Olen nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Olen työskennellyt pitkään nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, jossa toimin tälläkin hetkellä ja minulla on laaja-alainen yleisosaaminen psykiatrisista sairauksista ja niiden hoidosta erityisesti nuorilla ja nuorilla aikuisilla (mm. ahdistuneisuushäiriöt, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, syömishäiriöt, neuropsykiatriset häiriöt).

Olet tervetullut vastaanotolle matalalla kynnyksellä mihin tahansa mielenterveyden huoliin liittyen! Hoito suunnitellaan aina yhdessä niin, että saat riittävästi tutkittua ja käytännön kokemuksen tuomaa tietoa eri hoitomuodoista. Hoidan mielelläni kaikenikäisiä asiakkaita.

**Katso tarvittaessa myös vapaat ajat [Aavan](https://www.aava.fi/laakarit-ja-muut-asiantuntijat/suvi-saikkonen/) puolelta. **

**Palvelut**

* psykiatrinen arviointi

* psykiatrisen hoidon suunnittelu ja seuranta

* kuntoutuspsykoterapia-arviot

* psykiatrin lausunnot

* psyykenlääkehoito

ADHD lapsella voi näkyä keskittymisvaikeuksina, levottomuutena ja voimakkaina tunnereaktioina. Oikea tieto, ymmärrys ja arjen toimivat keinot voivat helpottaa tilannetta merkittävästi koko perheen kannalta. Apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä, jos lapsella on haasteita tai tämän vointi huolestuttaa.

• Mikä on ADHD?
• ADHD:n yleisyys lapsilla
• Periytyykö ADHD?
• ADHD:n oireet lapsella
• Tunnesäätelyn vaikeudet
• ADHD:n eri tyypit
• ADHD:n vaikutukset lapsen elämään
• Milloin lääkäriin?
• ADHD:n diagnosoiminen
• ADHD ja liitännäishäiriöt lapsella
• Lapsen ADHD:n hoito
• ADHD-lääkkeet lapsella
• Miten kertoa lapselle ADHD:sta?
• Diagnosoimaton ADHD
• Ajanvaraus Pikkujättiin
• Usein kysytys kysymykset (UKK)

Mikä on ADHD?

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on aivojen kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Siihen liittyy vaikeus säätää omaa aktiivisuutta ja toimintaa tilanteeseen sopivaksi (esim. yliaktiivisuus) sekä tarkkaavuuden säätelyn vaikeus (joka voi ilmetä esim. keskittymisvaikeuksina ja häiriöherkkyytenä) ja impulsiivisuus (esim. kärsimättömyys).

Tarkkaamattomuutta, impulsiivisuutta ja aktiivisuuden säätelyn vaikeuksia ilmenee ajoittain kaikilla lapsilla. Mikäli ongelmia on pitkään ja ne ovat vaikeita, puhutaan ADHD:sta.

On tärkeä muistaa, että vaikka ADHD aiheuttaa lapselle haasteita, se tarkoittaa myös monia hyviä asioita. ADHD-lapsi on usein kekseliäs ja rohkea.

Kirjainyhdistelmä ADHD tulee englanninkielisistä sanoista attention-deficit hyperactivity disorder.

ADHD:n yleisyys lapsilla

ADHD on yksi yleisimmistä lasten neuropsykiatrisista häiriöistä.

• Esiintyvyys: noin 5–7 % lapsista (1)
• Pojilla diagnosoidaan useammin kuin tytöillä 
• Tytöillä oireet voivat olla huomaamattomampia 

Monilla ADHD jatkuu aikuisuuteen, mutta oireet voivat muuttua iän myötä.

Periytyykö ADHD?

ADHD:n tausta on monitekijäinen. Sen ilmenemiseen vaikuttavat yhdessä erilaiset perimän ja ympäristön altistavat ja suojaavat tekijät. 

Vahvin altistava tekijä on perimä. Periytyminen ei kuitenkaan tarkoita, että ADHD siirtyy automaattisesti lapselle, vaan lapsi perii alttiuden ADHD:lle. 

Muita altistavia tekijöitä ovat muun muassa:

• Synnytyksen aikainen hapenpuute, synnytyskomplikaatiot, hyvin pieni syntymäpaino, äidin raskauden aikainen tupakointi tai alkoholin käyttö.
• Ympäristötekijät, kuten psykososiaaliset tekijät (esim. lapsen altistuminen kaltoinkohtelukokemuksille ja sähköisen median runsas käyttö) voivat johtaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden vaikeuksiin.

ADHD:n oireet lapsella

ADHD-oireet lapsella voivat näkyä monin eri tavoin, ja ne vaihtelevat yksilöllisesti. Oireet ovat pitkäkestoisia ja ne poikkeavat ikätasosta. Oireet jaetaan yleensä kolmeen pääryhmään:

Tarkkaamattomuus:

• Vaikeus keskittyä tehtäviin 
• Unohtelu ja tavaroiden hukkaaminen 
• Ohjeiden noudattamisen vaikeus 

Yliaktiivisuus:

• Jatkuva liikehdintä 
• Vaikeus istua paikallaan 
• Runsas puhuminen 

Impulsiivisuus:

• Muiden keskeyttäminen 
• Toimiminen ennen ajattelua 
• Vaikeus odottaa omaa vuoroa

Tunnesäätelyn vaikeudet

ADHD-lapsella on monesti haasteita myös toiminnanohjauksessa ja tunteiden säätelyssä. Tämä voi näkyä:

• Vaikeutena hallita voimakkaita tunteita 
• Nopeana turhautumisena 
• Impulsiivisina reaktioina 
• Heikkona kykynä rauhoittua ilman apua 

Kun kuormittuminen on ADHD-lapsella liiallista (esim. koulupäivä, ärsykkeet, väsymys), pienikin vastoinkäyminen voi laukaista voimakkaan reaktion. Esimerkiksi raivokohtaukset voivat olla merkkejä kuormituksesta.

ADHD:n eri tyypit

ADHD jaetaan oireiden pohjalta kolmeen päätyyppiin:

Yhdistelmätyyppi

• Sekä tarkkaamattomuutta että yliaktiivisuutta 

Tarkkaamaton eli inattentiivinen tyyppi (usein kutsutaan myös ADD:ksi)

• Keskittymisvaikeudet korostuvat
• Vähemmän näkyvää levottomuutta 

Yliaktiivis-impulsiivinen eli hyperaktiivinen tyyppi

• Korostunut levottomuus ja impulsiivisuus

ADHD:n vaikutukset lapsen elämään

Lievä ADHD ei välttämättä haittaa lapsen toimintakykyä ja hän saattaa pärjätä koulussa hyvin. Koulunkäynti voi kuitenkin kuormittaa. Se voi näkyä esimerkiksi väsymyksenä koulupäivän jälkeen. Lievä ADHD voi alkaa oireilla myös tilanteessa, jossa vaatimustaso lapsen elämässä kasvaa. Näin voi käydä esimerkiksi, kun hän siirtyy isompaan ryhmään tai ylemmälle luokalle.

Vaikeampi ADHD alkaa yleensä oireilla jo alle kouluikäisenä. Siinä ympäristön vaatimukset ovat lapselle liikaa. Hänen on vaikea jaksaa tsempata edes yhtä oppituntia, läksyt saattavat jäädä tekemättä ja asiat unohtua.

Tästä voi seurata epäonnistumisten kehä. Lapsi saa moitteita, kun läksyt unohtuvat tai levottomuus häiritsee muita oppilaita. Riskinä on, että lapsen itsetunto ja minäkuva eivät kasva myönteisiksi. Keskittymisongelmat voivat myös vaikuttaa koulumenestykseen.

Milloin lääkäriin?

