Olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja minulla on pitkä, yli 25 vuoden kokemus nuorten psyykkisten ongelmien ja haasteiden hoitamisesta erikoissairaanhoidossa. Tämän myötä minulla on myös vahva kokemus vanhempien kanssa työskentelystä. Vastaanotolleni ovat lämpimästi tervetulleet 12-19v nuoret ja heidän vanhempansa. Ratkaisuja etsitään yhdessä mm.vuorovaikutushaasteisiin ja mielialaongelmiin. Osaamisalueitani ovat myös uneen, stressiin ja syömiseen liittyvät haasteet.
Olen pätevöitynyt IPT (interpersonaalinen terapia) terapeutti. Ipt on käypähoitosuositusten mukaista interpersonaalista terapiaa masennuksen hoitoon sisältäen 12-16 tapaamista. Tapaamisilla kartoitetaan ensin yhteisesti ajankohtainen tilanne, vointi, oireet ja tapahtumat. Yhdessä pyritään tutkimaan ja tarkastelemaan mieltä askarruttavia asioita,tunteita sekä kokemuksia. Näiden pohjalta laaditaan suunnitelma ja tavoitteet kohti muutosta. Terapeuttina olen hyväksyvä, kuunteleva ja myötäelävä. Tapaamisissa pyrin luomaan avoimen, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin.
Vanhemmuuden tukeminen edistää lasten hyvinvointia sekä perheiden jaksamista. Mikäli jokin osa-alue vanhemmuudessa tai perhearjessa huolettaa, apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Vanhemmuuden pohdinnat ja hetkelliset haasteet voivat yllättää kenet tahansa. Ne kuuluvat perhe-elämään.
Vanhemmuuden tukeminen tarkoittaa terveydenhuollon ammattilaisten (kuten psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan) tarjoamaa tukea vanhemmalle tilanteessa, jossa jokin vanhemmuuteen liittyvä asia, iso tai pieni, askarruttaa. Tuen tavoitteena on hankaluuksien lievittyminen ja itseymmärryksen lisääntyminen. Pienelläkin arjen muutoksella voi olla iso vaikutus koko perheen hyvinvointiin.
Hyvä vanhemmuus rakentuu lapsen kannalta riittävästä suojasta, turvasta ja hoivasta. Se sisältää rakkautta, rajoja, huolenpitoa ja johdonmukaisuutta. Tämä ei tarkoita, että vanhemman pitäisi pyrkiä täydellisyyteen.
Täydellistä vanhemmuutta ei edes ole. Vanhemmuuteen kuuluu riittämättömyyttä, väsymystä sekä omien ja lapsen vaikeiden tunteiden sietämistä, ja kaikki tämä on aivan normaalia. Ammattilaisen tuella vaikeiden tunteiden kohtaaminen usein helpottuu.
Vanhemmuuden tuki auttaa vanhempaa hänen tärkeimmässä tehtävässään eli turvallisen ja kannattelevan kasvuympäristön tarjoamisessa lapselle. Tällainen ympäristö tukee lapsen emotionaalista kehitystä, oppimista ja sosiaalista kypsymistä. Varhaislapsuudessa muodostuvat vuorovaikutussuhteet ja hoivan kokemus vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen asti.
jokin asia suhteessa lapseen ja vanhempana toimimiseen askarruttaa mieltä
toivoo perheen arkeen lisää sujuvuutta
vanhemmuus syystä tai toisesta kuormittaa
Vanhempi on aina uudenlaisissa tilanteissa lapsen eri kehitysvaiheissa ja ajoittain voi olla vaikea tietää, miten olisi paras toimia, kun lapsi esimerkiksi reagoi asioihin uudella tavalla tai käyttäytyy haastavasti. Myös perheenjäsenten, kuten sisarusten, väliset suhteet muuttuvat ajan kuluessa.
Ajoittain voi esiintyä esimerkiksi riitaisuutta, mikä voi saada vanhemman kokemaan neuvottomuutta. Vanhemmuuden ja arjen kuormitus voi ilmetä muun muassa uupumuksena, ärtymyksenä, univaikeuksina tai syyllisyydentuntoina.
Apua kannattaa hakea rohkeasti ja matalalla kynnyksellä. Ei ole liian pientä tai suurta asiaa, johon ei voisi saada tukea. Lasta autetaan parhaiten vanhemman kautta, ja vanhempi on lapsensa paras asiantuntija.
Tukea on saatavilla esimerkiksi neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja yksityisillä lastenlääkäriasemilla. Pikkujätissä pääset vastaanotolle vaivatta ja jonottamatta.
Voit varata vastaanottoajan kiinteähintaiselle Mielen ensikäynnille. Tämä käynti tarkoittaa 45 minuutin mittaista matalan kynnyksen tapaamista psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Asiantuntija tekee keskustelun pohjalta arvion tilanteestasi ja ehdottaa sopivia ratkaisuja mielen kirkastamiseksi. Sen jälkeen voidaan sopia hoitopolun seuraavista askelista.
Voit tulla vastaanotolle yksin, toisen vanhemman tai muun tärkeän aikuisen kanssa. Varaus tehdään aina lapsen nimellä. Lähetettä ei tarvita. Voit varata myös tavallisen vastaanottoajan (45-60 min) vanhemmuuden teemoihin perehtyneelle psykologille.
Apua saa jo yhdelläkin tapaamisella, mutta usein työskentelyä on hyvä jatkaa muutaman tapaamisen verran. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi kahden viikon välein. Toki työskentelyn tarve ja pituus riippuvat siitä, kuinka pitkään haasteet ovat jatkuneet, ja kuinka sitoutuneita vanhemmat ovat yhteistyöhön.
Varaa aika Mielen ensikäynnille tai perheasioihin perehtyneelle mielenterveyden ammattilaiselle nettiajanvarauksesta tai soittamalla asiakaspalvelunumeroomme 010 380 8000. Tee ajanvaraus lapsen nimellä.
Varatessasi Mielen ensikäyntiä internetajanvarauksen kautta valitse 45 minuutin aika ja mainitse tästä tullessasi vastaanotolle.
