• Mitä tarkoittaa ruutuaika?
• Ruutuaikasuositukset
• Liiallisen ruutuajan haitalliset vaikutukset
• Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa?
• Milloin tarvitaan ammattiapua?
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä tarkoittaa ruutuaika? 

Ruutuajalla tarkoitetaan aikaa, jonka lapsi viettää näyttöpäätteiden ääressä. Kyse voi olla 

• television katselusta 
• videopelien pelaamisesta 
• sosiaalisen median ja internetin käytöstä 
• opetussovellusten ja digitaalisten työkalujen hyödyntämisestä 

Ruutuaika voidaan jakaa kahteen tyyppiin: 

1. Passiivinen ruutuaika – esimerkiksi television katselu, jossa lapsi vain vastaanottaa sisältöä ilman aktiivista osallistumista. 
2. Aktiivinen ruutuaika – esimerkiksi oppimispelit tai interaktiiviset sovellukset, joissa lapsi on aktiivisesti mukana. 

Tasapaino näiden kahden välillä on tärkeää, jottei lapsen kehitys ja hyvinvointi kärsi.

Ruutuaikasuositukset

Tarkkaa suositusta lasten päivittäiselle ruutuajalle on vaikea antaa, koska esimerkiksi kouluikäisillä kännykkä on osa yhteydenpitoa kavereiden kanssa. Monet asiantuntijaorganisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), suosittelevat kuitenkin seuraavaa: 

• Alle 2-vuotiaat: Taaperot eivät tarvitse ruutuaikaa, lukuun ottamatta videopuheluita läheisten, kuten isovanhempien, kanssa. 
• 2–5-vuotiaat: Korkeintaan 1 tunti päivässä laadukasta ja kehittävää sisältöä. 
• 6–12-vuotiaat: Enintään 2 tuntia viihteellistä ruutuaikaa päivässä. Oppimiseen ja koulutyöhön liittyvää ruutuaikaa ei lasketa mukaan. 
• 13–18-vuotiaat: Ruutuajan tulisi olla hallittua ja tasapainossa liikunnan, unen ja sosiaalisten aktiviteettien kanssa.  

Vaikka suositukset antavat hyvän pohjan, olennaisinta on seurata lapsen hyvinvointia ja sitä, miten ruutuaika vaikuttaa häneen. Kaiken ikäisten lasten kohdalla on tärkeää vähentää ruutuaikaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Yöksi älylaitteet kannattaa jättää makuuhuoneen ulkopuolelle. Makuuhuoneessa oleva laite voi houkutella nuorta käyttämään sitä, mikä voi johtaa unihäiriöihin ja ylivirittyneisyyteen. Lisäksi jatkuva ilmoitusten tai viestien odottaminen voi pitää mielen aktiivisena ja vaikeuttaa rentoutumista ennen nukkumaanmenoa.

Liiallisen ruutuajan haitalliset vaikutukset 

Liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa lapseen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Yleisimmät haittavaikutukset ovat:

1. Fyysiset haitat 

• Silmien rasittuminen ja päänsärky 
• Niska- ja selkäkivut, jotka johtuvat huonosta asennosta, jossa ruudun ääressä usein ollaan. 

2. Psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset 

• Keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus 
• Mahdolliset vaikutukset mielialaan
• Sosiaalisten taitojen heikkeneminen, jos ruutuaika korvaa vuorovaikutuksen muiden kanssa.

3. Liikunnan ja unen väheneminen 

• Liika ruutuaika voi syrjäyttää fyysisen aktiivisuuden. 
• Lyhyempi ja heikkolaatuisempi uni, jos laitteita käytetään ennen nukkumaanmenoa.

Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa? 

Vanhemmat voivat rajoittaa lapsen ruutuaikaa monin eri tavoin:

Selkeät säännöt ja rutiinit 

• Asettakaa perheen yhteiset pelisäännöt ruutuajalle. 
• Määrittäkää ruuduttomia hetkiä, kuten ateriat (ei kännyköitä ruokapöytään!) ja tunnit ennen nukkumaanmenoa. 

Laadukas sisältö ja aktiivinen käyttö 

• Kannustakaa lapsia valitsemaan opettavaisia ja vuorovaikutteisia sovelluksia passiivisen sisällön sijaan. 
• Osallistukaa lapsen digisisältöjen käyttöön ja keskustelkaa niistä yhdessä.

Vaihtoehtoiset aktiviteetit 

• Houkutelkaa lapset liikkumaan, lukemaan ja pelaamaan lautapelejä. Tehkää niin iloa tuottavia kuin arkisia asioita yhdessä. 
• Kannustakaa lasta ulkoilemaan ja harrastamaan mahdollisuuksien mukaan. Näin ruutuaika vähenee itsestään.

Teknologian hyödyntäminen 

• Käyttäkää ruutuajan hallintaan tarkoitettuja sovelluksia ja ajastimia.

Esimerkin voima 

• Vanhemmat toimivat tärkeimpinä malleina lapsilleen. Ruutuajasta kannattaa keskustella avoimesti ja näyttää hyvää esimerkkiä omalla käytöksellä.

Kun ruutuaikaa hallitaan viisaasti, digilaitteet voivat rikastuttaa lapsen elämää ilman haitallisia vaikutuksia.

Milloin tarvitaan ammattiapua? 