Meille Pikkujättiin voi tulla aina, kun lapsen vointi huolestuttaa. Mikäli koulussakin on huomattu, että lapsella on haasteita, aika kannattaa ilman muuta varata.

Jos keskittymisvaikeudet tai vilkkaus vaikuttavat lapsen toimintakykyyn tai arkeen, voi lääkärin diagnoosi olla tarpeen. Lievemmissäkin tapauksissa kannattaa miettiä keinoja, joilla voisi tukea lasta. Juttelemaan voi tulla ensin myös ilman lasta.

ADHD:n diagnosoiminen

Lapsen ADHD diagnosoidaan laajojen arvioiden, kyselyiden ja selvitysten perusteella. Niiden avulla tutkitaan lapsen oireita ja historiaa ja varmistetaan, etteivät oireet johdu jostain muusta. 

ADHD-diagnoosin tekee yleensä lastenpsykiatrian tai lastenneurologian erikoislääkäri. Häiriön varhainen tunnistaminen helpottaa merkittävästi lapsen tukemista.

ADHD ja liitännäishäiriöt lapsella

ADHD-tutkimuksissa kartoitetaan aina myös muut mahdolliset häiriöt. Niistä puhutaan liitännäishäiriöinä ja ne ovat ADHD:n yhteydessä varsin yleisiä.

Lapsilla tavallisimpia liitännäishäiriöitä ovat: 

• Autismikirjo (esim. Asperger)
• Uhmakkuushäiriö 
• Käytöshäiriö
• Ahdistuneisuus ja masennus
• Oppimisvaikeudet

Lapsen ADHD:n hoito

Tärkeintä on tukea lasta kotona ja koulussa. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia. Tukitoimet aloitetaan heti, kun havaitaan tarkkaavuuteen, yliaktiivisuuteen tai impulsiivisuuteen liittyviä toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia.

Jos tukitoimet lievittävät oireita riittävästi, tarkempia tutkimuksia ADHD:n arvioimiseksi ei välttämättä tarvita. Paljon auttaa myös se, että vanhemmat, lapsi ja opettajat saavat tietoa siitä, mistä lapsen haasteissa on kyse ja mitä niille voi tehdä. Tarvittaessa esimerkiksi käyttäytymisterapia voi auttaa ADHD-lasta arjen taitojen harjoittelussa ja toimintatapojen ohjauksessa.

ADHD-lääkkeet lapsella

Läheskään kaikki lapset eivät tarvitse lääkkeitä. Paras tulos saavutetaan usein yhdistämällä eri hoitomuotoja.

Lääkehoidon tarvetta arvioidaan, kun diagnoosi varmistunut, ja etenkin jos muut tuki- ja hoitomuodot osoittautuvat riittämättömiksi. ADHD-lääkkeet jaetaan kahteen pääryhmään: stimulantteihin ja ei-stimulantteihin lääkkeisiin.

Stimulantit

Stimulantit (esim. metyylifenidaatti, lisdeksamfetamiini) ovat ensisijainen lääkehoito ADHD:ssä. Ne

• parantavat keskittymiskykyä 
• vähentävät impulsiivisuutta 
• auttavat toiminnanohjauksessa 

Vaikutus alkaa usein nopeasti, jopa samana päivänä.

Ei-stimulantit lääkkeet

Ei-stimulantteja (esim. atomoksetiini, guanfasiini) käytetään, jos stimulantit eivät sovi tai aiheuttavat haittavaikutuksia. Näiden lääkkeiden vaikutus alkaa hitaammin kuin stimulanttien.

Oikein valittu lääkitys voi:

• Parantaa keskittymistä koulussa 
• Helpottaa tehtävien loppuun saattamista 
• Vähentää levottomuutta 
• Tukea sosiaalisia suhteita
• Sujuvoittaa arkea

Miten kertoa lapselle ADHD:sta?

Lapselle kannattaa kertoa ADHD:sta ikätasoisesti ja positiivisesti:

• Korosta, että kyse ei ole viasta. 
• Tuo esiin myös ADHD:n vahvuudet.

Diagnosoimaton ADHD

Diagnosoimaton ja siksi usein hoitamaton ADHD lapsella voi lisätä riskejä

• heikompaan suoritukseen koulussa tai työelämässä
• ahdistuneisuuteen ja masennukseen
• sosiaalisiin haasteisiin
• tapaturma-alttiuteen
• käytöshäiriöihin

Pitkällä aikavälillä vaikutukset voivat ulottua koulutukseen, työelämään ja ihmissuhteisiin. Siksi varhainen tuki on erittäin tärkeää.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsella on ADHD:hen viittaavia oireita tai hänen vointinsa huolettaa, varaa aika internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Ajanvaraus kannattaa tehdä suoraan lastenneurologille, lastenpsykiatrille tai nuorisopsykiatrille, mikäli lapsi on täyttänyt 13 vuotta.

Usein kysytyt kysymykset UKK)

Onko ADHD mielenterveyshäiriö?

ADHD ei ole mielenterveyshäiriö, vaan neurokehityksellinen häiriö. Se voi kuitenkin esiintyä yhdessä mielenterveyden haasteiden kanssa.

Mikä ero on ADD:llä ja ADHD:llä?

ADD tarkoittaa tarkkaamatonta ADHD:n muotoa ilman ylivilkkautta. ADHD on yleistermi, joka kattaa kaikki alatyypit.

Voiko ADHD parantua?

ADHD ei yleensä “parane”, mutta oireet voivat lieventyä iän myötä ja oikealla tuella lapsi pärjää erinomaisesti.

Mistä tietää, onko lapsella ADHD?

Keskeisiä merkkejä ovat pitkäkestoiset keskittymisvaikeudet, impulsiivisuus ja levottomuus useissa ympäristöissä.

Tarvitseeko ADHD-lapsi aina lääkitystä?

Ei tarvitse. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti, ja monille riittää arjen tuki ja terapia.

Voiko ADHD olla ilman ylivilkkautta?

Kyllä. ADD-tyypissä keskittymisvaikeudet korostuvat ilman näkyvää yliaktiivisuutta.

Miten auttaa ADHD-lasta kotona?

Selkeät rutiinit, positiivinen palaute ja ennakoitava arki ovat avainasemassa.

Kummalta vanhemmalta ADHD periytyy?

ADHD ei periydy vain toiselta vanhemmalta, vaan kyse on useiden geenien yhteisvaikutuksesta. Lapsi voi periä alttiuden kummalta tahansa vanhemmalta tai molemmilta.

Mitä hoitamaton ADHD aiheuttaa?

Hoitamaton ADHD voi lisätä riskiä:

• heikompaan suoriutumiseen opinnoissa tai työelämässä
• mielenterveyden haasteisiin (ahdistus, masennus) 
• sosiaalisiin vaikeuksiin 
• itsetunto-ongelmiin 
• tapaturma-alttiuteen

Mitä lääkkeitä käytetään ADHD:ssä?

Yleisimmät ADHD-lääkkeet ovat:

• stimulantit (esim. metyylifenidaatti, lisdeksamfetamiini) 
• ei-stimulantit (esim. atomoksetiini, guanfasiini) 

Mikä pahentaa ADHD-oireita?

Oireita voivat pahentaa:

• väsymys 
• stressi 
• liialliset ärsykkeet 
• epäsäännöllinen arki 
• epäselvät ohjeet 

Mistä lapsen raivokohtaukset johtuvat?

Raivokohtaukset johtuvat usein:

• tunnesäätelyn vaikeuksista 
• turhautumisesta 
• kuormituksesta 
• impulsiivisuudesta 

Voiko ADHD-diagnoosista olla haittaa?