Hoidan kaiken ikäisiä lapsia vauvasta nuorisoikäisiin. Uniongelmat, keskittymis- ja tarkkaavuushaasteet sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden hoito ovat yleisimpiä vastaanotolleni hakeutumisen syitä.
Erityisosaamistani ovat:
* uniohjaus
* lasten ja nuorten ahdistus- ja masennusoireiden arviointi ja hoito
* nepsy-valmennus
Perhetapaamisella voit tarkastella ja käsitellä perheen vuorovaikutusta, arjen haasteita ja yhteisiä tunteita turvallisessa ympäristössä. Apua kannattaa hakea, jos perheen sisäiset suhteet ja arki ovat koetuksella tai elämässä tapahtuu suuria muutoksia.
Perhetapaamiset ovat osa perheterapeuttista työskentelyä, jolla pyritään vaikuttamaan perheen elämän ja arjen sujuvoittamiseen ja vuorovaikutussuhteiden myönteisyyteen. Tapaamisilla perheenjäseniä tavataan joustavasti eri kokoonpanoissa. Tapaamiseen voi tulla koko perhe samalla kertaa tai vain vanhemmat tai vanhempi-lapsipari. Ensimmäiselle käynnille voi tulla myös yksin, ilman muita perheenjäseniä.
Pikkujätissä perhetapaamisia toteuttavat mielenterveyden ammattilaiset, jotka ovat perehtyneet muun muassa perheasioihin ja perheen vuorovaikutussuhteisiin. Ammattilainen auttaa perhettä keskustelemaan asioista, joita voi olla vaikea nostaa arjessa esille, tai joista ei vielä oikein tiedetä, mistä kenkä puristaa. Tapaamisilla jokaisen ääni tulee kuuluviin ja ymmärrys perheen sisäisistä rakenteista ja dynamiikoista lisääntyy.
Perhetapaamisessa voidaan käsitellä monenlaisia teemoja, kuten vanhemmuuden haasteita, lasten käyttäytymistä tai uusperheen dynamiikkaa. Huolta aiheuttavia asioita voivat olla esimerkiksi:
Perhesuhteisiin ja perheen väliseen vuorovaikutukseen liittyvät asiat, esimerkiksi riitely tai etäisyyden kokemus suhteessa toiseen
Lapsen takertuvuus vanhempaan/vanhempiin
Huoli omasta tai jonkun perheenjäsenen jaksamisesta
Tunnesäätelyn haasteet perheenjäsenillä
Tunne-elämän ongelmat, kuten ahdistuneisuus ja mielialan vaihtelut lapsilla tai aikuisilla
Lapsen käytösoireilu
Erotilanteet, yhteisvanhemmuus ja lapsen eläminen kahdessa kodissa
Uusperheen arki ja ilmiöt
Kuormittava elämäntilanne, esimerkiksi läheisen kuolema, suru, taloudelliset ongelmat ja työttömyys. Nämä voivat näkyä esimerkiksi vanhempien ärtyisyytenä tai kiukkuisuutena, mitä lapsi ei ilman sanoittamista ymmärrä.
Pikkujätissä voit varata ajan Mielen ensikäynnille, jossa tapaat psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan. Asiantuntija pohtii kanssasi tilannettanne ja tekee yhteisen keskustelunne pohjalta arvion tuen tarpeesta. Sen pohjalta sovitte yhdessä seuraavista askeleista.
Ensimmäisellä tapaamisella ammattilainen kerää tietoa perheen tilanteesta kuuntelemalla ja hahmottamalla, millaisista haasteista on kyse. Tämä auttaa määrittelemään yhteisesti selkeät tavoitteet tuleville tapaamisille. Jatkokäyntien kokoonpano voidaan suunnitella joustavasti yhdessä. Mikäli lapset osallistuvat tapaamisille, on hyvä jutella kotona etukäteen lyhyesti siitä, mihin ollaan menossa ja mitä tapaamisella tapahtuu.
Tapaamisissa käsiteltävät teemat nousevat asiakkaiden tarpeista. Ammattilaisen tehtävänä on ohjata keskustelua, esittää kysymyksiä ja auttaa perhettä tunnistamaan esimerkiksi haitallisia vuorovaikutusmalleja. Tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä, vaan ratkaisuja ja ymmärrystä.
Ammattilainen huolehtii, että kaikki perhetapaamiseen osallistuvat saavat tasapuolisesti tilaa ja tulevat kuulluiksi. Kun arkea ja sen pulmakohtia pohditaan yhdessä ammattilaisen kanssa, herää usein uudenlaista ymmärrystä siitä, miten yleisiä ja tavallisia nämä ilmiöt ovat. Asioiden normalisointi auttaa omien vaikeiden tunteiden käsittelyssä, ja näin on helpompi jatkaa niiden työstämistä.
Perhetapaamisen tavoitteena on parantaa perheen vuorovaikutusta, lisätä ymmärrystä toisia kohtaan ja löytää yhdessä keinoja arjen pulmien ratkaisuun. Apuna voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä, kuten vuorovaikutusharjoituksia, toiminnallisia tehtäviä ja kotitehtäviä.
Apua saa jo yhdelläkin tapaamisella, mutta usein työskentelyä on hyvä jatkaa muutaman tapaamisen verran, etenkin jos perheenjäsenien kokoonpanoja halutaan vaihdella tapaamisittain. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi kahden viikon välein. Toki työskentelyn tarve ja pituus riippuvat siitä, kuinka pitkään haasteet ovat jatkuneet, ja kuinka sitoutuneita perheenjäsenet ovat yhteistyöhön.
Tapaamisten kesto on 45-90 minuuttia. Lasten ollessa mukana tapaamiset voivat olla lyhyempiä. Paritapaamiset sen sijaan saattavat kestää 90 minuuttia.
Perheenjäsenten välinen ymmärrys kasvaa. Kuulluksi tuleminen tasavertaisesti lievittää epäreiluuden ja liiallisen vastuun kantamisen kokemusta.
Kommunikaatio muuttuu rakentavammaksi ja perheen vuorovaikutus helpottuu.