Terveydenhuollon ammattilaisten apua kannattaa hakea, jos lapsella esiintyy toistuvasti seuraavia oireita ja ne vaikuttavat merkittävästi hänen arkeensa:

1. Univaikeudet ja väsymys 

Jos lapsi kärsii jatkuvista univaikeuksista, nukahtamisongelmista tai väsymyksestä päivisin, ja tämä vaikuttaa koulussa pärjäämiseen tai mielialaan, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi neuvolaan, kouluterveydenhoitajaan tai lääkäriin.

2. Keskittymisvaikeudet ja oppimisongelmat 

Mikäli lapsen keskittyminen heikkenee huomattavasti, hänellä on vaikeuksia koulutehtävissä tai oppiminen hidastuu, voi olla hyödyllistä keskustella asiasta opettajan, koulupsykologin tai terveydenhuollon ammattilaisen, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan, kanssa.

3. Ahdistus, masennus tai sosiaalinen vetäytyminen 

Jos lapsi vaikuttaa jatkuvasti ahdistuneelta, alakuloiselta tai vetäytyy sosiaalisista tilanteista, voi olla hyvä pohtia ruutuajan roolia tässä. Apua voi hakea perheneuvolasta, koulupsykologilta, kuraattorilta tai muulta mielenterveyden ammattilaiselta, kuten Pikkujätin psykologeilta, psykiatrisilta sairaanhoitajilta, lastenlääkäriltä, lastenpsykiatrilta tai nuorisopsykiatrilta tai nuorisolääkäriltä.

4. Riippuvuuskäyttäytyminen 

Mikäli lapsi viettää lähes kaiken vapaa-aikansa älylaitteiden ääressä, menettää kiinnostuksensa muihin aktiviteetteihin ja saa kiukkukohtauksia, jos ruutuaikaa rajoitetaan, kyse voi olla digiriippuvuudesta. Tällaisessa tilanteessa apua voi saada perheneuvolasta, psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai riippuvuuksiin erikoistuneilta asiantuntijoilta. 

5. Fyysiset oireet, kuten päänsärky sekä niska- ja selkäkivut 

Jatkuvat fyysiset oireet, jotka liittyvät näyttöjen käytön aiheuttamaan huonoon asentoon, voivat vaatia fysioterapeutin tai lääkärin arviota.

Ajanvaraus Pikkujättiin 

Varaa aika psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle tai lääkärille (lastenlääkäri, lasten- tai nuorisopsykiatri, nuorisolääkäri) internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Asiantuntijana lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

Lasten syömiseen liittyvät oireet, ongelmat ja vaikeudet ovat tavallisia. Taaperoikäisistä jopa kahdella viidestä on syömisongelmia. Varsinaiset syömishäiriöt alkavat yleensä nuoruudessa. Niitä ovat

• anoreksia eli laihuushäiriö
• bulimia eli ahmimishäiriö
• epätyypilliset syömishäiriöt, kuten ahmintahäiriö eli BED (englanniksi binge-eating disorder)

Epätyypillisessä syömishäiriössä kaikki syömishäiriön diagnostiset kriteerit eivät täyty, vaikka lapsi tai nuori oireilee vaikeasti. Nimestään huolimatta epätyypillinen syömishäiriö on tavallisin nuorten ja lasten syömishäiriö.

Anoreksiaan sairastutaan tyypillisesti 14-24-vuotiaana ja bulimiaan 16-20-vuotiaana, mutta molempiin myös enenevässä määrin nuorempana. Ahmintahäiriötä lapsi saattaa sairastaa jo alakouluiässä. Muu pitkäaikaissairaus, esimerkiksi tyypin 1 diabetes, lisää nuorella syömishäiriön vaaraa.

Lapsen syömishäiriö voi muuttua

Lasten syömishäiriöt voivat muuttaa muotoaan iän myötä. Usein lapsi sairastuu ensin ahmintahäiriöön, mutta myöhemmin oireet sopivat enemmän anoreksiaan tai bulimiaan. Arviolta kolmasosalla laihuushäiriö muuttuu ahmimishäiriöksi.

Yhteistä eri syömishäiriöille on, että lapsen mieli on täynnä kieltoja ja sääntöjä. Syömishäiriöt myös synnyttävät sairaalloista käyttäytymistä, jonka vaikutukset heijastuvat lapsen tai nuoren fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Aina syömishäiriö ei näy päällepäin.

Koronapandemian aikana lasten ja nuorten syömishäiriöt lisääntyivät hälyttävästi. Samalla jo ennen pandemiaa syömishäiriöistä kärsineiden lasten ja nuorten oireilu vaikeutui. Ilmiö on erinomainen esimerkki lisääntyneen psyykkisen kuormituksen, kuten ahdistuksen, huolen ja pelon, vaikutuksista häiriintyneeseen syömiseen.

Taustalla on monia tekijöitä

Muun muassa perimä, perhe, kaverit sekä sosiaalisen median luomat ulkonäköpaineet voivat vaikuttaa minäkuvan kehittymiseen ja johtaa häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen. Syömishäiriö on mahdollinen aina, jos lapsi tai nuori laihtuu rajusti ilman tiedossa olevaa muuta syytä.