Useimmiten diagnoosista on hyötyä, koska se mahdollistaa tuen. Haittana voi joskus olla leimautumisen kokemus, mutta oikealla ymmärryksellä tämä voidaan ehkäistä.

Paljonko maksaa ADHD-tutkimus?

Julkisella puolella tutkimus on yleensä maksuton tai edullinen. Yksityisellä hinta voi olla noin 500–2000 €.

Mikä lääkäri tekee ADHD-diagnoosin?

Diagnoosin tekee yleensä:

• lastenneurologi 
• lastenpsykiatri
• tai muu ADHD:hen perehtynyt lääkäri 

Arvio tehdään usein moniammatillisesti.

Onko ADHD-lapsella huono muisti?

ADHD ei tarkoita huonoa muistia, mutta työmuisti voi olla heikompi. Tämä näkyy esimerkiksi ohjeiden unohtamisena.

Mitä on hyperaktiivisuus?

Hyperaktiivisuus tarkoittaa:

• jatkuvaa liikehdintää 
• levottomuutta 
• vaikeutta pysyä paikallaan 

Kauanko kestää, että ADHD-lääke vaikuttaa?

• Stimulantit: vaikutus voi alkaa jo samana päivänä 
• Ei-stimulantit: vaikutus alkaa usein viikkojen kuluessa 

Voiko ADHD-lapsi olla hyvä koulussa?

Oikealla tuella ADHD-lapsi voi pärjätä erinomaisesti koulussa ja hyödyntää omia vahvuuksiaan.

Lähteet

(1) Käypä hoito -suositus – ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Olen nuorisopsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti (kognitiivis-analyyttinen psykoterapia). Olen työskennellyt HUS psykiatrialla ja sittemmin HUS nuorisopsykiatrialla yhteensä yli 25 vuoden ajan.
Hoidan 13-25-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten psykiatrisia ongelmia. Teen nuorisopsykiatrisia arvioita, hoidon suunnittelua ja seurantaa sekä psykoterapia-arvioita. Teen mielelläni myös psykoterapiaa (sekä lyhytterapiaa, että kuntoutuspsykoterapiaa).
Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni!

Tervetuloa vastaanotolleni. Olen lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä nuorisopsykoterapeutti. Minulla on vankka yleisosaaminen ja kokemus nuorisopsykiatriasta. Olen aiemmin työskennellyt lähes kaksikymmentä vuotta HUS nuorisopsykiatrialla, josta noin puolet ylilääkärinä. Nykyään toimin yksityislääkärinä ja erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Hoidan ja arvioin kaikkia nuorisopsykiatrisia ongelmia. Erityisosaamisaluettani ovat masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt sekä psykoterapia-arviot. Teen myös työnohjauksia.

Tällä hetkellä en ota uusia asiakkaita.

Olen nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, dosentti ja psykoterapeutti (kognitiivinen käyttäytymisterapia, CBT).

Minulla on laaja-alaista erityisosaamista nuorten ja nuorten aikuisten eriasteisten psyykkisten oireiden, psykiatristen ja neuropsykiatristen sairauksien diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta.

Teen kokonaisvaltaisia psykiatrisia arvioita, kuntoutuspsykoterapia-arviota ja lausuntoja erilaisissa etuusasioissa (esim. kuntoutus, työkyky, lääkehoidon erityiskorvattavuus). Lisäksi otan vastaan psykoterapia-asiakkaita.

Otan vastaan mieluiten 12 – 22 -vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia.

Ammatillinen osaaminen:
* Nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteet
* Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt
* Syömishäiriöt
* Pakko-oireinen häiriö
* Psykoottiset häiriöt
* Neuropsykiatriset häiriöt
* Nuorten psyykenlääkehoito
* Nuorten psykoterapia
*Psykoterapia-arviot
* Kelan etuusarviot ja -lausunnot

En tee neuvolatarkastuksia.

Vanhemmuuden tukeminen edistää lasten hyvinvointia sekä perheiden jaksamista. Mikäli jokin osa-alue vanhemmuudessa tai perhearjessa huolettaa, apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Vanhemmuuden pohdinnat ja hetkelliset haasteet voivat yllättää kenet tahansa. Ne kuuluvat perhe-elämään.

• Mitä vanhemmuuden tukeminen tarkoittaa?
• Milloin vanhemmuuden tuki on tarpeen?
• Missä tilanteissa tuesta on hyötyä?
• Mistä tukea saa?
• Montako käyntiä tarvitaan?
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä vanhemmuuden tukeminen tarkoittaa?

Vanhemmuuden tukeminen tarkoittaa terveydenhuollon ammattilaisten (kuten psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan) tarjoamaa tukea vanhemmalle tilanteessa, jossa jokin vanhemmuuteen liittyvä asia, iso tai pieni, askarruttaa. Tuen tavoitteena on hankaluuksien lievittyminen ja itseymmärryksen lisääntyminen. Pienelläkin arjen muutoksella voi olla iso vaikutus koko perheen hyvinvointiin.

Hyvä vanhemmuus rakentuu lapsen kannalta riittävästä suojasta, turvasta ja hoivasta. Se sisältää rakkautta, rajoja, huolenpitoa ja johdonmukaisuutta. Tämä ei tarkoita, että vanhemman pitäisi pyrkiä täydellisyyteen.

Täydellistä vanhemmuutta ei edes ole. Vanhemmuuteen kuuluu riittämättömyyttä, väsymystä sekä omien ja lapsen vaikeiden tunteiden sietämistä, ja kaikki tämä on aivan normaalia. Ammattilaisen tuella vaikeiden tunteiden kohtaaminen usein helpottuu.

Vanhemmuuden tuki auttaa vanhempaa hänen tärkeimmässä tehtävässään eli turvallisen ja kannattelevan kasvuympäristön tarjoamisessa lapselle. Tällainen ympäristö tukee lapsen emotionaalista kehitystä, oppimista ja sosiaalista kypsymistä. Varhaislapsuudessa muodostuvat vuorovaikutussuhteet ja hoivan kokemus vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen asti.

Milloin vanhemmuuden tuki on tarpeen?

Tukea kannattaa hakea, kun

• jokin asia suhteessa lapseen ja vanhempana toimimiseen askarruttaa mieltä
• toivoo perheen arkeen lisää sujuvuutta
• vanhemmuus syystä tai toisesta kuormittaa

Vanhempi on aina uudenlaisissa tilanteissa lapsen eri kehitysvaiheissa ja ajoittain voi olla vaikea tietää, miten olisi paras toimia, kun lapsi esimerkiksi reagoi asioihin uudella tavalla tai käyttäytyy haastavasti. Myös perheenjäsenten, kuten sisarusten, väliset suhteet muuttuvat ajan kuluessa.

Ajoittain voi esiintyä esimerkiksi riitaisuutta, mikä voi saada vanhemman kokemaan neuvottomuutta. Vanhemmuuden ja arjen kuormitus voi ilmetä muun muassa uupumuksena, ärtymyksenä, univaikeuksina tai syyllisyydentuntoina.

Missä tilanteissa tuesta on hyötyä?