Lapset saavat tukea tunteidensa käsittelyyn.
Vanhemmat saavat keinoja kasvatuksen tueksi.
Perheen yhteishenki vahvistuu. Arki alkaa sujua paremmin, kun esimerkiksi perheen säännöt selkiytyvät.
Perhe saa yhteisen kokemuksen vaikeiden asioiden turvallisesta ja avoimesta käsittelemisestä ja pystyy hyödyntämään tätä kokemusta jatkossa omassa arjessaan.
Huoli vähentyy ja seurauksena hyvinvointi lisääntyy.
Varaa aika Mielen ensikäynnille tai perheasioihin perehtyneelle mielenterveyden ammattilaiselle nettiajanvarauksesta tai soittamalla asiakaspalvelunumeroomme 010 380 8000. Tee ajanvaraus lapsen nimellä, vaikka tulisit aikuisena yksin paikalle.
Varatessasi Mielen ensikäyntiä internetajanvarauksen kautta valitse 45 minuutin aika ja mainitse tästä tullessasi vastaanotolle.
Lapsen uniongelmat ovat varsin yleisiä, mutta usein lieviä ja ohimeneviä. Hyvillä rutiineilla, johdonmukaisuudella ja tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisten avulla lapsen unta – ja samalla koko perheen hyvinvointia – voidaan tukea.
Noin 20-30 prosentilla lapsista esiintyy unihäiriöitä. Suomalaisissa tutkimuksissa jopa 22–40 prosenttia alle 2-vuotiaiden vanhemmista raportoi univaikeuksista.
Useimmat uniongelmat ovat lieviä ja liittyvät normaaliin kehitykseen. Toistuvat ja pitkittyneet univaikeudet sen sijaan vaikuttavat lapsen ja koko perheen hyvinvointiin.
Vauvat (0–1 v): Unisyklit kehittyvät, jolloin yöheräily on yleistä. 4 kuukauden iässä tapahtuva unisyklin muutos ei ole taantuma, vaan normaali kehitysvaihe, joka voi kuitenkin aiheuttaa levottomuutta.
Taaperot (1–3 v): Pelot, eroahdistus ja kehitysharppaukset voivat aiheuttaa unihäiriöitä.
Leikki-ikäiset (3–6 v): Mielikuvitus, painajaiset ja arjen jännitteet saattavat häiritä unta.
Kouluikäiset (6+ v): Liiallinen ruutuaika, koulupaineet ja harrastukset voivat vaikuttaa uneen.
Unitaantuma tarkoittaa tilannetta, jossa aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa yhtäkkiä nukkua levottomasti. Se liittyy usein kehitysharppaukseen. Tyypillisesti harppauksia tapahtuu
3–4 kk (unirakenteen kehitys) ikäisenä
6 kk ikäisenä
8–10 kk ikäisenä
12 kk ikäisenä
1,5-vuotiaana
2–3-vuotiaana
Unitaantuman kesto on 2–6 viikkoa. Oireina ovat nukahtamisen vaikeus, yöheräily ja aikaiset aamuheräämiset. Rutiinien säilyttäminen, rauhallinen ympäristö ja kärsivällisyys auttavat taantumien yli.
Painajainen on pelottava uni, jollaisen lapsi näkee REM-unen (kevyt uni) aikana, yleensä aamuyön tunteina. Lapsi herää, muistaa unen yksityiskohtaisesti ja on näkemästään järkyttynyt tai huolissaan.
Painajaiset lisääntyvät usein iän myötä, kun mielikuvitus kehittyy. Lapsi näkee niitä erityisesti 3–6-vuotiaana. Painajaisten taustalla voi olla myös stressiä, pelkoja tai arjen kuormitusta.
Miten käyttäytyä, kun lapsi näkee painajaisia?
Rauhoita lasta lempeästi: halaa, lohduta ja selitä, että “se oli vain uni”.
Käy pahat unet läpi lapsen kanssa: kannusta lasta puhumaan painajaisesta päiväsaikaan.
Suojaa lasta pelottavalta sisällöltä ennen nukkumaanmenoa: rajaa ruutuajan käyttöä.
Luo rauhallinen iltarutiini: puhu ennen nukkumaanmenoa iloisista asioista, lue lapselle lempeä iltasatu, peittele pehmolelu hänen viereensä lohduttajaksi.
Jos painajaiset toistuvat usein ja vaikuttavat lapsen arkeen, mieti ammattiavun hakua.
Unikauhukohtaus on voimakas, pelottava episodi syvässä univaiheessa (non‑REM-unessa), yleensä 1–3 tuntia nukahtamisen jälkeen. Lapsi voi huutaa, itkeä paniikissa, hengittää tiuhaan, huitoa tai nousta vuoteesta – mutta ei ole oikeasti hereillä. Aamulla hän ei muista tapahtuneesta mitään.
Unikauhukohtauksia esiintyy yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, ja osa tämän ikäisistä kokee näitä ainakin kerran.
Kohtauksen taustalla ovat:
Perinnöllisyys: unihäiriöt voivat kulkea suvussa.
Univaje ja väsymys
Stressi, kuume, sairaus tai lääkkeet
Miten toimia, jos lapsi saa unikauhukohtauksen?
Älä yritä herättää lasta – se voi voimistaa reaktiota ja pitkittää kohtausta.
Tee ympäristö lapselle turvalliseksi – poista terävät tai vaaralliset esineet.
Pidä kiinni säännöllisestä unirytmistä – riittävä uni ehkäisee kohtauksia.
Kokeile ennakoivaa herättämistä (scheduled awakening) – kun herätät lapsen hieman ennen tyypillistä kohtauksen ilmaantumisaikaa, kohtauskierre voidaan katkaista.
Jos unikauhukohtaukset ovat usein toistuvia, pitkittyneitä tai aiheuttavat lapselle vaaraa, hakeudu lääkäriin.
Unissakävely tarkoittaa, että lapsi nousee yöllä ylös, kävelee tai suorittaa toimintoja unen aikana. Unissakävelyä esiintyy 4–8-vuotiailla, kaikkiaan noin 5–15 prosentilla lapsista.
