Tukikeskustelukäynnit nuorelle ja perheelle
* Adhd-kartoitukset lääkärin määräyksestä
* Neuropsykiatrinen valmennus (nepsy-valmennus)
* Itkuisen vauvan rauhoittelun ohjaus vanhemmille (Happiest baby menetelmä)

Ikärajat vastaanotollani:

* Mieliala-asiat: 12 v. alkaen
* Adhd-asiat: 7 v. alkaen
* Itkuisen vauvan rauhoittelu: 2 vko – 4 kk ikäiset vauvat

Tervetuloa vastaanotolleni lapsi (7 v- alkaen) nuori, nuori aikuinen, vanhemmat, huoltajat ja perheet!

Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla pitkä kokemus lasten ja nuorten sekä heidän läheisten kanssa työskentelystä niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossa. Minulla on osaamista erilaisten psyykkisten ongelmien ja haasteiden kanssa työskentelystä, esimerkiksi ahdistus, masennus ja mielialaongelmat, käytösongelmat, sekä niiden arvioinnista. Vaikeat elämäntilanteet ja kriisit ovat myös minulle tuttuja, esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvät ongelmat. Kynnyksen ei tarvitse olla korkea tullakseen tapaamaan minua, joskus voi yksikin tapaaminen aukaista monta solmua. Olen työskennellyt myös nuorten päihdeongelmien parissa, johon usein liittyy myös muuta mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvää haastetta.
Tarjoan myös ratkaisukeskeistä neuropsykiatrista valmennusta.

Vastaanotolleni voit hakeutua myös vanhempana tai huoltajana ilman lasta/nuorta minkä tahansa vanhemmuuteen tai lapsuus- tai nuoruusiän kehitysvaiheisiin liittyvien kysymyksien ja pohdintojen kanssa.

Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni! Mietitään yhdessä mikä olisi juuri teille parasta ja suunnitellaan yhdessä. Yksin ei tarvitse asioiden kanssa jäädä, joskus yksikin tapaaminen saattaa olla riittävästi.

Nepsy-valmennuksen tavoitteena on tehdä neuropsykiatristen haasteiden kanssa elävän nuoren arjesta sujuvampaa ja edistää hänen hyvinvointiaan.

Mitä on neuropsykiatrinen valmennus?

Neuropsykiatrinen valmennus on suunnattu nuorille, joilla neuropsykiatriset haasteet haittaavat keskittymistä, toiminnanohjausta sekä sosiaalisissa tilanteissa toimimista.

Nuorella voi olla esimerkiksi ADHD, autismikirjon häiriö tai muita neuropsykiatrisia haasteita.

Mitä hyötyä Nepsy-valmennuksesta on?

Nepsy-valmennuksen avulla nuori voi oppia kehittämään taitoja, jotka parantavat arjen ja ajan hallintaa. Nuori voi saada valmennuksesta myös itselleen työkaluja, jotka helpottavat opiskelua, muistamista ja keskittymistä.

Valmennus tarjoaa myös keinoja säädellä tehokkaammin tunteita sekä lisätä elämänhallinnan tunnetta.

Miten Nepsy-valmennus toteutetaan?

Valmennus sisältää 5–10 tapaamiskertaa neuropsykiatrisen valmentajan vastaanotolla 1–2 viikon välein. Valmennusta voi pitää myös neuropsykiatrisiin häiriöihin perehtynyt sairaanhoitaja tai psykologi.

Valmennus voidaan toteuttaa yhdessä vanhemman kanssa.

Miksi Nepsy-valmennukseen?

Nepsy-valmennus on tavoitteellista ja käytännönläheistä valmennusta, joka keskittyy yksilöllisiin tarpeisiin ja konkreettisiin ratkaisuihin. Tavoitteena on tehdä nuoren arjesta sujuvampaa ja edistää hänen hyvinvointiaan.

Toimintakyvyn ja tunnetaitojen parantuessa nuoren itsetuntemus ja itsevarmuus vahvistuvat. Neurospsykiatrinen valmennus myös ennaltaehkäisee lisähaasteita.

Ajanvaraus

Varaa aika psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle nettiajanvarauksesta tai soittamalla asiakaspalveluumme 010 380 8000.

Nuorten lyhytterapian tavoitteena on tarjota varhaista tukea nuorten lieviin mielenterveyden tai jaksamisen haasteisiin.

Mitä on lyhytterapia?

Lyhytterapia on tavoitteellista ja fokusoitua terapiaa erilaisten psykiatristen oireiden, kuten masennus- ja ahdistusoireiden hoitoon.

Lyhytterapian tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja ja tapoja nuoren hyvinvoinnin parantamiseksi, oireiden lievittämiseksi sekä itseymmärryksen lisäämiseksi.

Millaisia oireita lyhytterapialla voidaan hoitaa?

Lyhytterapiasta hyötyvän nuoren oireet voivat olla moninaisia. Nuorella saattaa olla esimerkiksi:

• masennusta
• ahdistusta
• sosiaalista jännittämistä
• paniikkioireita
• elämän kriisejä
• opiskeluväsymystä
• uupumusta
• haitallisia käyttäytymismalleja

Miten lyhytterapia toteutetaan?

Eri oireisiin on olemassa erilaiset terapiamallit. Niitä voivat olla esimerkiksi interpersonaalinen terapia nuorille eli IPT-N, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, dialektinen käyttäytymisterapia eli DKT ja kognitiivinen lyhytterapia. Sopivin terapiamuoto valitaan aina nuoren tilanteen mukaan.

Lyhytterapiaa järjestetään pääsääntöisesti kerran viikossa ja se sisältää 5–20 tapaamiskertaa koulutetun lyhytterapeutin vastaanotolla. Terapeutti on peruskoulutukseltaan esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykologi ja hänellä on peruskoulutuksen lisäksi lyhytterapeuttinen menetelmäkoulutus.

Terapiakäynteihin on mahdollista sisällyttää myös perhe- ja vanhempaintapaamiset.

Miksi lyhytterapiaan?

Nuorten lievät mielenterveyden häiriöt reagoivat pääsääntöisesti hyvin hoidollisiin interventioihin silloin, kun ne aloitetaan riittävän varhaisessa vaiheessa.

Varhaisella puuttumisella voidaan ehkäistä tilanteen pahenemista ja vähentää tulevaa hoidon tarvetta. Nuori voidaan ohjata ilman lähetettä suoraan lyhytterapiaan.

Perheen ja vanhempien huoli usein helpottuu jo ensimmäisellä käynnillä, mikä osaltaan tukee nuoren voinnin kohenemista.

Ajanvaraus

Varaa aika psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille nettiajanvarauksesta tai soittamalla asiakaspalveluumme 010 380 8000.