Vanhemman rooli syömishäiriön ehkäisyssä ja hoidossa on tärkeä. Lapsen syömistä ei tulisi rajoittaa tai kommentoida. Joskus jokin yksittäinen arvosteleva kommentti voi laukaista kierteen, joka johtaa lopulta sairastumiseen syömishäiriöön. Siihen voi johtaa myös se, että vanhempi hokee lapsen kuullen olevansa itseensä tai omaan ulkomuotoonsa tyytymätön. Se saa lapsen ajattelemaan, että on olemassa oikean- ja vääränlaisia kehoja.

Toinen tärkeä tervettä syömistä edistävä periaate on, ettei ruokaa käytetä lohtuna, palkintona, lahjuksena tai kiristys- tai painostuskeinona. Ruutuajan rajoittamisestakin olisi usein hyötyä, mutta se ei suinkaan ole etenkään teinien kohdalla helppoa. Sosiaalisen median haitallinen sisältö, kuten laihuutta ihannoiva kulttuuri ja ulkonäkökeskeisyys, usein pahentavat syömishäiriölle alttiin nuoren oireilua. Nuoret suhtautuvat muuttuvaan kehoonsa kriittisesti ja peilaavat itseään toisiin, ja jatkuva vertailu luo sekin ulkonäköpaineita.

Joskus anoreksian syy voi olla nuoren näennäisesti harmiton laihduttaminen tai ruokavaliomuutokset terveellisempään suuntaan, jotka karkaavat huomaamatta käsistä. Alkusysäys sairastumiselle voi myös olla urheiluvalmentajan kehotus muokata kehoa tietyntyyppiseksi tai koulukiusaaminen.

Mikä on anoreksia?

Usein anoreksia alkaa pikkuhiljaa eikä sitä ole aina alkuvaiheessa helppoa havaita. Taudin oireisiin kuuluu, ettei sairastunut halua pysyä normaalipainossa ja ryhtyy siksi laihduttamaan. Ajatukset pyörivät sairaalloisesti lihavuuden pelon ja laihtumisen ympärillä. Syöminen ahdistaa ja nuoren käsitys omasta kehostaan on vääristynyt ja epärealistinen.

Painon putoaminen voi tapahtua hitaasti tai hyvinkin nopeasti. Aluksi nuori ei koe itseään sairaaksi, vaan saattaa olla tyytyväinen tilanteeseen. Hänestä voi tuntua, että syömättömyys on ainoa keino hallita omaa sisäistä kaaosta tai kontrolloida vaikeaa elämäntilannetta.

Aina anoreksiaa sairastava nuori ei kuitenkaan ole alipainoinen tai pyri laihtumaan. Kasvavan nuoren kohdalla jo painon pysyminen ennallaan normaalin kasvun ja kehityksen sijaan voi olla merkki syömishäiriöstä.

Anoreksian oireet näkyvät myös kasvussa

Mielen oireilun lisäksi anoreksia aiheuttaa somaattisia eli kehollisia oireita, kuten aineenvaihdunnan hidastumista. Se ilmenee tyypillisesti

• sykkeen ja verenpaineen laskuna
• ummetuksena
• voimakkaana paleluna
• poikkeavana hiustenlähtönä

Nuorella voi myös olla keskittymis- ja uuden oppimisen vaikeuksia. Tytöillä rasvakudoksen väheneminen siirtää kuukautisten alkamista tai kuukautiset jäävät pois. Pituuskasvu pysähtyy ja luusto haurastuu. Seurauksena voi myöhemmin olla osteopenia tai osteoporoosi. Murtumia voi syntyä mitättömästä rasituksesta. Vaikea aliravitsemus heikentää myös vastustuskykyä.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa anoreksia lapsella havaitaan ja sen oireisiin puututaan, sitä paremmat ovat mahdollisuudet vaikuttaa vääristyneeseen minäkuvaan sekä ehkäistä myöhempiä terveyshaittoja.

Mikä on bulimia?

Bulimia eli ahmimishäiriö oirehtii toistuvina ylensyömisjaksoina. Syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä hallitsevat nuoren ajattelua. Hän pyrkii estämään lihomisen oksentamalla tai ulostus- tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytöllä. Hän saattaa myös ajoittain jättää ateriat väliin. Jatkuvan oksentamisen seurauksena hampaisiin syntyy pysyviä kiillevaurioita. Paino on usein normaali.

Yksi bulimian syy lienee länsimainen kauneusihanne ja kapea käsitys siitä, miltä varsinkin naisten tulisi näyttää. Toki sama syy liittyy myös anoreksiaan.

BED eli ahmintahäiriö on oma sairautensa. Siinäkin oireena on pakonomainen tarve ahmia, mutta sairastunut ei pyri vaikuttamaan painoonsa oksentamalla tai lääkkeiden väärinkäytöllä. Sairaalloisen ahmimisen seurauksena paino usein nousee.

Miten toimia, jos epäilee lapsellaan syömishäiriötä?

Jos jokin lapsen käytöksessä tai ulkoisessa olemuksessa saa epäilemään syömishäiriötä, asiasta voi yrittää puhua hänen kanssaan. Tosin usein nuori itse ei tunnista tai tunnusta minkään olevan huonosti. Syyllistäminen ei auta, sillä kyseessä on sairaus eikä nuoren oma valinta.