Syyt:
Perinnöllisyys
Väsymys
Stressi
Kuume, lääkkeet
Muut unihäiriöt
Miten toimia, jos lapsi kävelee unissaan?
Älä herätä lasta, mutta ohjaa hänet takaisin sänkyyn.
Tee ympäristö turvalliseksi.
Säilytä säännöllinen unirytmi: nukkumaanmeno ja herätys aamulla suurin piirtein samaan aikaan joka päivä.
Voit kokeilla myös ns. ”scheduled awakeningia” eli ennakoivaa herättämistä – herätä lapsi 15 minuuttia ennen tyypillistä unissakävelyaikaa.
Jos unissakävely on toistuvaa, jatkuu murrosiän yli tai siihen liittyy vaarallisia tilanteita, vie lapsi lääkäriin.
Joskus lapsen univaikeudet voivat johtua uniapneasta. Sitä sairastaa noin 1–5 prosenttia lapsista.
Uniapneatarkoittaa hengityskatkoja unen aikana. Lapsella sairauden yleisin syy ovat suurentuneet nielurisat tai kitarisat. Muita riskitekijöitä ovat ylipaino, ahtaat anatomiset rakenteet ja neurologiset sairaudet.
Uniapnean oireet:
Kuorsaus
Hengityskatkokset
Päiväväsymys, ärtyisyys
Keskittymisvaikeudet
Levoton uni
Hoito: Usein kirurginen eli nielurisojen poisto. Myös CPAP-hoito ja painonhallinta voivat auttaa. Mikäli epäilet lapsella uniapneaa, varaa aika lastenlääkärille.
Neuvolat ja kouluterveydenhuolto voivat auttaa arvioimaan tilannetta sekä tarjoamaan sopivia hoitomuotoja lapsen univaikeuksiin. Voit myös varata lapselle ajan Pikkujättiin, jossa lapsen uniongelmia hoitavat psykologit sekä lastenpsykiatrit.
Apua kannattaa hakea, jos
lapsen uniongelmat jatkuvat viikkoja
lapsi on päivisin selvästi väsynyt tai oireilee käytöksellään
Lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt Päiväuni on liian aikaisin tai yöuni on ollut liian pitkä. Ratkaisu: Siirrä päiväunien ajankohtaa myöhemmäksi tai aktivoi lasta ennen lepoaikaa.
Lapsi on liian väsynyt Yliväsymys voi aiheuttaa levottomuutta, jolloin lapsi ei pysty rauhoittumaan. Ratkaisu: Tunnista väsymyksen merkit ajoissa ja rauhoita tilanne.
Unirytmi on muuttumassa Yleistä 2,5–4 vuoden iässä, kun tarve päiväunille vähenee. Ratkaisu: Siirry vähitellen lepohetkiin ilman vaatimusta nukkua.
Lapsi kokee painetta tai pelkoa Pelko nukkumisesta erillään vanhemmista tai painajaiset voivat vaikuttaa. Ratkaisu: Luo turvallinen, lempeä lepohetki ilman pakkoa.
Liikaa virikkeitä ennen lepoa Esimerkiksi ruutuajan tai vilkkaan leikin jälkeen voi olla vaikea rauhoittua. Ratkaisu: Siirtymähetki ennen päiväunia, rauhoittava satu tai hiljainen musiikki.
Tunnetaidot ovat olennainen osa lapsen ja nuoren kasvua ja hyvinvointia. Niiden avulla hän oppii tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään omia tunteitaan sekä reagoimaan rakentavasti muiden tunteisiin. Tunnetaitojen kehittymisessä tarvitaan johdonmukaista, hyväksyvää ja empaattista tukea aikuisilta. Haastavissa tilanteissa kannattaa hakea ammattiapua.
Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, nimetä, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Niihin sisältyy myös empatiakyky sekä taito ottaa huomioon toisten ihmisten tunteet.
Varhaislapsuus on tunne-elämän kehityksen kannalta keskeinen vaihe. Turvallinen kiintymyssuhde vanhempiin ja muihin läheisiin luo perustan lapsen kyvylle säädellä tunteita.
Jo vauvaiässä lapsi oppii säätämään tunteitaan aikuisen avulla. Kun aikuinen vastaa herkästi lapsen tarpeisiin ja toimii rauhallisesti tunnekuohun aikana, lapsi oppii mallintamaan tätä käytöstä.
Leikki, roolileikit ja sadut auttavat lasta jäsentämään omia ja toisten tunteita. Esimerkiksi satujen ja tarinoiden avulla voidaan käsitellä pelkoja, suuttumusta ja surua lapselle turvallisella tavalla.
Koulun alkaessa lapsen tunnetaidot ovat jo monipuolistumassa. Lapsi pystyy tunnistamaan useita eri tunteita, mutta tarvitsee vielä tukea niiden säätelyyn ja ilmaisemiseen sopivalla tavalla.
Lapselle on tärkeää opettaa tunnesanastoa, jotta hän voi tunnistaa ja ilmaista, mitä tuntee. Aikuinen voi auttaa kysymällä: ”Tuntuuko sinusta surulliselta vai ehkä pettyneeltä?”
Vuorovaikutus muiden lasten kanssa tarjoaa jatkuvia tilanteita, joissa tunnetaidot kehittyvät. Riitojen ratkaiseminen, toisen huomioon ottaminen ja kompromissien tekeminen ovat osa tunnekasvatusta.
Nuoruudessa tunteet voimistuvat, mutta säätelykyky ei ole vielä täysin kehittynyt. Aivojen etuotsalohko, joka vastaa harkinnasta ja impulssikontrollista, kypsyy noin 25-vuotiaaksi asti.
Vaikka nuori voi vaikuttaa itsenäiseltä, hän tarvitsee edelleen aikuisen tukea. Rauhallinen läsnäolo, kuunteleminen ja hyväksyvä suhtautuminen ovat avainasemassa.
Lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö, tunnetaitojen kehitys voi olla hitaampaa. He hyötyvät erityisesti:
tunteiden nimeämisestä yhdessä aikuisen kanssa
visuaalisista tukikeinoista (esim. tunnekuvat, aikataulut)
tunne-elämän haasteet haittaavat lapsen tai nuoren arkea merkittävästi.
lapsi tai nuori ei kykene osallistumaan normaaleihin arjen toimintoihin.
huoli lapsesta tai nuoresta jatkuu yli 1–2 kuukautta eikä tilanne parane esimerkiksi koulun tai kodin tuella.
lapsella tai nuorella on masennusoireita tai itsetuhoisia ajatuksia.
Terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kääntymistä kannattaa harkita myös seuraavissa tilanteissa:
Toistuvat ja voimakkaat tunnepurkaukset: Jos lapsella tai nuorella esiintyy usein voimakasta raivoa, itkuisuutta tai vetäytymistä ilman näkyvää syytä, ja tämä haittaa arkea kotona tai koulussa, se voi olla merkki siitä, että tunteiden säätely ei kehity odotetusti.
Tunneilmaisun puute tai jäykkyys: Jos lapsi ei osaa tai uskalla ilmaista tunteitaan tai näyttää tunneilmeiltään hyvin jäykältä ja epätyypilliseltä, kyse saattaa olla neuropsykiatrisista tai tunne-elämän haasteista.
Pitkittynyt suru, ahdistus tai pelot: Jos lapsi tai nuori vaikuttaa jatkuvasti alakuloiselta, pelokkaalta tai jännittyneeltä eikä tilanne parane ajan kanssa, taustalla voi olla ahdistuneisuushäiriö, masennus tai traumaattinen kokemus.
Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa: Jos lapsi ei kykene muodostamaan tai ylläpitämään ikätasoaan vastaavia ystävyyssuhteita, tai hän käyttäytyy poikkeavasti ryhmätilanteissa (esim. aggressiivisuus, eristäytyminen), ammattilaisen arvio voi olla tarpeen.
NEPSY-piirteet ja epäilyt kehityksellisistä häiriöistä: Lapsilla, joilla on esim. ADHD, autismikirjon häiriö tai kielellisiä vaikeuksia, tunnetaidot voivat kehittyä epätasaisesti. Näissä tilanteissa moniammatillinen arvio ja tuki (psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti) ovat hyödyllisiä.
Perheen kuormittava tilanne: Jos perheessä on pitkittynyttä stressiä, mielenterveys- tai päihdeongelmia tai muita kuormittavia tekijöitä, lapsi saattaa tarvita tukea myös terveydenhuollon tai sosiaalipalvelujen kautta.
Tuen tarve ei välttämättä tarkoita pitkäaikaista hoitoa. Jo yksittäinen keskustelu, vanhempainohjaus tai lyhytinterventio voi riittää. Mitä aiemmin haasteisiin tartutaan, sitä helpompi niihin on vaikuttaa.
Jos lapsen tunne-elämän haasteet haittaavat arkea tai olet hänestä huolissasi, varaa aika psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille internetajanvarauksen kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.
Nepsy-lapset ovat lapsia, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD, autismikirjon häiriö ja Touretten oireyhtymä. He tarvitsevat erityistä tukea arjessaan ja oppimisessaan. Apua kannattaa hakea, jos nepsy-piirteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen elämään.
Mikä on nepsy-lapsi?
Nepsy-lapsi on lapsi, jolla on neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Termillä viitataan laajaan kirjoon hermoston toiminnan eroavaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen, tunne-elämään, oppimiseen ja aistien toimintaan.
Nepsy-piirteet eivät ole kasvatuksesta johtuvia ongelmia, vaan ne kumpuavat aivojen rakenteellisista ja toiminnallisista eroista. Nepsy-piirteet eivät liioin ole este onnelliselle lapsuudelle – oikealla tuella ne voivat olla myös vahvuus.
Mitä diagnooseja nepsy-lapsella voi olla?
Nepsy-lapsi ei ole diagnoosi itsessään, mutta nepsy-lapsella voi olla yksi tai useampi neuropsykiatrinen diagnoosi, kuten
Diagnoosin tekee yleensä lastenpsykiatri tai lastenneurologi. Diagnoosin tekemisessä saatetaan tarvita myös neuropsykologia tai moniammatillista tiimiä. Neuropsykiatrinen diagnoosi voi mahdollistaa tukitoimia koulussa ja oikeuden kuntoutukseen.
Aina ei kuitenkaan ole kyse neuropsykiatrisesta häiriöstä. Jos vaikeudet ovat lieviä, niitä voidaan kutsua nepsy-piirteiksi.
Mitä ovat nepsy-piirteet?
Nepsy-piirteet voivat ilmetä monella tavalla: lapsi saattaa olla impulsiivinen, kärsiä keskittymisvaikeuksista, olla sosiaalisesti vetäytyvä tai reagoida voimakkaasti ärsykkeisiin. Esimerkiksi siirtymätilanteet, uuden oppiminen tai yllättävät muutokset voivat olla haastavia. Tavallisia piirteitä ovat myös:
Tarkkaavuuden vaikeudet
Toiminnanohjauksen häiriöt
Tunteiden säätelyn haasteet
Kielelliset vaikeudet
Motorisen koordinaation vaikeudet
Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet
Aistiherkkyys
Jokainen nepsy-lapsi on yksilö, ja piirteet voivat vaihdella suuresti eri lasten kesken.
Aistiherkkyys haastaa nepsy-lapsen arkea
Monilla nepsy-lapsilla esiintyy aistiherkkyyttä eli aistien yli- tai aliherkkyyttä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että lapsi kokee tavalliset äänet liian kovina, kirkkaat valot häiritsevinä tai tietyt vaatemateriaalit epämiellyttävinä. Toisaalta jotkut lapset saattavat hakea voimakkaampaa aististimulaatiota, kuten painetta tai liikettä.
Aistiherkkyys voi aiheuttaa ylivireyttä tai vetäytymistä, mikä vaikuttaa lapsen toimintakykyyn päiväkodissa, koulussa tai kotona. Arjessa kannattaa hyödyntää aistitaukoja, rauhoittumishetkiä, liikuntaleikkejä ja selkeää ympäristöä, joka ei kuormita liikaa lapsen hermostoa.