Vanhemmuuden tuki voi olla hyödyllistä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• Vanhemman on vaikea asettaa rajoja tai toimia johdonmukaisesti kasvatustilanteissa
• Tarve ja halu vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta: esim. toive lisätä yhteyttä lapseen ja vähentää jatkuvaa riitelyä
• Vanhemman omat tunteet ja reaktiot kasvatus- ja riitatilanteissa: esim. turhautuminen, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet, maltin menettäminen
• Oman saadun vanhemmuuden pohtiminen ja sen vaikutus vanhempana toimimiseen
• Kuormittava elämäntilanne ja vanhemmuuden kuormittavuus: tunne, että arki on jatkuvasti liian raskasta tai hallitsematonta.
• Vanhemman uupumus, ärtyneisyys tai voimakas stressi, yksinäisyyden kokemus vanhempana
• Haasteet lapsen käyttäytymisessä: voimakkaat tunteenpurkaukset, uhmakkuus tai vetäytyminen
• Huoli lapsen hyvinvoinnista: esimerkiksi alakuloisuus, jatkuva ärtyneisyys tai ahdistuneisuus
• Lapsen koulunkäyntiin tai kaverisuhteisiin liittyvät ongelmat
• Lapsen erityispiirteet: esim. neuropsykiatriset oireyhtymät tai muu erityisyys
• Lapsen tunnetaitojen ja itsetunnon vahvistaminen
• Vanhempien väliset ristiriidat: esim. erimielisyydet kasvatuksellisissa asioissa tai parisuhteen pulmat, riitaisuus
• Kriisitilanteet: perheessä tapahtunut trauma, menetys, vanhemman tai muun läheisen sairastuminen
• Perhetilanteen muutokset: ero tai eron uhka, uusperheen muodostuminen, muutto tai muu iso muutos
• Kahden kodin elämä ja yhteisvanhemmuus
• Vanhemman tai muun perheenjäsenen mielenterveyden haasteet

Vanhemmuuden tukea voivat tarvita myös lapsen elämän muut tärkeät aikuiset, kuten sijaisvanhempi, perheen bonusaikuinen tai isovanhempi.

Mistä tukea saa?

Apua kannattaa hakea rohkeasti ja matalalla kynnyksellä. Ei ole liian pientä tai suurta asiaa, johon ei voisi saada tukea. Lasta autetaan parhaiten vanhemman kautta, ja vanhempi on lapsensa paras asiantuntija.

Tukea on saatavilla esimerkiksi neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja yksityisillä lastenlääkäriasemilla. Pikkujätissä pääset vastaanotolle vaivatta ja jonottamatta.

Voit varata vastaanottoajan kiinteähintaiselle Mielen ensikäynnille. Tämä käynti tarkoittaa 45 minuutin mittaista matalan kynnyksen tapaamista psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Asiantuntija tekee keskustelun pohjalta arvion tilanteestasi ja ehdottaa sopivia ratkaisuja mielen kirkastamiseksi. Sen jälkeen voidaan sopia hoitopolun seuraavista askelista.

Voit tulla vastaanotolle yksin, toisen vanhemman tai muun tärkeän aikuisen kanssa. Varaus tehdään aina lapsen nimellä. Lähetettä ei tarvita. Voit varata myös tavallisen vastaanottoajan (45-60 min) vanhemmuuden teemoihin perehtyneelle psykologille.

Montako käyntiä tarvitaan?

Apua saa jo yhdelläkin tapaamisella, mutta usein työskentelyä on hyvä jatkaa muutaman tapaamisen verran. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi kahden viikon välein. Toki työskentelyn tarve ja pituus riippuvat siitä, kuinka pitkään haasteet ovat jatkuneet, ja kuinka sitoutuneita vanhemmat ovat yhteistyöhön.

Tapaamisten kesto on 45-90 minuuttia.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Varaa aika Mielen ensikäynnille tai perheasioihin perehtyneelle mielenterveyden ammattilaiselle nettiajanvarauksesta tai soittamalla asiakaspalvelunumeroomme 010 380 8000. Tee ajanvaraus lapsen nimellä.

Varatessasi Mielen ensikäyntiä internetajanvarauksen kautta valitse 45 minuutin aika ja mainitse tästä tullessasi vastaanotolle.

Perhetapaamisella voit tarkastella ja käsitellä perheen vuorovaikutusta, arjen haasteita ja yhteisiä tunteita turvallisessa ympäristössä. Apua kannattaa hakea, jos perheen sisäiset suhteet ja arki ovat koetuksella tai elämässä tapahtuu suuria muutoksia.

• Mitä perhetapaaminen tarkoittaa?
• Milloin kannattaa varata aika perhetapaamiseen?
• Mitä perhetapaamisissa tapahtuu?
• Kuinka monta tapaamista tarvitaan?
• Perhetapaamisten hyöty
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä perhetapaaminen tarkoittaa?

Perhetapaamiset ovat osa perheterapeuttista työskentelyä, jolla pyritään vaikuttamaan perheen elämän ja arjen sujuvoittamiseen ja vuorovaikutussuhteiden myönteisyyteen. Tapaamisilla perheenjäseniä tavataan joustavasti eri kokoonpanoissa. Tapaamiseen voi tulla koko perhe samalla kertaa tai vain vanhemmat tai vanhempi-lapsipari. Ensimmäiselle käynnille voi tulla myös yksin, ilman muita perheenjäseniä.

Pikkujätissä perhetapaamisia toteuttavat mielenterveyden ammattilaiset, jotka ovat perehtyneet muun muassa perheasioihin ja perheen vuorovaikutussuhteisiin. Ammattilainen auttaa perhettä keskustelemaan asioista, joita voi olla vaikea nostaa arjessa esille, tai joista ei vielä oikein tiedetä, mistä kenkä puristaa. Tapaamisilla jokaisen ääni tulee kuuluviin ja ymmärrys perheen sisäisistä rakenteista ja dynamiikoista lisääntyy.

Milloin kannattaa varata aika perhetapaamiseen?

Perhetapaamisessa voidaan käsitellä monenlaisia teemoja, kuten vanhemmuuden haasteita, lasten käyttäytymistä tai uusperheen dynamiikkaa. Huolta aiheuttavia asioita voivat olla esimerkiksi:

• Arjen rutiinit ja perheen säännöt
• Lasten ruutuaika
• Perhesuhteisiin ja perheen väliseen vuorovaikutukseen liittyvät asiat, esimerkiksi riitely tai etäisyyden kokemus suhteessa toiseen
• Lapsen takertuvuus vanhempaan/vanhempiin
• Huoli omasta tai jonkun perheenjäsenen jaksamisesta
• Tunnesäätelyn haasteet perheenjäsenillä
• Tunne-elämän ongelmat, kuten ahdistuneisuus ja mielialan vaihtelut lapsilla tai aikuisilla
• Lapsen käytösoireilu
• Erotilanteet, yhteisvanhemmuus ja lapsen eläminen kahdessa kodissa
• Uusperheen arki ja ilmiöt
• Kuormittava elämäntilanne, esimerkiksi läheisen kuolema, suru, taloudelliset ongelmat ja työttömyys. Nämä voivat näkyä esimerkiksi vanhempien ärtyisyytenä tai kiukkuisuutena, mitä lapsi ei ilman sanoittamista ymmärrä.

Pikkujätissä voit varata ajan Mielen ensikäynnille, jossa tapaat psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan. Asiantuntija pohtii kanssasi tilannettanne ja tekee yhteisen keskustelunne pohjalta arvion tuen tarpeesta. Sen pohjalta sovitte yhdessä seuraavista askeleista.

Mitä perhetapaamisissa tapahtuu?

Ensimmäisellä tapaamisella ammattilainen kerää tietoa perheen tilanteesta kuuntelemalla ja hahmottamalla, millaisista haasteista on kyse. Tämä auttaa määrittelemään yhteisesti selkeät tavoitteet tuleville tapaamisille. Jatkokäyntien kokoonpano voidaan suunnitella joustavasti yhdessä. Mikäli lapset osallistuvat tapaamisille, on hyvä jutella kotona etukäteen lyhyesti siitä, mihin ollaan menossa ja mitä tapaamisella tapahtuu.

Tapaamisissa käsiteltävät teemat nousevat asiakkaiden tarpeista. Ammattilaisen tehtävänä on ohjata keskustelua, esittää kysymyksiä ja auttaa perhettä tunnistamaan esimerkiksi haitallisia vuorovaikutusmalleja. Tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä, vaan ratkaisuja ja ymmärrystä.