Seuraava askel on varata aika lääkärille asian selvittelyä varten. Anoreksian ja bulimian oireet tunnistetaan tytöillä yleensä hyvin. Poikien syömishäiriöt ovat vaikeammin tunnistettavia, koska pojat oirehtivat hieman eri lailla. Heillä tavallisimpia anoreksiaan liittyviä oireita ovat lihasten kasvattaminen sekä pakonomainen pyrkimys ”terveelliseen” ruokavalioon eli ortoreksia.

Myös muut sairaudet voivat johtaa aliravitsemukseen sekä mielenterveysongelmiin, ja ne pitää pois sulkea ennen kuin syömishäiriödiagnoosi voidaan tehdä.

Lapsen syömishäiriön hoito on tiimityötä

Koska syömishäiriö on psykiatrinen eli mielen sairaus, hoito on ensisijaisesti mielen tukemista. Se tarkoittaa esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia oman tukihenkilön, kuten syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneen psykiatrisen sairaanhoitajan, kanssa. Tukihenkilöltä nuori saa apua syömishäiriön syntyyn vaikuttaneisiin ja sitä ylläpitävien tekijöiden käsittelemiseen.

Jos ahdistus ja masennusoireet ovat hyvin vaikeat, voidaan tarvita lääkehoitoa. Joskus psykiatrinen osastohoito voi olla tarpeen, mutta pääasiallisesti lapsen syömishäiriön hoito toteutetaan avohoidossa.

Kehon hoidossa keskitytään ensimmäiseksi nuoren ravitsemustilan korjaamiseen. Myös anoreksian ja bulimian muiden somaattisten oireiden hyvä hoito on tärkeää. Hoitoon osallistuu joukko terveydenhoitoalan ammattilaisia, kuten lastenlääkäri, psykiatri, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti. Hoitotiimi määräytyy aina lähtötilanteen ja lapsen tarpeiden mukaan.

Lisäksi nuori tarvitsee läheisten tukea. Vanhempi voi esimerkiksi valvoa syömisiä, annostella ruokaa ja joskus rajoittaa vessakäyntejäkin heti syömisen jälkeen. Lapsen syömishäiriöstä kannattaa ehdottomasti myös kertoa hänen opettajilleen sekä urheiluvalmentajilleen. Näin hekin osaavat tukea lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunnan kohdalla rasitusta on yleensä vähennettävä ja joskus lääkäri voi määrätä lapsen liikuntakieltoon.

Vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI.

Syömishäiriöstä voi parantua

Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin, mutta ensin pitää olla siihen tahtotila sekä ymmärrys, että on sairas ja tarvitsee parantuakseen apua ja tukea. Varhainen puuttuminen ja hoito parantavat kaikkien syömishäiriöiden ennustetta. Toipumisprosessi on kuitenkin pitkä ja monivaiheinen, ja siihen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä. Olennaista on, että nuori oppii hyväksymään itsensä ja oman kehonsa.

Myös valtaosa syömishäiriöihin liittyvistä kehollista oireista paranee mielen toipumisen myötä, mutta luustomuutokset ja hammasvauriot jäävät usein pysyviksi.

Syömishäiriötä sairastavien kuolemat johtuvat usein sydän- ja verenkiertoelinten – sekä diabetekseen liittyvistä sairauksista ja itsemurhista.

Myönteinen käsitys itsestä voi suojata syömishäiriöltä

Syömishäiriöltä suojaavia tekijöitä ovat

• terveelliset ruokailutottumukset
• hyväksyvä suhtautuminen omaan vartaloon
• myönteinen käsitys itsestä sekä hyvä itsetunto
• hyvä sosiaalinen tuki
• perheen yhteiset ateriat

Kannustaminen ja tukeminen muovaa lapsen itsetuntoa positiiviseksi ja voi siten ehkäistä syömishäiriöitä. Vanhemmilla, koululla ja medialla on asiassa keskeinen merkitys.

Asiantuntijana Pikkujätin lastentautien erikoislääkäri Nina Kaseva

Mitä on nettikiusaaminen?

Nettikiusaaminen on ihan samalla lailla kiusaamista kuin esimerkiksi koulukiusaaminen. Se tarkoittaa kaikkea toisen epäkunnioittavaa, epäasiallista ja loukkaavaa kohtelua netissä.

Nettikiusaaminen voi olla tarkoituksellista, toistuvaa ja säännöllistä, mutta kyseessä voi olla myös yksittäinen, ilkeä kommentti. Joskus nettikiusaaminen voi olla myös tahatonta tai ajattelematonta.

Yhteistä kaikelle nettikiusaamiselle on, että se satuttaa ja tuottaa kärsimystä.

Millaisia muotoja nettikiusaamisella voi olla?

Nettikiusaaminen voi olla haukkumista, juoruilua, pelottelua tai pilkkaamista. Se voi olla julkista tai yksityistä.

Julkista nettikiusaamista on esimerkiksi toisen videon ilkeä kommentointi TikTokissa, yksityistä nettikiusaamista puolestaan yhden ryhmän jäsenen haukkuminen kaveriporukan WhatsApp-ryhmässä.

Nettikiusaaminen ei kuitenkaan aina ole sanallista. Se voi olla myös ulkopuolelle sulkemista tai huomiotta jättämistä. Siitä on kyse, kun yksi lapsista jätetään kutsumatta esimerkiksi luokan tyttöjen WhatsApp-ryhmään.

Nettikiusaaminen – rikos vai ei?