Nepsy-tuki arjessa – konkreettisia keinoja
Nepsy-tuki on kokonaisuus, joka koostuu lapsen haasteiden ja ongelmien oikea-aikaisesta tunnistamisesta, yksilöllisestä ohjauksesta ja jatkuvasta tuesta. Arkeen liittyviä keinoja ovat esimerkiksi:
Selkeät rutiinit ja aikataulut
Visuaaliset ohjeet ja aikataulut
Rauhoittumispaikat ja mahdollisuus vetäytymiseen
Positiivinen palaute ja onnistumisten vahvistaminen
Yhteistyö perheen ja koulun välillä
Tuen tulee olla jatkuvaa ja muokkautua lapsen kehityksen mukana. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille, joten lapsen ja perheen kokonaisvaltainen tuntemus on ensiarvoisen tärkeää.
Mikä neuvoksi, jos nepsy-lapsi ei tottele?
Tilanteet, joissa nepsy-lapsi ei tottele vanhempiaan tai muita aikuisia, ovat usein seurausta ylikuormituksesta tai siitä, ettei lapsi ymmärrä aikuisten odotuksia. Näissä tilanteissa apua voi olla esimerkiksi
johdonmukaisista, lyhyistä ja visuaalisista ohjeista
asioiden toistamisesta rauhallisesti ja selkeästi
mahdollisuudesta rauhoittumiseen ja vetäytymiseen
vahvistavasta, positiivisesta palautteesta
Tavoitteena ei ole kontrolloida, vaan auttaa lasta tunteiden säätelytaidoissa ja toiminnan ohjauksessa.
Nepsy-ohjaus kasvatuksessa ja koulussa
Nepsy-ohjaus viittaa ohjaukseen, jossa tuetaan nepsy-lasten itsesäätelyä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, kuten päiväkodissa, koulussa tai perhetyössä.
Nepsy-ohjaus hyödyntää lapselle ymmärrettäviä keinoja, kuten kuvatukea, leikkitilanteita ja rentoutumismenetelmiä. Se tarjoaa myös vanhemmille neuvoja lapsen yksilölliseen tukemiseen ja edistää kodin ja kasvatuksen välistä yhteistyötä.
Milloin ja mistä nepsy-lapselle kannattaa hakea apua?
Apua kannattaa hakea silloin, kun nepsy-piirteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen arkeen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, kun
lapsi ei jaksa koulussa tai päiväkodissa
keskittymis- tai käytöspulmat haittaavat oppimista ja ihmissuhteita
kotona on jatkuvasti räjähdyksiä, raivokohtauksia tai univaikeuksia
vanhempien jaksaminen on koetuksella
Alkuun pääsee neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Voit myös varata ajan Pikkujättiin lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon. Mitä aiemmin haet lapselle apua, sitä enemmän terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuuksia tukea hänen hyvinvointiaan ja ehkäistä lisäongelmia. Tärkeintä on tunnistaa tuen tarve – se edistää koko perheen hyvinvointia.
Ajanvaraus Pikkujättiin
Mikäli lapsellasi on nepsy-piirteitä ja niistä johtuvia haasteita, varaa aika lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.
Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.
Lapsen raivokohtaukset voivat hämmentää, uuvuttaa ja jopa pelottaa vanhempia. Ne ovat kuitenkin luonnollinen osa lapsen tunnekehitystä. Mikäli raivokohtaukset jatkuvat pitkään, ovat poikkeuksellisen rajuja tai aiheuttavat huolta, avun hakeminen on paras tapa tukea lapsen kasvua.
Lapsen raivokohtaukset ovat tavallinen, mutta usein kuormittava osa kasvua. Ymmärrys, rauhallisuus ja tunteiden sanoittaminen ovat vanhemman tärkeimmät työkalut. Kun tunteet ovat liian suuria lapselle yksin kannettaviksi, aikuinen voi toimia ankkurina ja mallina, joka opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja – ja ne voi oppia hallitsemaan.
Miksi lapsi saa raivokohtauksen – lapsen raivokohtauksen syyt
Raivokohtaus syntyy, kun lapsen tunnekuorma ylittää hänen hetkellisen tunnesäätelykykynsä. Tyypillisesti taustalla on turhautumista, pettymyksiä, väsymystä tai nälkää. Pienellä lapsella aivojen tunnesäätelykeskukset ovat vielä kehitysvaiheessa, ja siksi lapsi tarvitsee aikuisen tukea rauhoittuakseen.
Ikävaiheet ja raivokohtaukset
Vauvaikä
Vauvat eivät saa raivokohtauksia samalla tapaa kuin isommat lapset, mutta he voivat ilmaista epämukavuutta itkemällä, huutamalla ja kehon liikkeillä. Yliväsymys, nälkä, koliikki tai aistiärsykkeet voivat aiheuttaa vauvalla pitkittyneitä itkun purkauksia, jotka muistuttavat raivokohtausta.
1,5–4-vuotiaat (uhmaikä)
Taaperon raivokohtaukset ovat yleisiä. Lapsi kehittää omaa tahtoa, mutta ei vielä osaa sanoittaa tunteitaan tai hallita niitä. Kiukku voi ilmetä huutona, itkemisenä, potkimisena tai heittäytymisenä lattialle. Kohtaukset voivat kestää useita minuutteja.
5–7-vuotiaat (esi- ja kouluikä)
Raivokohtaukset vähenevät, mutta niitä voi edelleen esiintyä erityisesti, kun lapsi on väsynyt tai stressaantunut. Tunteiden hallinta paranee, mutta lapsi saattaa silti reagoida rajusti pettymyksiin tai rajoihin – nyt enemmän sanallisesti kuin fyysisesti.