Ammattilainen huolehtii, että kaikki perhetapaamiseen osallistuvat saavat tasapuolisesti tilaa ja tulevat kuulluiksi. Kun arkea ja sen pulmakohtia pohditaan yhdessä ammattilaisen kanssa, herää usein uudenlaista ymmärrystä siitä, miten yleisiä ja tavallisia nämä ilmiöt ovat. Asioiden normalisointi auttaa omien vaikeiden tunteiden käsittelyssä, ja näin on helpompi jatkaa niiden työstämistä.

Perhetapaamisen tavoitteena on parantaa perheen vuorovaikutusta, lisätä ymmärrystä toisia kohtaan ja löytää yhdessä keinoja arjen pulmien ratkaisuun. Apuna voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä, kuten vuorovaikutusharjoituksia, toiminnallisia tehtäviä ja kotitehtäviä.

Kuinka monta tapaamista tarvitaan?

Apua saa jo yhdelläkin tapaamisella, mutta usein työskentelyä on hyvä jatkaa muutaman tapaamisen verran, etenkin jos perheenjäsenien kokoonpanoja halutaan vaihdella tapaamisittain. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi kahden viikon välein. Toki työskentelyn tarve ja pituus riippuvat siitä, kuinka pitkään haasteet ovat jatkuneet, ja kuinka sitoutuneita perheenjäsenet ovat yhteistyöhön.

Tapaamisten kesto on 45-90 minuuttia. Lasten ollessa mukana tapaamiset voivat olla lyhyempiä. Paritapaamiset sen sijaan saattavat kestää 90 minuuttia.

Perhetapaamisten hyöty

• Perheenjäsenten välinen ymmärrys kasvaa. Kuulluksi tuleminen tasavertaisesti lievittää epäreiluuden ja liiallisen vastuun kantamisen kokemusta.
• Kommunikaatio muuttuu rakentavammaksi ja perheen vuorovaikutus helpottuu.
• Lapset saavat tukea tunteidensa käsittelyyn.
• Vanhemmat saavat keinoja kasvatuksen tueksi.
• Perheen yhteishenki vahvistuu. Arki alkaa sujua paremmin, kun esimerkiksi perheen säännöt selkiytyvät.
• Perhe saa yhteisen kokemuksen vaikeiden asioiden turvallisesta ja avoimesta käsittelemisestä ja pystyy hyödyntämään tätä kokemusta jatkossa omassa arjessaan.
• Huoli vähentyy ja seurauksena hyvinvointi lisääntyy.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Varaa aika Mielen ensikäynnille tai perheasioihin perehtyneelle mielenterveyden ammattilaiselle nettiajanvarauksesta tai soittamalla asiakaspalvelunumeroomme 010 380 8000. Tee ajanvaraus lapsen nimellä, vaikka tulisit aikuisena yksin paikalle.

Varatessasi Mielen ensikäyntiä internetajanvarauksen kautta valitse 45 minuutin aika ja mainitse tästä tullessasi vastaanotolle.

Lapsen uniongelmat ovat varsin yleisiä, mutta usein lieviä ja ohimeneviä. Hyvillä rutiineilla, johdonmukaisuudella ja tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisten avulla lapsen unta – ja samalla koko perheen hyvinvointia – voidaan tukea.

• Unihäiriöiden tyypit
• Lapsen uniongelmien syyt ja riskitekijät
• Ikäkausikohtaisia univaikeuksia
• Unitaantuma
• Painajaiset
• Unikauhukohtaukset
• Unissakävely
• Lapsen uniapnea
• Mistä apua lapsen uniongelmiin?
• Päiväunet ja niiden tarve
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Noin 20-30 prosentilla lapsista esiintyy unihäiriöitä. Suomalaisissa tutkimuksissa jopa 22–40 prosenttia alle 2-vuotiaiden vanhemmista raportoi univaikeuksista.

Useimmat uniongelmat ovat lieviä ja liittyvät normaaliin kehitykseen. Toistuvat ja pitkittyneet univaikeudet sen sijaan vaikuttavat lapsen ja koko perheen hyvinvointiin.

Unihäiriöiden tyypit

Tyypillisimmät unihäiriöt lapsella ovat:

• Nukahtamisvaikeudet: lapsi tarvitsee nukahtamiseen jatkuvaa apua, kuten sylissä oloa tai vanhemman läsnäoloa.
• Yöheräily: toistuvat heräämiset ilman selvää syytä.
• Painajaiset
• Unikauhukohtaukset
• Unissakävely
• Vuorokausirytmin häiriöt: nukkumaanmeno- ja heräämisvaikeudet.

Lapsen uniongelmien syyt ja riskitekijät

Lapsen uniongelmat voivat johtua:

• Kehitysvaiheista
• Stressistä
• Sairaudesta tai kivusta
• Ympäristötekijöistä
• Epäsäännöllisistä unirutiineista

Ikäkausikohtaisia univaikeuksia

Vauvat (0–1 v): Unisyklit kehittyvät, jolloin yöheräily on yleistä. 4 kuukauden iässä tapahtuva unisyklin muutos ei ole taantuma, vaan normaali kehitysvaihe, joka voi kuitenkin aiheuttaa levottomuutta.

Taaperot (1–3 v): Pelot, eroahdistus ja kehitysharppaukset voivat aiheuttaa unihäiriöitä.

Leikki-ikäiset (3–6 v): Mielikuvitus, painajaiset ja arjen jännitteet saattavat häiritä unta.

Kouluikäiset (6+ v): Liiallinen ruutuaika, koulupaineet ja harrastukset voivat vaikuttaa uneen.

Unitaantuma

Unitaantuma tarkoittaa tilannetta, jossa aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa yhtäkkiä nukkua levottomasti. Se liittyy usein kehitysharppaukseen. Tyypillisesti harppauksia tapahtuu

• 3–4 kk (unirakenteen kehitys) ikäisenä
• 6 kk ikäisenä
• 8–10 kk ikäisenä
• 12 kk ikäisenä
• 1,5-vuotiaana
• 2–3-vuotiaana

Unitaantuman kesto on 2–6 viikkoa. Oireina ovat nukahtamisen vaikeus, yöheräily ja aikaiset aamuheräämiset. Rutiinien säilyttäminen, rauhallinen ympäristö ja kärsivällisyys auttavat taantumien yli.

Painajaiset

Painajainen on pelottava uni, jollaisen lapsi näkee REM-unen (kevyt uni) aikana, yleensä aamuyön tunteina. Lapsi herää, muistaa unen yksityiskohtaisesti ja on näkemästään järkyttynyt tai huolissaan.

Painajaiset lisääntyvät usein iän myötä, kun mielikuvitus kehittyy. Lapsi näkee niitä erityisesti 3–6-vuotiaana. Painajaisten taustalla voi olla myös stressiä, pelkoja tai arjen kuormitusta.

Miten käyttäytyä, kun lapsi näkee painajaisia?

• Rauhoita lasta lempeästi: halaa, lohduta ja selitä, että “se oli vain uni”.
• Käy pahat unet läpi lapsen kanssa: kannusta lasta puhumaan painajaisesta päiväsaikaan.
• Suojaa lasta pelottavalta sisällöltä ennen nukkumaanmenoa: rajaa ruutuajan käyttöä.
• Luo rauhallinen iltarutiini: puhu ennen nukkumaanmenoa iloisista asioista, lue lapselle lempeä iltasatu, peittele pehmolelu hänen viereensä lohduttajaksi.

Jos painajaiset toistuvat usein ja vaikuttavat lapsen arkeen, mieti ammattiavun hakua.

Unikauhukohtaukset

Unikauhukohtaus on voimakas, pelottava episodi syvässä univaiheessa (non‑REM-unessa), yleensä 1–3 tuntia nukahtamisen jälkeen. Lapsi voi huutaa, itkeä paniikissa, hengittää tiuhaan, huitoa tai nousta vuoteesta – mutta ei ole oikeasti hereillä. Aamulla hän ei muista tapahtuneesta mitään.

Unikauhukohtauksia esiintyy yleensä 4–12-vuotiailla lapsilla, ja osa tämän ikäisistä kokee näitä ainakin kerran.

Kohtauksen taustalla ovat:

• Perinnöllisyys: unihäiriöt voivat kulkea suvussa.
• Univaje ja väsymys
• Stressi, kuume, sairaus tai lääkkeet

Miten toimia, jos lapsi saa unikauhukohtauksen?

1. Älä yritä herättää lasta – se voi voimistaa reaktiota ja pitkittää kohtausta.
2. Tee ympäristö lapselle turvalliseksi – poista terävät tai vaaralliset esineet.
3. Pidä kiinni säännöllisestä unirytmistä – riittävä uni ehkäisee kohtauksia.
4. Kokeile ennakoivaa herättämistä (scheduled awakening) – kun herätät lapsen hieman ennen tyypillistä kohtauksen ilmaantumisaikaa, kohtauskierre voidaan katkaista.

Jos unikauhukohtaukset ovat usein toistuvia, pitkittyneitä tai aiheuttavat lapselle vaaraa, hakeudu lääkäriin.

Unissakävely

Unissakävely tarkoittaa, että lapsi nousee yöllä ylös, kävelee tai suorittaa toimintoja unen aikana. Unissakävelyä esiintyy 4–8-vuotiailla, kaikkiaan noin 5–15 prosentilla lapsista.

Syyt:

• Perinnöllisyys
• Väsymys
• Stressi
• Kuume, lääkkeet
• Muut unihäiriöt

Miten toimia, jos lapsi kävelee unissaan?

• Älä herätä lasta, mutta ohjaa hänet takaisin sänkyyn.
• Tee ympäristö turvalliseksi.
• Säilytä säännöllinen unirytmi: nukkumaanmeno ja herätys aamulla suurin piirtein samaan aikaan joka päivä.
• Voit kokeilla myös ns. ”scheduled awakeningia” eli ennakoivaa herättämistä – herätä lapsi 15 minuuttia ennen tyypillistä unissakävelyaikaa.

Jos unissakävely on toistuvaa, jatkuu murrosiän yli tai siihen liittyy vaarallisia tilanteita, vie lapsi lääkäriin.

Lapsen uniapnea

Joskus lapsen univaikeudet voivat johtua uniapneasta. Sitä sairastaa noin 1–5 prosenttia lapsista.

Uniapneatarkoittaa hengityskatkoja unen aikana. Lapsella sairauden yleisin syy ovat suurentuneet nielurisat tai kitarisat. Muita riskitekijöitä ovat ylipaino, ahtaat anatomiset rakenteet ja neurologiset sairaudet.

Uniapnean oireet:

• Kuorsaus
• Hengityskatkokset
• Päiväväsymys, ärtyisyys
• Keskittymisvaikeudet
• Levoton uni

Hoito: Usein kirurginen eli nielurisojen poisto. Myös CPAP-hoito ja painonhallinta voivat auttaa. Mikäli epäilet lapsella uniapneaa, varaa aika lastenlääkärille.

Kotikonstit lapsen uniongelmien hoitoon

Mikäli lapsen uniongelmien taustalla ei ole mitään sairautta, ne hoituvat usein yksinkertaisin kotikonstein. Niitä ovat:

• Iltarutiinit: satuhetki, pesut, rauhoittuminen
• Säännöllinen unirytmi: myös viikonloppuisin
• Pimeä, viileä ja hiljainen huone
• Älylaitteiden käytön välttäminen illalla
• Aktiivisuus päivällä sekä riittävä ulkoilu
• Turvallisuuden tunne ja läheisyys

Mistä apua lapsen uniongelmiin?

Neuvolat ja kouluterveydenhuolto voivat auttaa arvioimaan tilannetta sekä tarjoamaan sopivia hoitomuotoja lapsen univaikeuksiin. Voit myös varata lapselle ajan Pikkujättiin, jossa lapsen uniongelmia hoitavat psykologit sekä lastenpsykiatrit.

Apua kannattaa hakea, jos

• lapsen uniongelmat jatkuvat viikkoja
• lapsi on päivisin selvästi väsynyt tai oireilee käytöksellään
• epäilet lapsella uniapneaa
• lapsen univaikeudet kuormittavat koko perhettä

Suomessa on kehitetty erilaisia omahoitomenetelmiä ja -ohjelmia, jotka auttavat uniongelmien ratkaisussa. Esimerkiksi

• lasten univaikeuksien omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo) tarjoaa vaiheittaisen ohjauksen univaikeuksien käsittelyyn.
• unikoulut: erityisesti vauvoille ja taaperoille suunnatut lähestymistavat, joissa opetetaan lapsi nukahtamaan itsenäisesti.
• vanhempainryhmät ja vertaistuki: muiden vanhempien kokemuksista saattaa löytyä helpotusta omaan tilanteeseen.

Tuki voi myös olla emotionaalista. Pelkkä tieto siitä, ettei ole yksin ongelmien kanssa, auttaa monia vanhempia jaksamaan.

Päiväunet ja niiden tarve

Päiväunet kuuluvat pienen lapsen elämään:

Ikä	Tarve
0–6 kk	3–4 päiväunta
6–12 kk	2 päiväunta
1–2 v	1 pitkä päiväuni (1,5–2,5 h)
3–4 v	noin puolet lapsista nukkuu
5+ v	useimmilla ei enää tarvetta päiväuniin

Mikä neuvoksi, jos lapsi ei nuku päiväunia?

1. Lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt
   Päiväuni on liian aikaisin tai yöuni on ollut liian pitkä.
   Ratkaisu: Siirrä päiväunien ajankohtaa myöhemmäksi tai aktivoi lasta ennen lepoaikaa.
2. Lapsi on liian väsynyt
   Yliväsymys voi aiheuttaa levottomuutta, jolloin lapsi ei pysty rauhoittumaan.
   Ratkaisu: Tunnista väsymyksen merkit ajoissa ja rauhoita tilanne.
3. Unirytmi on muuttumassa
   Yleistä 2,5–4 vuoden iässä, kun tarve päiväunille vähenee.
   Ratkaisu: Siirry vähitellen lepohetkiin ilman vaatimusta nukkua.
4. Lapsi kokee painetta tai pelkoa
   Pelko nukkumisesta erillään vanhemmista tai painajaiset voivat vaikuttaa.
   Ratkaisu: Luo turvallinen, lempeä lepohetki ilman pakkoa.
5. Liikaa virikkeitä ennen lepoa
   Esimerkiksi ruutuajan tai vilkkaan leikin jälkeen voi olla vaikea rauhoittua.
   Ratkaisu: Siirtymähetki ennen päiväunia, rauhoittava satu tai hiljainen musiikki.

Hakeudu neuvolan tai lastenlääkärin arvioon, jos

• lapsi ei jaksa ilman päiväunia, muttei suostu lepäämään.
• lapsen unirytmi on jatkuvasti sekaisin.
• väsymys aiheuttaa iltaisin tai öisin suuria ongelmia (itkuisuus, nukahtamisen vaikeus).
• päiväunettomuus vaikuttaa lapsen tai perheen hyvinvointiin.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsella on huolta aiheuttavia uniongelmia, varaa aika psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. 