Joskus nettikiusaaminen on niin vakavaa, että se on rikos. Silloin on kyseessä lapsen tai nuoren kunnianloukkaus, uhkailu tai pelottelu.

Rikollista nettikiusaamista on esimerkiksi:

• vihapuhe
• yksityiselämää loukkaavan tiedon ja kuvien levittäminen
• valheellisen tiedon esittäminen
• rikoksella, kuten raiskauksella tai pahoinpitelyllä uhkaaminen
• identiteettivarkaus

Näin vakavassa nettikiusaamisessa on aina konsultoitava poliisia.

Seuraako nettikiusaamisesta rangaistus?

Jos nettikiusaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit, se on rangaistava teko.

Usein kiusaajat ovat kuitenkin alaikäisiä lapsia. Silloin voidaan miettiä, miten kiusaajat voisivat hyvittää tekonsa kiusaajalle. Usein jo anteeksipyyntö voi riittää.

Miten nettikiusaaminen voi vaikuttaa lapseen?

Nettikiusaaminen satuttaa lasta monin eri tavoin. On hyvä muistaa, että nettikiusaaminen on aina vahingollista, vaikkei lapsi näyttäisi kärsimystään.  

Nettikiusaaminen voi:

• muuttaa lapsen käytöstä ja tehdä tästä levottomamman, rauhattomamman, ahdistuneen tai alakuloisen
• saada lapsen eristäytymään kavereistaan
• aiheuttaa uniongelmia ja ruokahaluttomuutta sekä heikentää lapsen fyysistä vointia

Jos nettikiusaamiseen ei puututa, se saattaa pahimmillaan aiheuttaa lapselle mielenterveysongelmia, heikentää tämän itsetuntoa, saada lapsen ajattelemaan itsestään kielteisesti ja johtaa jopa itsetuhoisuuteen.

Nettikiusaaminen – miten tukea lasta?

• Muista, ettei lapsi aina puhu huolistaan, sillä häntä saattaa hävettää kiusatuksi joutuminen tai hän voi pelätä, että vanhemmille kertominen vain pahentaa tilannetta. Jos mieleesi nousee huoli, ettei lapsella ole kaikki hyvin, on siksi tärkeä ottaa asia puheeksi.
• Lapselle kannattaa jutella rauhassa. Häneltä voi kysyä esimerkiksi, että onko hän kokenut jotain ikävää, kun vaikuttaa erilaiselta kuin yleensä.
• Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, hänen kokemustaan ei koskaan saa vähätellä, vaan se pitää ottaa vakavasti. Lapsen on tärkeää kokea, että häntä uskotaan ja hänen huolensa otetaan tosissaan. Se lisää hänen luottamustaan ja kannustaa häntä kertomaan huolistaan.
• Rohkaise lasta kertomaan nettikiusaamisesta mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Yksityiskohdat ovat tärkeitä, jotta asia voidaan selvittää ja jotta saadaan tietää, keitä kiusaamisessa on mukana.
• Sanoita se, että asia voi tuntua lapsesta nololta. Muista, että netissä voi olla esimerkiksi kuvia, jotka lapsi on itse ajattelemattomuuttaan jakanut ja joista on seurannut jotain hävettävää. Sano lapselle, että asiasta kannattaa kertoa sinulle, vaikka se tuntuisi vaikealta.
• Lohduta lasta ja kiitä häntä, että hän kertoi nettikiusaamisesta. Muistuta häntä, että nettikiusaaminen on väärin, eikä kenelläkään ole oikeutta kiusata toisia. Älä jätä häntä pärjäämään yksin, vaan kerro, että selvität asian, jotta kiusaaminen loppuu.

Miten nettikiusaaminen saadaan loppumaan?

Muista, että nettikiusaaminen voi olla vain yksi kiusaamisen muoto ja lasta saatetaan siis kiusata muutenkin. Kun nettikiusaamista aletaan selvittää, onkin tärkeää saada mukaan kiusaajien vanhemmat ja koulu tai harrastusryhmät, jos ne liittyvät kiusaamiseen.

Kiusaajille kannattaa kertoa, miten muita kuuluu kohdella ja että kiusaaminen on aina väärin. Heidät on tärkeää saada ymmärtämään oma vastuunsa ja se, ettei toisia voi kiusata ilman seurauksia.

Tilannetta on myös hyvä seurata, jotta nettikiusaaminen loppuu varmasti, eikä kiusattu lapsi jää enää yksin asian kanssa.

Muista, että nettikiusaamista voi myös ehkäistä. Lapselle kannattaa kertoa, mitä kaikkea verkossa voi tapahtua, jotta hän ymmärtää netin kivojen puolien lisäksi myös sen haittapuolet ja vaarat.

Lapselle on hyvä muistuttaa, että netissä kuuluu käyttäytyä samoin kuin sen ulkopuolella, eikä minkäänlaista kiusaamista tarvitse hyväksyä.

Nettikiusaaminen – milloin kannattaa hakea apua?

Apua kannattaa hakea, jos nettikiusaaminen ja sen vaikutus lapseen huolestuttaa.

Jos lapsen oireilu jatkuu pidempään, on erityisen tärkeä tulla juttelemaan ammattilaiselle. Meillä Pikkujätissä on psykologeja, psykoterapeutteja ja perheterapeutteja, jotka osaavat auttaa lasta ja vanhempia elämän huolissa.