8–11-vuotiaat (kouluikä ja esimurrosikä)
Vanhemmilla lapsilla raivokohtaukset ovat harvinaisempia ja usein seurausta kuormituksesta, kuten koulupaineista, väsymyksestä tai tunne-elämän myllerryksistä. Reaktio voi olla enemmän vetäytymistä, ovien paukuttelua tai sanallista vastustusta. Jos purkaukset ovat toistuvia ja voimakkaita, on hyvä selvittää mahdollisia taustasyitä.
12-18-vuotiaat (murrosikä)
Murrosikäisen nuoren raivokohtaukset kytkeytyvät vahvasti kehollisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Ne eivät ole vain uhmailua, vaan usein luonnollinen tapa käsitellä voimakkaita tunteita. Vanhemman rooli on toimia rauhallisena tukena, dialogin mahdollistajana sekä rajojen yhdessä muotoilijana. Kun nuori kokee tulleensa kuulluksi, raivokohtausten määrää ja voimakkuutta voidaan vähentää huomattavasti.
Raivokohtaukset ADHD- ja muiden neuropsykiatristen piirteiden yhteydessä
Lapsilla, joilla on ADHD, Asperger, autismikirjon häiriö tai muita nepsy- eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä, raivokohtaukset voivat olla pidempiä, intensiivisempiä ja vaikeammin hallittavia. Impulsiivisuus ja heikko tunnesäätely kuuluvat oirekuvaan. Säännöllinen arki, ennakointi ja tunnetaitojen opettelu ovat erityisen tärkeitä.
Milloin raivokohtaus voi olla merkki psykiatrisesta häiriöstä?
Jos lapsen raivokohtaukset ovat toistuvia, pitkäkestoisia, erittäin aggressiivisia tai vaikuttavat hänen toimintakykyynsä, on syytä hakea apua. Joskus taustalla voi olla jokin psykiatrinen häiriö tai sairaus.
Apua saaneuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai yksityiseltä lasten lääkäriasemalta, kuten Pikkujätistä.
Yölliset raivokohtaukset ja nukkumaanmenon haasteet
Raivokohtaukset voivat ajoittua myös yöhön – erityisesti nukkumaan mennessä tai yöllisissä heräämisissä. Kohtauksia voi esiintyä, kun lapsi on yliväsynyt, pelokas tai kokee erkaantumista vanhemmasta. Tällöin lapsi voi huutaa, potkia tai tarrautua aikuiseen.
Yöllisten raivokohtausten ennaltaehkäisy:
Rauhallinen ja ennustettava iltarutiini
Riittävä uni ja päivärytmin säilyttäminen
Tunteiden sanoittaminen jo ilta-aikaan
Milloin hakea apua?
Terveydenhuollon ammattilaisen arvio on suositeltavaa, kun
raivokohtaukset ovat toistuvia ja erittäin voimakkaita
lapsi ei rauhoitu lainkaan kohtauksen jälkeen
kohtaukset haittaavat arkea, kuten koulunkäyntiä tai sosiaalisia suhteita
yölliset kohtaukset häiritsevät koko perheen nukkumista
vanhempi kokee jatkuvaa uupumusta tai avuttomuutta
on epäily neuropsykiatrisesta erityistarpeesta
Apua voi hakea neuvolasta, kouluterveydenhuollosta, perheneuvolasta, yksityiseltä lastenlääkäriasemalta tai tarvittaessa lastenpsykiatrisesta yksiköstä.
Ajanvaraus Pikkujättiin
Jos lapsen raivokohtaukset jatkuvat pitkään, ovat poikkeuksellisen rajuja tai aiheuttavat huolta, varaa aika lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.
Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.
Lapsen käytöshäiriöön on tärkeää puuttua heti, kun se on tunnistettu. Oireilua voidaan vähentää etenkin psykososiaalisilla hoitomuodoilla. On myös tärkeää, että vanhemmat saavat tarvitsemaansa ohjausta ja lasta tuetaan koulussa.
Käytöshäiriöt lapsuudessa ovat vakava, mutta usein väärinymmärretty ilmiö, joka voi vaikuttaa lapsen kehitykseen, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin merkittävästi. Käytösoireet eivät ole vain ”huonoa käytöstä”, vaan ne voivat heijastaa syvällisiä haasteita tunne-elämässä, vuorovaikutustaidoissa tai jopa neurologisessa kehityksessä.
Miten lapsen käytöshäiriöt oireilevat?
Lapsen käytöshäiriölle on ominaista pitkäaikainen, ikään nähden poikkeava käyttäytyminen, joka rikkoo yhteiskunnallisia tai sosiaalisia normeja. Oireita voivat olla:
jatkuva uhmakkuus ja auktoriteettien haastaminen
aggressiivisuus muita kohtaan
valehtelu, varastelu tai muu rikkomuksellinen toiminta
koulupoissaolot, myöhästely ja sääntöjen laiminlyönti
empatiakyvyn puute ja syyllisyyden tunteen vähäisyys
Käytöshäiriödiagnoosi edellyttää, että käyttäytyminen on toistuvaa ja selvästi toimintakykyä heikentävää. Käytöshäiriön oireet voivat näkyä eri ympäristöissä, kuten kotona, koulussa ja harrastuksissa.
Lapsen käytöshäiriön syyt
Käytöshäiriön taustalla voi olla monenlaisia biologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Yleisimmät riskitekijät ovat:
perinnöllinen alttius: impulsiivisuus, aktiivisuus tai neuropsykiatriset piirteet
varhaiset vuorovaikutushaasteet: kiintymyssuhdehäiriöt tai vanhempien jaksamisen puute
oppimisvaikeudet ja kehitykselliset kielihäiriöt
traumaattiset kokemukset tai altistuminen perheväkivallalle. Tällöin puhutaan traumaperäisestä käytöshäiriöstä. Siihen voi liittyä esimerkiksi tunnesäätelyn ongelmia, räjähtävää käytöstä ja epäluottamusta aikuisiin.
ADHD ja muut neuropsykiatriset häiriöt. Hoitamaton ADHD lisää riskiä impulsiivisiin ja kontrolloimattomiin käytösoireisiin, epäonnistumisiin koulussa ja vertaissuhteissa sekä syrjäytymiskehitykseen.