Asiantuntijana Pikkujätin nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti (LT) Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

Tunnetaidot ovat olennainen osa lapsen ja nuoren kasvua ja hyvinvointia. Niiden avulla hän oppii tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään omia tunteitaan sekä reagoimaan rakentavasti muiden tunteisiin. Tunnetaitojen kehittymisessä tarvitaan johdonmukaista, hyväksyvää ja empaattista tukea aikuisilta. Haastavissa tilanteissa kannattaa hakea ammattiapua.

• Mitä ovat tunnetaidot ja miksi ne ovat tärkeitä?
• Tunnetaitojen kehitys varhaislapsuudessa
• Tunnetaidot alakouluikäisillä
• Nuoruusikä ja tunne-elämän haasteet
• Erityishaasteet: nepsy-piirteiset lapset
• Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
• Milloin tarvitaan ammattiapua?
• Tunnetaitojen pitkän aikavälin vaikutukset
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä ovat tunnetaidot ja miksi ne ovat tärkeitä?

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, nimetä, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Niihin sisältyy myös empatiakyky sekä taito ottaa huomioon toisten ihmisten tunteet.

Tunnesäätelytaidot auttavat

• vahvistamaan itsetuntoa ja itseluottamusta
• luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita
• ehkäisemään mielenterveysongelmia
• toimimaan yhteisöissä rakentavasti
• selviytymään haastavista tilanteista

Tunnetaitojen kehitys varhaislapsuudessa

Varhaislapsuus on tunne-elämän kehityksen kannalta keskeinen vaihe. Turvallinen kiintymyssuhde vanhempiin ja muihin läheisiin luo perustan lapsen kyvylle säädellä tunteita.

Jo vauvaiässä lapsi oppii säätämään tunteitaan aikuisen avulla. Kun aikuinen vastaa herkästi lapsen tarpeisiin ja toimii rauhallisesti tunnekuohun aikana, lapsi oppii mallintamaan tätä käytöstä.

Leikki, roolileikit ja sadut auttavat lasta jäsentämään omia ja toisten tunteita. Esimerkiksi satujen ja tarinoiden avulla voidaan käsitellä pelkoja, suuttumusta ja surua lapselle turvallisella tavalla.

Tunnetaidot alakouluikäisillä

Koulun alkaessa lapsen tunnetaidot ovat jo monipuolistumassa. Lapsi pystyy tunnistamaan useita eri tunteita, mutta tarvitsee vielä tukea niiden säätelyyn ja ilmaisemiseen sopivalla tavalla.

Lapselle on tärkeää opettaa tunnesanastoa, jotta hän voi tunnistaa ja ilmaista, mitä tuntee. Aikuinen voi auttaa kysymällä: ”Tuntuuko sinusta surulliselta vai ehkä pettyneeltä?”

Vuorovaikutus muiden lasten kanssa tarjoaa jatkuvia tilanteita, joissa tunnetaidot kehittyvät. Riitojen ratkaiseminen, toisen huomioon ottaminen ja kompromissien tekeminen ovat osa tunnekasvatusta.

Nuoruusikä ja tunne-elämän haasteet

Nuoruudessa tunteet voimistuvat, mutta säätelykyky ei ole vielä täysin kehittynyt. Aivojen etuotsalohko, joka vastaa harkinnasta ja impulssikontrollista, kypsyy noin 25-vuotiaaksi asti.

Vaikka nuori voi vaikuttaa itsenäiseltä, hän tarvitsee edelleen aikuisen tukea. Rauhallinen läsnäolo, kuunteleminen ja hyväksyvä suhtautuminen ovat avainasemassa.

Erityishaasteet: nepsy-piirteiset lapset

Lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö, tunnetaitojen kehitys voi olla hitaampaa. He hyötyvät erityisesti:

• tunteiden nimeämisestä yhdessä aikuisen kanssa
• visuaalisista tukikeinoista (esim. tunnekuvat, aikataulut)
• toistosta ja selkeästä arjen rakenteesta

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Lapsen tärkeimmät tunnetaitojen oppimisen mallit ovat hänen lähellään – vanhemmat, opettajat ja varhaiskasvattajat.

Tapoja tukea lapsen tunnetaitojen kehitystä:

• nimeä tunteita ääneen
• näytä mallia käyttäytymällä rauhallisesti
• kuuntele lasta keskeyttämättä
• ohjaa lasta miettimään vaihtoehtoisia tapoja toimia tunnekuohussa

Voit kokeilla myös seuraavia lapselle sopivia tunnetaitoharjoituksia:

1. Tunnetaulu: Piirretään tai valitaan päivän tunne kasvojen ilmeiden kuvista.
2. Tunnepäiväkirja: Kirjoitetaan tai piirretään päivän tapahtumat ja niihin liittyneet tunteet.
3. Sadut ja kertomukset: Luetaan satu ja keskustellaan henkilöhahmojen tunteista.
4. Liikennevalo-menetelmä: Pysähdy (punainen), hengitä (keltainen), toimi (vihreä). Auttaa rauhoittumaan tunnekuohussa.
5. Tunteiden pantomiimi: Esitetään tunnetta keholla ja arvataan, mikä tunne on kyseessä.

Milloin tarvitaan ammattiapua?

Ammattiapua tarvitaan, jos

• tunne-elämän haasteet haittaavat lapsen tai nuoren arkea merkittävästi.
• lapsi tai nuori ei kykene osallistumaan normaaleihin arjen toimintoihin.
• huoli lapsesta tai nuoresta jatkuu yli 1–2 kuukautta eikä tilanne parane esimerkiksi koulun tai kodin tuella.
• lapsella tai nuorella on masennusoireita tai itsetuhoisia ajatuksia.

Terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kääntymistä kannattaa harkita myös seuraavissa tilanteissa:

1. Toistuvat ja voimakkaat tunnepurkaukset: Jos lapsella tai nuorella esiintyy usein voimakasta raivoa, itkuisuutta tai vetäytymistä ilman näkyvää syytä, ja tämä haittaa arkea kotona tai koulussa, se voi olla merkki siitä, että tunteiden säätely ei kehity odotetusti.
2. Tunneilmaisun puute tai jäykkyys: Jos lapsi ei osaa tai uskalla ilmaista tunteitaan tai näyttää tunneilmeiltään hyvin jäykältä ja epätyypilliseltä, kyse saattaa olla neuropsykiatrisista tai tunne-elämän haasteista.
3. Pitkittynyt suru, ahdistus tai pelot: Jos lapsi tai nuori vaikuttaa jatkuvasti alakuloiselta, pelokkaalta tai jännittyneeltä eikä tilanne parane ajan kanssa, taustalla voi olla ahdistuneisuushäiriö, masennus tai traumaattinen kokemus.
4. Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa: Jos lapsi ei kykene muodostamaan tai ylläpitämään ikätasoaan vastaavia ystävyyssuhteita, tai hän käyttäytyy poikkeavasti ryhmätilanteissa (esim. aggressiivisuus, eristäytyminen), ammattilaisen arvio voi olla tarpeen.
5. NEPSY-piirteet ja epäilyt kehityksellisistä häiriöistä: Lapsilla, joilla on esim. ADHD, autismikirjon häiriö tai kielellisiä vaikeuksia, tunnetaidot voivat kehittyä epätasaisesti. Näissä tilanteissa moniammatillinen arvio ja tuki (psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti) ovat hyödyllisiä.
6. Perheen kuormittava tilanne: Jos perheessä on pitkittynyttä stressiä, mielenterveys- tai päihdeongelmia tai muita kuormittavia tekijöitä, lapsi saattaa tarvita tukea myös terveydenhuollon tai sosiaalipalvelujen kautta.

Tuen tarve ei välttämättä tarkoita pitkäaikaista hoitoa. Jo yksittäinen keskustelu, vanhempainohjaus tai lyhytinterventio voi riittää. Mitä aiemmin haasteisiin tartutaan, sitä helpompi niihin on vaikuttaa.

Apua saa matalalla kynnyksellä neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta. Voit myös varata ajan Pikkujättiin psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille.

Tunnetaitojen pitkän aikavälin vaikutukset

Hyvät tunnesäätelytaidot ovat yhteydessä

• parempaan koulumenestykseen
• vahvempaan itsetuntoon
• vähäisempään stressiin ja ahdistukseen
• parempiin ihmissuhteisiin
• nuoren myöhempään menestykseen työelämässä

Sosioemotionaalinen oppiminen luo perustan lapsen ja nuoren psyykkiselle hyvinvoinnille ja resilienssille eli kyvylle selvitä elämän haasteista.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsen tunne-elämän haasteet haittaavat arkea tai olet hänestä huolissasi, varaa aika psykologille tai lasten- tai nuorisopsykiatrille internetajanvarauksen kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. 

Asiantuntijana Pikkujätin nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti (LT) Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

Nepsy-lapset ovat lapsia, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD, autismikirjon häiriö ja Touretten oireyhtymä. He tarvitsevat erityistä tukea arjessaan ja oppimisessaan.  Apua kannattaa hakea, jos nepsy-piirteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen elämään.

Mikä on nepsy-lapsi?

Nepsy-lapsi on lapsi, jolla on neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Termillä viitataan laajaan kirjoon hermoston toiminnan eroavaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen, tunne-elämään, oppimiseen ja aistien toimintaan.

Nepsy-piirteet eivät ole kasvatuksesta johtuvia ongelmia, vaan ne kumpuavat aivojen rakenteellisista ja toiminnallisista eroista. Nepsy-piirteet eivät liioin ole este onnelliselle lapsuudelle – oikealla tuella ne voivat olla myös vahvuus.

Mitä diagnooseja nepsy-lapsella voi olla?

Nepsy-lapsi ei ole diagnoosi itsessään, mutta nepsy-lapsella voi olla yksi tai useampi neuropsykiatrinen diagnoosi, kuten

• ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
• autismikirjon häiriö
• Touretten oireyhtymä
• oppimisvaikeudet
• kehityksellinen kielihäiriö
• sensorisen integraation häiriö

Diagnoosin tekee yleensä lastenpsykiatri tai lastenneurologi. Diagnoosin tekemisessä saatetaan tarvita myös neuropsykologia tai moniammatillista tiimiä. Neuropsykiatrinen diagnoosi voi mahdollistaa tukitoimia koulussa ja oikeuden kuntoutukseen.

Aina ei kuitenkaan ole kyse neuropsykiatrisesta häiriöstä. Jos vaikeudet ovat lieviä, niitä voidaan kutsua nepsy-piirteiksi. 

Mitä ovat nepsy-piirteet?

Nepsy-piirteet voivat ilmetä monella tavalla: lapsi saattaa olla impulsiivinen, kärsiä keskittymisvaikeuksista, olla sosiaalisesti vetäytyvä tai reagoida voimakkaasti ärsykkeisiin. Esimerkiksi siirtymätilanteet, uuden oppiminen tai yllättävät muutokset voivat olla haastavia. Tavallisia piirteitä ovat myös:

• Tarkkaavuuden vaikeudet
• Toiminnanohjauksen häiriöt
• Tunteiden säätelyn haasteet
• Kielelliset vaikeudet
• Motorisen koordinaation vaikeudet
• Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet
• Aistiherkkyys

Jokainen nepsy-lapsi on yksilö, ja piirteet voivat vaihdella suuresti eri lasten kesken.

Aistiherkkyys haastaa nepsy-lapsen arkea

Monilla nepsy-lapsilla esiintyy aistiherkkyyttä eli aistien yli- tai aliherkkyyttä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että lapsi kokee tavalliset äänet liian kovina, kirkkaat valot häiritsevinä tai tietyt vaatemateriaalit epämiellyttävinä. Toisaalta jotkut lapset saattavat hakea voimakkaampaa aististimulaatiota, kuten painetta tai liikettä.

Aistiherkkyys voi aiheuttaa ylivireyttä tai vetäytymistä, mikä vaikuttaa lapsen toimintakykyyn päiväkodissa, koulussa tai kotona. Arjessa kannattaa hyödyntää aistitaukoja, rauhoittumishetkiä, liikuntaleikkejä ja selkeää ympäristöä, joka ei kuormita liikaa lapsen hermostoa.

Nepsy-tuki arjessa – konkreettisia keinoja

Nepsy-tuki on kokonaisuus, joka koostuu lapsen haasteiden ja ongelmien oikea-aikaisesta tunnistamisesta, yksilöllisestä ohjauksesta ja jatkuvasta tuesta. Arkeen liittyviä keinoja ovat esimerkiksi:

• Selkeät rutiinit ja aikataulut
• Visuaaliset ohjeet ja aikataulut
• Rauhoittumispaikat ja mahdollisuus vetäytymiseen
• Positiivinen palaute ja onnistumisten vahvistaminen
• Yhteistyö perheen ja koulun välillä

Tuen tulee olla jatkuvaa ja muokkautua lapsen kehityksen mukana. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille, joten lapsen ja perheen kokonaisvaltainen tuntemus on ensiarvoisen tärkeää.

Mikä neuvoksi, jos nepsy-lapsi ei tottele?

Tilanteet, joissa nepsy-lapsi ei tottele vanhempiaan tai muita aikuisia, ovat usein seurausta ylikuormituksesta tai siitä, ettei lapsi ymmärrä aikuisten odotuksia. Näissä tilanteissa apua voi olla esimerkiksi

• johdonmukaisista, lyhyistä ja visuaalisista ohjeista
• asioiden toistamisesta rauhallisesti ja selkeästi
• mahdollisuudesta rauhoittumiseen ja vetäytymiseen
• vahvistavasta, positiivisesta palautteesta

Tavoitteena ei ole kontrolloida, vaan auttaa lasta tunteiden säätelytaidoissa ja toiminnan ohjauksessa.

Nepsy-ohjaus kasvatuksessa ja koulussa

Nepsy-ohjaus viittaa ohjaukseen, jossa tuetaan nepsy-lasten itsesäätelyä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, kuten päiväkodissa, koulussa tai perhetyössä.

Nepsy-ohjaus hyödyntää lapselle ymmärrettäviä keinoja, kuten kuvatukea, leikkitilanteita ja rentoutumismenetelmiä. Se tarjoaa myös vanhemmille neuvoja lapsen yksilölliseen tukemiseen ja edistää kodin ja kasvatuksen välistä yhteistyötä.

Milloin ja mistä nepsy-lapselle kannattaa hakea apua?

Apua kannattaa hakea silloin, kun nepsy-piirteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai perheen arkeen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, kun

• lapsi ei jaksa koulussa tai päiväkodissa
• keskittymis- tai käytöspulmat haittaavat oppimista ja ihmissuhteita
• kotona on jatkuvasti räjähdyksiä, raivokohtauksia tai univaikeuksia
• vanhempien jaksaminen on koetuksella

Alkuun pääsee neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Voit myös varata ajan Pikkujättiin lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon. Mitä aiemmin haet lapselle apua, sitä enemmän terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuuksia tukea hänen hyvinvointiaan ja ehkäistä lisäongelmia. Tärkeintä on tunnistaa tuen tarve – se edistää koko perheen hyvinvointia.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Mikäli lapsellasi on nepsy-piirteitä ja niistä johtuvia haasteita, varaa aika lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.