Ajan voi varata joko koko perheelle, lapselle tai itselleen.

Lasta kiusataan netissä – miten jaksaa itse?

Oman lapsen joutuminen kiusatuksi aiheuttaa huolta, pelkoa ja ahdistusta. Näitä tunteita kannattaa käsitellä esimerkiksi puolison tai ystävien kanssa. Puhuminen auttaa jaksamaan.

Meille Pikkujättiin voi myös tulla keskustelemaan matalalla kynnyksellä. Meiltä saa tukea kaikkiin vanhemmuuteen liittyviin huoliin ja pulmiin.

Kun saa itse apua, silloin pystyy myös auttamaan lastaan paremmin. Siksikin on tärkeää, ettei jää murehtimaan asiaa yksin.

Asiantuntijana Pikkujätin psykologi, perheterapeutti ja psykoterapeutti Anne Lukkarila.

1. Miten vaikeista aiheista kannattaa puhua lapselle?

Yleensä totuus on lapselle helpotus. Puhumattomuus voi saada lapsen kuvittelemaan, että asiat ovat pahemmin kuin ovatkaan tai että niistä ei saa puhua.

• Oli aihe mikä tahansa, lapselle kannattaa yleensä puhua mahdollisimman rehellisesti ja toivoa korostaen. Ihan pienimmät lapset voi kuitenkin suojata raskailta uutisilta, kuten sodalta tai ilmastokatastrofeilta.
• Ole tarkkana, ettet vähättele lapsen tunteita ja ajatuksia.
• Muista tarjota lapselle mahdollisuus esittää kysymyksiä.
• Meiltä Pikkujätistä saa apua kaikkien vaikeiden asioiden käsittelyyn. Voit tulla vastaanotolle yhdessä lapsen kanssa tai yksin.

2. Miten puhua lapselle sodasta?

Kuuntele ensin lapsen omia ajatuksia. Mitä hän ajattelee sodasta? Herättääkö se pelkoja ja millaisia?

Vastaa sitten ensin lapsen tunteisiin. Lapsen on tärkeää saada tuntea tunteensa ja kertoa niistä. Kerro, että ymmärrät, että hän on huolissaan ja että tiedät, että se on raskas tunne.

Kun lapsi saa käydä ajatuksiaan läpi kanssasi ja huomaa, että kuuntelet häntä, jo se hälventää usein hänen suurinta taakkaansa. Älä siksi koskaan sano lapselle, että hänen ei tarvitse ajatella asiaa. Se ei vähennä hänen huoltaan.

Kerro lapselle faktat sodasta vasta sitten, kun olette käsitelleet hänen tunteensa. Voit esimerkiksi sanoa, että on hyvin epätodennäköistä, että sota tulee tänne meille. Jos niin kuitenkin kävisi, niin sinä vanhempana pidät huolen, että pääsette turvaan.

3. Miten kertoa lapselle erosta?

Erosta olisi hyvä kertoa lapselle yhdessä. Ketään ei pidä syyllistää ja on tärkeää korostaa, ettei ero ole lapsen vika.

Kertokaa lapselle, miksi eroatte. Lapsen on helpompi ymmärtää ero, kun sille on jokin syy. Voitte esimerkiksi kertoa tarinan liitostanne ja selittää lapsen ikätaso huomioiden, miksi on tullut aika erota.

Lapsi kaipaa myös konkreettista tietoa eron seurauksista. Kertokaa hänelle, missä hänen lelunsa tulevat sijaitsemaan, missä hän asuu jatkossa ja kuinka usein tapaa kumpaakin vanhemmistaan.

Muistakaa kuunnella lapsen tunteita ja antakaa hänen surra. Lapsen surun tunteet saattavat näkyä eri tavalla ja eri tahdissa kuin aikuisten, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi kokisi surua.

Lapsi saattaa esimerkiksi vähätellä tapahtunutta tai vaikuttaa välinpitämättömältä tai jopa vihaiselta. Kyseessä on silloin todennäköisesti lapsen omannäköinen yritys sopeutua kipeältä tuntuvaan surulliseen asiaan.

4. Miten puhua lapselle kuolemasta?

Kuolemasta kannattaa puhua perheen ajatusmaailman tai vakaumuksen mukaan.

Surua ei pidä vähätellä, vaan lapsen surulle pitää antaa tilaa. Hänelle voi sanoa, että suru auttaa eteenpäin, eikä sitä kannata pelätä.

Kouluikäinen lapsi ymmärtää jo kuoleman lopullisuuden. Pienempi lapsi saattaa kysellä, milloin vaikkapa mummi tulee takaisin. Hänelle täytyy vain toistaa, että mummi ei enää palaa, ja ymmärtää, että hän toistaa kysymystä, koska asia on niin vaikea käsittää. Lapsen kanssa kannattaa myös muistella vainajaa yhdessä.

Kuoleman lähipiirissään kohdannut lapsi saattaa oireilla esimerkiksi olemalla tavallista takertuvampi tai tarvitsevampi. Se kertoo siitä, että lapsi kaipaa korostunutta turvaa, ja sitä kannattaa hänelle silloin tarjota.

5. Miten puhua lapselle seksuaalisuudesta?

Puhu lapselle kauniisti seksuaalisuudesta.

Kerro, että hän on hyvä, arvokas ja tärkeä, ja seksuaalisuudessa on kyse juurikin oman kehon arvostamisesta ja hoivaamisesta.