Usein käytösoireet ovat monitekijäisiä ja vaativat kokonaisvaltaista arviointia. On myös huomioitava, että osa lapsista peittää masennuksensa aggressiivisuuteen.
Uhmakkuushäiriö vai käytöshäiriö?
Uhmakkuushäiriö (ODD) on lievempi ja usein käytöshäiriötä edeltävä tila. Siihen liittyy:
jatkuvaa väittelyä ja tottelemattomuutta
alhainen turhautumiskynnys
aggressiivista puhetta ilman fyysistä väkivaltaa
Käytöshäiriö eroaa uhmakkuushäiriöstä siinä, että käyttäytyminen on vakavampaa ja voi sisältää vahingoittavaa toimintaa. Uhmakkuushäiriötä ilmenee pääasiassa alle 10-vuotiailla lapsilla.
Käytöshäiriöiden alaryhmät
Käytöshäiriö jaetaan usein lapsena alkavaan ja nuorena alkavaan häiriöön. Ensin mainittu on yleensä vakavampi ja siihen voi kuulua aggressiivisuutta ja neuropsykologisia ongelmia.
Toinen tapa jakaa käytöshäiriöitä perustuu siihen, missä sosiaalisessa ympäristössä oireilua esiintyy:
Perheen sisäinen käytöshäiriö: lapsen oireilu rajoittuu kotiympäristöön.
Sosiaalinen käytöshäiriö: sääntöjä rikotaan kaveriporukassa.
Epäsosiaalinen käytöshäiriö: lapsi ei kuulu mihinkään ryhmään, vaan rikkoo sääntöjä yksin.
Suomessa käytöshäiriöitä esiintyy noin 5-10 prosentilla lapsista ja nuorista. Pojilla käytöshäiriö on noin viisi kertaa yleisempi kuin tytöillä.
Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit
Lapsen käytöshäiriöiden diagnosoinnissa käytetään kansainvälistä ICD-10-luokitusta. Kriteereihin kuuluu:
toistuva, vähintään 6 kuukautta kestänyt oireilu
ikätasoon nähden epänormaalit käyttäytymispiirteet
oireiden esiintyminen useammassa kontekstissa
toimintakyvyn merkittävä heikkeneminen
Käytöshäiriöitä ei voida diagnosoida millään ”käytöshäiriötestillä”, vaan arvio perustuu:
vanhempien ja opettajien haastatteluihin
lapsen havainnointiin eri ympäristöissä
kyselylomakkeisiin ja toimintakykyarvioihin
konsultaatiokäynteihin lastenpsykiatrilla
Laaja-alainen arvio on tärkeä myös siksi, että oireet voivat liittyä muihin häiriöihin, kuten autismikirjoon tai masennukseen.
Milloin kannattaa hakea apua?
Jos lapsen häiritsevä käytös on pitkäkestoista (useita viikkoja – kuukausia), ja se haittaa arjen sujumista — esimerkiksi perhe-elämää, koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita tai lapsen toimintakykyä.
Kun vanhempien keinot eivät riitä. Olet jatkuvasti huolissasi tai kuormittunut lapsen käytöksestä.
Avun hakemisen voi aloittaa neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Voit myös hakeutua suoraan Pikkujättiin lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon.
Huomioithan, että tilanteissa, joissa lapsi voi olla vaaraksi itselleen tai muille, tai oireilu on niin raskasta, ettei sitä pystytä hallitsemaan kotona, on syytä hakeutua välittömästi päivystykseen tai soittaa hätänumeroon 112.
Käytöshäiriöiden hoito
Psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia lapsen käytöshäiriöiden hoidossa. Tavoitteena on kehittää lapsen tunnesäätelyä ja parantaa vuorovaikutustaitoja. Tuki voi sisältää:
vanhemmuuden ohjausta ja perheterapiaa
kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä
opettajien ja koulun henkilöstön koulutusta, jotta lapsi saa koulussa tarvitsemaansa tukea
psykoterapiaa ja sosiaalisten taitojen ryhmiä
lääkehoitoa, jos oireet liittyvät ADHD:hen, tai jos psykososiaalinen hoito yksin ei riitä
Yhteistyö kodin, koulun ja terveydenhuollon välillä on avainasemassa.
Käytöshäiriöiden ehkäisy
Käytöshäiriöitä voidaan ehkäistä edistämällä lapsen tunne-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä vaikuttamalla käytöshäiriölle altistaviin tekijöihin.
Ajanvaraus Pikkujättiin
Jos lapsen käytös huolettaa sinua, varaa aika lastenpsykiatrille, psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle, internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.
Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.
Tervetuloa vastaanotolleni lapsi (7 v- alkaen) nuori, nuori aikuinen, vanhemmat, huoltajat ja perheet!
Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla pitkä kokemus lasten ja nuorten sekä heidän läheisten kanssa työskentelystä niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossa. Minulla on osaamista erilaisten psyykkisten ongelmien ja haasteiden kanssa työskentelystä, esimerkiksi ahdistus, masennus ja mielialaongelmat, käytösongelmat, sekä niiden arvioinnista. Vaikeat elämäntilanteet ja kriisit ovat myös minulle tuttuja, esimerkiksi koulunkäyntiin liittyvät ongelmat. Kynnyksen ei tarvitse olla korkea tullakseen tapaamaan minua, joskus voi yksikin tapaaminen aukaista monta solmua. Olen työskennellyt myös nuorten päihdeongelmien parissa, johon usein liittyy myös muuta mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvää haastetta.
Tarjoan myös ratkaisukeskeistä neuropsykiatrista valmennusta.
Vastaanotolleni voit hakeutua myös vanhempana tai huoltajana ilman lasta/nuorta minkä tahansa vanhemmuuteen tai lapsuus- tai nuoruusiän kehitysvaiheisiin liittyvien kysymyksien ja pohdintojen kanssa.
Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni! Mietitään yhdessä mikä olisi juuri teille parasta ja suunnitellaan yhdessä. Yksin ei tarvitse asioiden kanssa jäädä, joskus yksikin tapaaminen saattaa olla riittävästi.