Älä koskaan pelottele lasta raskaaksi tulemisella tai taudeilla. Älä myöskään kysele tunkeilevia kysymyksiä tai painosta lasta puhumaan asiasta, jos hän ei tahdo.

Kysy sen sijaan, mitä lapsi tietää aiheesta. Lapsilla on joskus vääriä faktoja, ja ne kannattaa ottaa selville ja korjata.

6. Miten puhua lapselle ylipainosta?

Ylipainosta kannattaa jutella lapsen kanssa terveys edellä.

Kerro lapselle, että ylipaino on haitallista terveydelle, ja sen tähden teidän pitää perheenä miettiä, miten voisitte kaikki paremmin ja miten syötte ja liikutte jatkossa.

Muista kysyä lapselta, miltä ylipainosta puhuminen tuntuu hänestä. Kerro hänelle, että hän on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on ja kyse on vain siitä, että haluat hänen voivan hyvin ja pysyvän terveenä. Näin suojelet lasta ulkonäköpaineilta.

7. Miten puhua lapselle kuukautisista?

Kerro lapselle, että kuukautiset ovat maailman luonnollisin asia, josta kannattaa iloita.

Kuukautiset kertovat, että hän on tulossa naiseksi, ja se on ihanaa. Kerro lapselle faktat kuukautisista rehellisesti ja ole hänen tukenaan, jos asia mietityttää häntä. Voit kertoa myös, milloin omat kuukautisesi alkoivat ja mitä olisit itse halunnut silloin tietää.

Jos aihe nolottaa sinua ja sinun on siksi vaikea puhua kuukautisista lapselle, mieti, mistä häpeä johtuu. Ole tarkkana, ettet siirrä omaa häpeääsi lapselle.

Jos et tiedä, miten puhua lapsellesi hankalista aiheista tai kaipaat tukea, varaa rohkeasti aika psykologilta tai psykoterapeutilta.

Asiantuntijana Pikkujätin psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila.

Mitä on ulkonäköpaineiden takana? – Mielen haasteet eivät ratkea ulkonäköä muuttamalla

Ulkonäköpaineet tarkoittavat omaan kehoon kohdistuvaa huolta, kriittisyyttä, tyytymättömyyttä ja epävarmuutta. Ulkonäköpaineet voivat kohdistua mihin tahansa asiaan omassa kehossa. Nuoria mietityttää usein esimerkiksi paino tai akne.

Yhteistä lasten ja nuorten ulkonäköpaineille on se, että ne ovat tyypillisesti mielen haasteita, jotka kanavoituvat kehonkuvaan. Lapsi voi esimerkiksi pelätä, ettei riitä omana itsenään tai etteivät muut hyväksy häntä ja hän tulee hylätyksi. Hän kanavoi huolen ulkonäköönsä ja yrittää ratkaista sen vaikkapa värjäämällä hiuksensa ajatellen, että uusi hiusväri tekee hänet tyytyväiseksi.

Todellisuudessa näitä mielen haasteita ei voi ratkaista muokkaamalla ulkonäköään. Ulkonäön sijaan huomiota tarvitsee lapsen mieli eli esimerkiksi itsetunto tai turvattomuuden tunne, jota lapsi yrittää paikata ulkonäköään muuttamalla.

Poikien ulkonäköpaineet jäävät helposti huomiotta – Some tulvii vertailukohteita

Lähes jokainen kokee ulkonäköpaineita joskus. Ulkonäköpaineet eivät ole vain tyttöjen ongelma, poikien ulkonäköpaineet ovat vain vaietumpi asia.

Lapsilla voi olla ulkonäköpaineita jo hyvin nuorina, alakoulusta lähtien. Asiaa pahentaa se, että nykyisin lapset eivät vertaa itseään vain omiin luokkakavereihinsa, vaan vertailukohteena on somen kautta koko maailma.

Some ja ulkonäköpaineet ovatkin tutkimusten mukaan yhteydessä. Tiedetään, että paljon somea käyttävillä on muita enemmän ulkonäköpaineita ja ahdistusoireita.

Vanhempi, puhu arvostavasti itsestäsi – Nuori imee ympäristön arvoja itseensä 

Ulkonäköpaineita aiheuttavat muihin vertailun lisäksi kulttuurin ja yhteiskunnan kauneusihanteet ja muoti- ja ulkonäkötrendit. Tällä hetkellä pinnalla ovat esimerkiksi ripsien pidennykset ja tietyt lenkkarit. Lapsi voi kokea painetta, että hänenkin pitäisi saada nämä ollakseen trendikäs ja kuuluakseen joukkoon.

Lasten ja nuorten ulkonäköpaineita lisäävät myös ystävien ja vanhempien ajatukset ja arvot, sillä kouluiässä lapsi imee itseensä moraalisia ja eettisiä käsityksiä.

Jos vanhemmat tavoittelevat ulkoista materiaa, kuten hienompaa autoa tai käsilaukkua, kommentoivat toisten ulkonäköä tai tuskailevat omaansa, lapsi saattaa saada signaalin, että ulkonäkö on kytketty ihmisarvoon. Se voi lisätä ulkonäköpaineita.

Vanhemman ei tulisikaan koskaan vähätellä ulkonäköään, vaan itsestä tulisi puhua arvostavasti ja hyväksyvästi.

Toisten ihmisten ulkonäköä ei myöskään pidä arvostella millään lailla. Ei tulisi päivitellä kenenkään painoa, vaatteita, kampausta, tatuointeja tai mitään muutakaan.

Nuorten ulkonäköpaineet voivat näkyä murehtimisena tai alakulona – tunnista merkit

Ulkonäköpaineista voi kertoa nuoren tarve näyttää tietynlaiselta tai ostaa tiettyjä vaatteita tai meikkejä. Merkki ulkonäköpaineista voi olla myös se, jos nuori kiinnittää voimakkaasti huomiota omaan kehoonsa tai yrittää muokata sitä esimerkiksi laihduttamalla, urheilemalla paljon tai värjäämällä hiuksiaan.

Joskus ulkonäköpaineet näkyvät sosiaalisena vetäytymisenä, eristäytymisenä, alakuloisuutena ja murehtimisena. Mikäli nuori ei enää tapaa kavereitaan tai on paljon allapäin, kyse voi siis olla monen muun syyn ohella tai niiden lisäksi ulkonäköpaineista.

Pahimmillaan nuorten ulkonäköpaineet voivat johtaa kehonkuvan vääristymiseen, syömishäiriöön ja muihin mielenterveydenhäiriöihin, kuten ahdistukseen.

Luo kotiin turvallinen ilmapiiri – Näin puhut ulkonäköpaineista nuoren kanssa

Lapsen ja nuoren kanssa kannattaa puhua ulkonäköpaineista, vaikkei huolta olisikaan. Jos nuori itse kertoo, että hänellä on ulkonäköpaineita tai vanhemmalla herää huoli asiasta, keskustelu on erityisen tärkeää.

• Kysy, mitä lapsi ajattelee ulkonäköpaineista ja onko hän kohdannut niitä. Nuorelta voi kysyä myös, mitä hänen kaverinsa ajattelevat ulkonäöstä.
• Omien tunteiden käsittely auttaa ulkonäköpaineiden päihittämisessä. Siksi nuorta kannattaa kannustaa pohtimaan, mistä tarve muokata jotain omassa ulkonäössä tulee. Voisiko sen taustalla olla riittämättömyyttä, hylätyksi tulemisen pelkoa tai tarvetta piristää itseään jotenkin?
• Muista olla myötätuntoinen nuorta kohtaan. Toisen ymmärrys ja empatia ovat hyvin terapeuttisia. Nuorelle on tärkeää, että asetut hänen rinnalleen ja jaat sen, mitä hänen mielessään on. Näin hän ei jää yksin ajatustensa kanssa. Pyri luomaan kotiin kulttuuri, jossa on turvallinen ilmapiiri, jotta nuori uskaltaa puhua tunteistaan.
• Muistuta nuorelle, että hän on arvokas omana itsenään. Terve itsetunto auttaa selättämään ulkonäköpaineet. Sen muodostumisessa vanhempien tuki ja lämmin kohtaava vuorovaikutus on tärkeää.
• Tärkeää on keskustella aiheesta uteliaisuudella ja myönteisesti. Muista, että lapselle tai nuorelle ei kannata saarnata. Silloin viesti menee harvoin perille.

Tue nuorta elämän harmeissa – näin autat häntä kehittämään resilienssiään

Resilienssi eli psykologinen joustavuus tarkoittaa kykyä kestää vaikeuksia ja ponnistaa ylös niiden jälkeen. Se auttaa kestämään ulkonäköpaineita ja se on ominaisuus, jota voi kehittää.

Vanhempi voi vahvistaa nuoren resilienssiä tukemalla häntä elämän harmeissa ja huolissa niin, että nuori kykenee kestämään niitä ja kokee tulevansa ymmärretyksi.

Resilienssi ei kehity, jos lapsi ei kohtaa lainkaan vastoinkäymisiä. Se ei myöskään kehity, jos lapsi jää yksin vaikeuksiensa kanssa.

Nuorta ei siis kannata suojella liikaa, mutta häntä ei saa jättää selviämään murheistaan yksin.

Puhukaa ammattilaiselle ajoissa – Vastaanotolle voi tulla joko yksin tai yhdessä

Nuoren ulkonäköpaineisiin voi hakea apua jo ennaltaehkäisevästi. Meille Pikkujättiin kannattaa tulla juttelemaan aina, jos nuori tai vanhempi kaipaa apua aiheen pohdiskeluun. Jos ulkonäköpaineet aiheuttavat esimerkiksi ahdistusta tai muutoksia syömisessä, avulla on jo kiire.

Vanhemman on tärkeää myös yrittää herättää nuoren oma motivaatio, jotta tämä haluaisi saada apua. Vastentahtoisen nuoren auttaminen on vaikeampaa kuin nuoren, joka ymmärtää, että avun hakeminen ei ole huonommuutta vaan se antaa hänelle voimavaroja.

Motivaatiota voi herätellä keskustelemalla nuoren kanssa häntä arvostaen. Nuorta voi houkutella myös kokeilemaan: ”lähde ainakin ensikäynnille ja päätä kantasi vasta sitten!”

Meille Pikkujättiin voit varata ajan joko nuorelle, koko perheelle tai vanhemmalle. Varaa aika tällöin psykologille tai psykoterapeutille.  

Asiantuntijana Pikkujätin psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila.