• Mitä tarkoittaa ruutuaika?
• Ruutuaikasuositukset
• Liiallisen ruutuajan haitalliset vaikutukset
• Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa?
• Milloin tarvitaan ammattiapua?
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä tarkoittaa ruutuaika? 

Ruutuajalla tarkoitetaan aikaa, jonka lapsi viettää näyttöpäätteiden ääressä. Kyse voi olla 

• television katselusta 
• videopelien pelaamisesta 
• sosiaalisen median ja internetin käytöstä 
• opetussovellusten ja digitaalisten työkalujen hyödyntämisestä 

Ruutuaika voidaan jakaa kahteen tyyppiin: 

1. Passiivinen ruutuaika – esimerkiksi television katselu, jossa lapsi vain vastaanottaa sisältöä ilman aktiivista osallistumista. 
2. Aktiivinen ruutuaika – esimerkiksi oppimispelit tai interaktiiviset sovellukset, joissa lapsi on aktiivisesti mukana. 

Tasapaino näiden kahden välillä on tärkeää, jottei lapsen kehitys ja hyvinvointi kärsi.

Ruutuaikasuositukset

Tarkkaa suositusta lasten päivittäiselle ruutuajalle on vaikea antaa, koska esimerkiksi kouluikäisillä kännykkä on osa yhteydenpitoa kavereiden kanssa. Monet asiantuntijaorganisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), suosittelevat kuitenkin seuraavaa: 

• Alle 2-vuotiaat: Taaperot eivät tarvitse ruutuaikaa, lukuun ottamatta videopuheluita läheisten, kuten isovanhempien, kanssa. 
• 2–5-vuotiaat: Korkeintaan 1 tunti päivässä laadukasta ja kehittävää sisältöä. 
• 6–12-vuotiaat: Enintään 2 tuntia viihteellistä ruutuaikaa päivässä. Oppimiseen ja koulutyöhön liittyvää ruutuaikaa ei lasketa mukaan. 
• 13–18-vuotiaat: Ruutuajan tulisi olla hallittua ja tasapainossa liikunnan, unen ja sosiaalisten aktiviteettien kanssa.  

Vaikka suositukset antavat hyvän pohjan, olennaisinta on seurata lapsen hyvinvointia ja sitä, miten ruutuaika vaikuttaa häneen. Kaiken ikäisten lasten kohdalla on tärkeää vähentää ruutuaikaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Yöksi älylaitteet kannattaa jättää makuuhuoneen ulkopuolelle. Makuuhuoneessa oleva laite voi houkutella nuorta käyttämään sitä, mikä voi johtaa unihäiriöihin ja ylivirittyneisyyteen. Lisäksi jatkuva ilmoitusten tai viestien odottaminen voi pitää mielen aktiivisena ja vaikeuttaa rentoutumista ennen nukkumaanmenoa.

Liiallisen ruutuajan haitalliset vaikutukset 

Liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa lapseen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Yleisimmät haittavaikutukset ovat:

1. Fyysiset haitat 

• Silmien rasittuminen ja päänsärky 
• Niska- ja selkäkivut, jotka johtuvat huonosta asennosta, jossa ruudun ääressä usein ollaan. 

2. Psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset 

• Keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus 
• Mahdolliset vaikutukset mielialaan
• Sosiaalisten taitojen heikkeneminen, jos ruutuaika korvaa vuorovaikutuksen muiden kanssa.

3. Liikunnan ja unen väheneminen 

• Liika ruutuaika voi syrjäyttää fyysisen aktiivisuuden. 
• Lyhyempi ja heikkolaatuisempi uni, jos laitteita käytetään ennen nukkumaanmenoa.

Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa? 

Vanhemmat voivat rajoittaa lapsen ruutuaikaa monin eri tavoin:

Selkeät säännöt ja rutiinit 

• Asettakaa perheen yhteiset pelisäännöt ruutuajalle. 
• Määrittäkää ruuduttomia hetkiä, kuten ateriat (ei kännyköitä ruokapöytään!) ja tunnit ennen nukkumaanmenoa. 

Laadukas sisältö ja aktiivinen käyttö 

• Kannustakaa lapsia valitsemaan opettavaisia ja vuorovaikutteisia sovelluksia passiivisen sisällön sijaan. 
• Osallistukaa lapsen digisisältöjen käyttöön ja keskustelkaa niistä yhdessä.

Vaihtoehtoiset aktiviteetit 

• Houkutelkaa lapset liikkumaan, lukemaan ja pelaamaan lautapelejä. Tehkää niin iloa tuottavia kuin arkisia asioita yhdessä. 
• Kannustakaa lasta ulkoilemaan ja harrastamaan mahdollisuuksien mukaan. Näin ruutuaika vähenee itsestään.

Teknologian hyödyntäminen 

• Käyttäkää ruutuajan hallintaan tarkoitettuja sovelluksia ja ajastimia.

Esimerkin voima 

• Vanhemmat toimivat tärkeimpinä malleina lapsilleen. Ruutuajasta kannattaa keskustella avoimesti ja näyttää hyvää esimerkkiä omalla käytöksellä.

Kun ruutuaikaa hallitaan viisaasti, digilaitteet voivat rikastuttaa lapsen elämää ilman haitallisia vaikutuksia.

Milloin tarvitaan ammattiapua? 

Terveydenhuollon ammattilaisten apua kannattaa hakea, jos lapsella esiintyy toistuvasti seuraavia oireita ja ne vaikuttavat merkittävästi hänen arkeensa:

1. Univaikeudet ja väsymys 

Jos lapsi kärsii jatkuvista univaikeuksista, nukahtamisongelmista tai väsymyksestä päivisin, ja tämä vaikuttaa koulussa pärjäämiseen tai mielialaan, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi neuvolaan, kouluterveydenhoitajaan tai lääkäriin.

2. Keskittymisvaikeudet ja oppimisongelmat 

Mikäli lapsen keskittyminen heikkenee huomattavasti, hänellä on vaikeuksia koulutehtävissä tai oppiminen hidastuu, voi olla hyödyllistä keskustella asiasta opettajan, koulupsykologin tai terveydenhuollon ammattilaisen, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan, kanssa.

3. Ahdistus, masennus tai sosiaalinen vetäytyminen 

Jos lapsi vaikuttaa jatkuvasti ahdistuneelta, alakuloiselta tai vetäytyy sosiaalisista tilanteista, voi olla hyvä pohtia ruutuajan roolia tässä. Apua voi hakea perheneuvolasta, koulupsykologilta, kuraattorilta tai muulta mielenterveyden ammattilaiselta, kuten Pikkujätin psykologeilta, psykiatrisilta sairaanhoitajilta, lastenlääkäriltä, lastenpsykiatrilta tai nuorisopsykiatrilta tai nuorisolääkäriltä.

4. Riippuvuuskäyttäytyminen 

Mikäli lapsi viettää lähes kaiken vapaa-aikansa älylaitteiden ääressä, menettää kiinnostuksensa muihin aktiviteetteihin ja saa kiukkukohtauksia, jos ruutuaikaa rajoitetaan, kyse voi olla digiriippuvuudesta. Tällaisessa tilanteessa apua voi saada perheneuvolasta, psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai riippuvuuksiin erikoistuneilta asiantuntijoilta. 

5. Fyysiset oireet, kuten päänsärky sekä niska- ja selkäkivut 

Jatkuvat fyysiset oireet, jotka liittyvät näyttöjen käytön aiheuttamaan huonoon asentoon, voivat vaatia fysioterapeutin tai lääkärin arviota.

Ajanvaraus Pikkujättiin 

Varaa aika psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle tai lääkärille (lastenlääkäri, lasten- tai nuorisopsykiatri, nuorisolääkäri) internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Asiantuntijana lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

1. Miten vaikeista aiheista kannattaa puhua lapselle?

Yleensä totuus on lapselle helpotus. Puhumattomuus voi saada lapsen kuvittelemaan, että asiat ovat pahemmin kuin ovatkaan tai että niistä ei saa puhua.

• Oli aihe mikä tahansa, lapselle kannattaa yleensä puhua mahdollisimman rehellisesti ja toivoa korostaen. Ihan pienimmät lapset voi kuitenkin suojata raskailta uutisilta, kuten sodalta tai ilmastokatastrofeilta.
• Ole tarkkana, ettet vähättele lapsen tunteita ja ajatuksia.
• Muista tarjota lapselle mahdollisuus esittää kysymyksiä.
• Meiltä Pikkujätistä saa apua kaikkien vaikeiden asioiden käsittelyyn. Voit tulla vastaanotolle yhdessä lapsen kanssa tai yksin.

2. Miten puhua lapselle sodasta?

Kuuntele ensin lapsen omia ajatuksia. Mitä hän ajattelee sodasta? Herättääkö se pelkoja ja millaisia?

Vastaa sitten ensin lapsen tunteisiin. Lapsen on tärkeää saada tuntea tunteensa ja kertoa niistä. Kerro, että ymmärrät, että hän on huolissaan ja että tiedät, että se on raskas tunne.

Kun lapsi saa käydä ajatuksiaan läpi kanssasi ja huomaa, että kuuntelet häntä, jo se hälventää usein hänen suurinta taakkaansa. Älä siksi koskaan sano lapselle, että hänen ei tarvitse ajatella asiaa. Se ei vähennä hänen huoltaan.

Kerro lapselle faktat sodasta vasta sitten, kun olette käsitelleet hänen tunteensa. Voit esimerkiksi sanoa, että on hyvin epätodennäköistä, että sota tulee tänne meille. Jos niin kuitenkin kävisi, niin sinä vanhempana pidät huolen, että pääsette turvaan.

3. Miten kertoa lapselle erosta?

Erosta olisi hyvä kertoa lapselle yhdessä. Ketään ei pidä syyllistää ja on tärkeää korostaa, ettei ero ole lapsen vika.

Kertokaa lapselle, miksi eroatte. Lapsen on helpompi ymmärtää ero, kun sille on jokin syy. Voitte esimerkiksi kertoa tarinan liitostanne ja selittää lapsen ikätaso huomioiden, miksi on tullut aika erota.

Lapsi kaipaa myös konkreettista tietoa eron seurauksista. Kertokaa hänelle, missä hänen lelunsa tulevat sijaitsemaan, missä hän asuu jatkossa ja kuinka usein tapaa kumpaakin vanhemmistaan.

Muistakaa kuunnella lapsen tunteita ja antakaa hänen surra. Lapsen surun tunteet saattavat näkyä eri tavalla ja eri tahdissa kuin aikuisten, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi kokisi surua.

Lapsi saattaa esimerkiksi vähätellä tapahtunutta tai vaikuttaa välinpitämättömältä tai jopa vihaiselta. Kyseessä on silloin todennäköisesti lapsen omannäköinen yritys sopeutua kipeältä tuntuvaan surulliseen asiaan.

4. Miten puhua lapselle kuolemasta?

Kuolemasta kannattaa puhua perheen ajatusmaailman tai vakaumuksen mukaan.

Surua ei pidä vähätellä, vaan lapsen surulle pitää antaa tilaa. Hänelle voi sanoa, että suru auttaa eteenpäin, eikä sitä kannata pelätä.

Kouluikäinen lapsi ymmärtää jo kuoleman lopullisuuden. Pienempi lapsi saattaa kysellä, milloin vaikkapa mummi tulee takaisin. Hänelle täytyy vain toistaa, että mummi ei enää palaa, ja ymmärtää, että hän toistaa kysymystä, koska asia on niin vaikea käsittää. Lapsen kanssa kannattaa myös muistella vainajaa yhdessä.

Kuoleman lähipiirissään kohdannut lapsi saattaa oireilla esimerkiksi olemalla tavallista takertuvampi tai tarvitsevampi. Se kertoo siitä, että lapsi kaipaa korostunutta turvaa, ja sitä kannattaa hänelle silloin tarjota.

5. Miten puhua lapselle seksuaalisuudesta?

Puhu lapselle kauniisti seksuaalisuudesta.

Kerro, että hän on hyvä, arvokas ja tärkeä, ja seksuaalisuudessa on kyse juurikin oman kehon arvostamisesta ja hoivaamisesta.

Älä koskaan pelottele lasta raskaaksi tulemisella tai taudeilla. Älä myöskään kysele tunkeilevia kysymyksiä tai painosta lasta puhumaan asiasta, jos hän ei tahdo.

Kysy sen sijaan, mitä lapsi tietää aiheesta. Lapsilla on joskus vääriä faktoja, ja ne kannattaa ottaa selville ja korjata.

6. Miten puhua lapselle ylipainosta?

Ylipainosta kannattaa jutella lapsen kanssa terveys edellä.

Kerro lapselle, että ylipaino on haitallista terveydelle, ja sen tähden teidän pitää perheenä miettiä, miten voisitte kaikki paremmin ja miten syötte ja liikutte jatkossa.

Muista kysyä lapselta, miltä ylipainosta puhuminen tuntuu hänestä. Kerro hänelle, että hän on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on ja kyse on vain siitä, että haluat hänen voivan hyvin ja pysyvän terveenä. Näin suojelet lasta ulkonäköpaineilta.

7. Miten puhua lapselle kuukautisista?

Kerro lapselle, että kuukautiset ovat maailman luonnollisin asia, josta kannattaa iloita.

Kuukautiset kertovat, että hän on tulossa naiseksi, ja se on ihanaa. Kerro lapselle faktat kuukautisista rehellisesti ja ole hänen tukenaan, jos asia mietityttää häntä. Voit kertoa myös, milloin omat kuukautisesi alkoivat ja mitä olisit itse halunnut silloin tietää.

Jos aihe nolottaa sinua ja sinun on siksi vaikea puhua kuukautisista lapselle, mieti, mistä häpeä johtuu. Ole tarkkana, ettet siirrä omaa häpeääsi lapselle.

Jos et tiedä, miten puhua lapsellesi hankalista aiheista tai kaipaat tukea, varaa rohkeasti aika psykologilta tai psykoterapeutilta.

Asiantuntijana Pikkujätin psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila.

Mitä on ulkonäköpaineiden takana? – Mielen haasteet eivät ratkea ulkonäköä muuttamalla

Ulkonäköpaineet tarkoittavat omaan kehoon kohdistuvaa huolta, kriittisyyttä, tyytymättömyyttä ja epävarmuutta. Ulkonäköpaineet voivat kohdistua mihin tahansa asiaan omassa kehossa. Nuoria mietityttää usein esimerkiksi paino tai akne.

Yhteistä lasten ja nuorten ulkonäköpaineille on se, että ne ovat tyypillisesti mielen haasteita, jotka kanavoituvat kehonkuvaan. Lapsi voi esimerkiksi pelätä, ettei riitä omana itsenään tai etteivät muut hyväksy häntä ja hän tulee hylätyksi. Hän kanavoi huolen ulkonäköönsä ja yrittää ratkaista sen vaikkapa värjäämällä hiuksensa ajatellen, että uusi hiusväri tekee hänet tyytyväiseksi.

Todellisuudessa näitä mielen haasteita ei voi ratkaista muokkaamalla ulkonäköään. Ulkonäön sijaan huomiota tarvitsee lapsen mieli eli esimerkiksi itsetunto tai turvattomuuden tunne, jota lapsi yrittää paikata ulkonäköään muuttamalla.

Poikien ulkonäköpaineet jäävät helposti huomiotta – Some tulvii vertailukohteita

Lähes jokainen kokee ulkonäköpaineita joskus. Ulkonäköpaineet eivät ole vain tyttöjen ongelma, poikien ulkonäköpaineet ovat vain vaietumpi asia.

Lapsilla voi olla ulkonäköpaineita jo hyvin nuorina, alakoulusta lähtien. Asiaa pahentaa se, että nykyisin lapset eivät vertaa itseään vain omiin luokkakavereihinsa, vaan vertailukohteena on somen kautta koko maailma.

Some ja ulkonäköpaineet ovatkin tutkimusten mukaan yhteydessä. Tiedetään, että paljon somea käyttävillä on muita enemmän ulkonäköpaineita ja ahdistusoireita.

Vanhempi, puhu arvostavasti itsestäsi – Nuori imee ympäristön arvoja itseensä 

Ulkonäköpaineita aiheuttavat muihin vertailun lisäksi kulttuurin ja yhteiskunnan kauneusihanteet ja muoti- ja ulkonäkötrendit. Tällä hetkellä pinnalla ovat esimerkiksi ripsien pidennykset ja tietyt lenkkarit. Lapsi voi kokea painetta, että hänenkin pitäisi saada nämä ollakseen trendikäs ja kuuluakseen joukkoon.

Lasten ja nuorten ulkonäköpaineita lisäävät myös ystävien ja vanhempien ajatukset ja arvot, sillä kouluiässä lapsi imee itseensä moraalisia ja eettisiä käsityksiä.

Jos vanhemmat tavoittelevat ulkoista materiaa, kuten hienompaa autoa tai käsilaukkua, kommentoivat toisten ulkonäköä tai tuskailevat omaansa, lapsi saattaa saada signaalin, että ulkonäkö on kytketty ihmisarvoon. Se voi lisätä ulkonäköpaineita.

Vanhemman ei tulisikaan koskaan vähätellä ulkonäköään, vaan itsestä tulisi puhua arvostavasti ja hyväksyvästi.

Toisten ihmisten ulkonäköä ei myöskään pidä arvostella millään lailla. Ei tulisi päivitellä kenenkään painoa, vaatteita, kampausta, tatuointeja tai mitään muutakaan.

Nuorten ulkonäköpaineet voivat näkyä murehtimisena tai alakulona – tunnista merkit

Ulkonäköpaineista voi kertoa nuoren tarve näyttää tietynlaiselta tai ostaa tiettyjä vaatteita tai meikkejä. Merkki ulkonäköpaineista voi olla myös se, jos nuori kiinnittää voimakkaasti huomiota omaan kehoonsa tai yrittää muokata sitä esimerkiksi laihduttamalla, urheilemalla paljon tai värjäämällä hiuksiaan.

Joskus ulkonäköpaineet näkyvät sosiaalisena vetäytymisenä, eristäytymisenä, alakuloisuutena ja murehtimisena. Mikäli nuori ei enää tapaa kavereitaan tai on paljon allapäin, kyse voi siis olla monen muun syyn ohella tai niiden lisäksi ulkonäköpaineista.

Pahimmillaan nuorten ulkonäköpaineet voivat johtaa kehonkuvan vääristymiseen, syömishäiriöön ja muihin mielenterveydenhäiriöihin, kuten ahdistukseen.

Luo kotiin turvallinen ilmapiiri – Näin puhut ulkonäköpaineista nuoren kanssa

Lapsen ja nuoren kanssa kannattaa puhua ulkonäköpaineista, vaikkei huolta olisikaan. Jos nuori itse kertoo, että hänellä on ulkonäköpaineita tai vanhemmalla herää huoli asiasta, keskustelu on erityisen tärkeää.

• Kysy, mitä lapsi ajattelee ulkonäköpaineista ja onko hän kohdannut niitä. Nuorelta voi kysyä myös, mitä hänen kaverinsa ajattelevat ulkonäöstä.
• Omien tunteiden käsittely auttaa ulkonäköpaineiden päihittämisessä. Siksi nuorta kannattaa kannustaa pohtimaan, mistä tarve muokata jotain omassa ulkonäössä tulee. Voisiko sen taustalla olla riittämättömyyttä, hylätyksi tulemisen pelkoa tai tarvetta piristää itseään jotenkin?
• Muista olla myötätuntoinen nuorta kohtaan. Toisen ymmärrys ja empatia ovat hyvin terapeuttisia. Nuorelle on tärkeää, että asetut hänen rinnalleen ja jaat sen, mitä hänen mielessään on. Näin hän ei jää yksin ajatustensa kanssa. Pyri luomaan kotiin kulttuuri, jossa on turvallinen ilmapiiri, jotta nuori uskaltaa puhua tunteistaan.
• Muistuta nuorelle, että hän on arvokas omana itsenään. Terve itsetunto auttaa selättämään ulkonäköpaineet. Sen muodostumisessa vanhempien tuki ja lämmin kohtaava vuorovaikutus on tärkeää.
• Tärkeää on keskustella aiheesta uteliaisuudella ja myönteisesti. Muista, että lapselle tai nuorelle ei kannata saarnata. Silloin viesti menee harvoin perille.

Tue nuorta elämän harmeissa – näin autat häntä kehittämään resilienssiään

Resilienssi eli psykologinen joustavuus tarkoittaa kykyä kestää vaikeuksia ja ponnistaa ylös niiden jälkeen. Se auttaa kestämään ulkonäköpaineita ja se on ominaisuus, jota voi kehittää.

Vanhempi voi vahvistaa nuoren resilienssiä tukemalla häntä elämän harmeissa ja huolissa niin, että nuori kykenee kestämään niitä ja kokee tulevansa ymmärretyksi.

Resilienssi ei kehity, jos lapsi ei kohtaa lainkaan vastoinkäymisiä. Se ei myöskään kehity, jos lapsi jää yksin vaikeuksiensa kanssa.

Nuorta ei siis kannata suojella liikaa, mutta häntä ei saa jättää selviämään murheistaan yksin.

Puhukaa ammattilaiselle ajoissa – Vastaanotolle voi tulla joko yksin tai yhdessä

Nuoren ulkonäköpaineisiin voi hakea apua jo ennaltaehkäisevästi. Meille Pikkujättiin kannattaa tulla juttelemaan aina, jos nuori tai vanhempi kaipaa apua aiheen pohdiskeluun. Jos ulkonäköpaineet aiheuttavat esimerkiksi ahdistusta tai muutoksia syömisessä, avulla on jo kiire.

Vanhemman on tärkeää myös yrittää herättää nuoren oma motivaatio, jotta tämä haluaisi saada apua. Vastentahtoisen nuoren auttaminen on vaikeampaa kuin nuoren, joka ymmärtää, että avun hakeminen ei ole huonommuutta vaan se antaa hänelle voimavaroja.

Motivaatiota voi herätellä keskustelemalla nuoren kanssa häntä arvostaen. Nuorta voi houkutella myös kokeilemaan: ”lähde ainakin ensikäynnille ja päätä kantasi vasta sitten!”

Meille Pikkujättiin voit varata ajan joko nuorelle, koko perheelle tai vanhemmalle. Varaa aika tällöin psykologille tai psykoterapeutille.  

Asiantuntijana Pikkujätin psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila.

Kun oma lapsi tai nuori on avun tarpeessa, vanhempi liian usein etsii turhaan syytä itsestään. Vain pieni osa lasten ja nuorten mielenterveysongelmista johtuu perhevuorovaikutuksen tai kasvatuksen ongelmista.

Päinvastoin, vanhemmat ovat useimmiten hyvin perillä sensitiivisen, lapsen kehitystä tukevan vanhemmuuden periaatteista. Silti lapsi voi kohdata tunteiden säätelyyn liittyviä vaikeuksia.

Meillä on nykyisin yhä enemmän tietoa siitä, miten esimerkiksi aivojen rakenteeseen ja toimintaan liittyvät biologiset tekijät vaikuttavat lasten käyttäytymiseen, tunteiden säätelyyn, tiedon prosessointiin ja tätä kautta edelleen lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä kehityspolkuihin.

Biologiset tekijät asettavatkin usein lapsen ja perheen eteen erilaisia odottamattomia haasteita. Näistä voi kuitenkin selvitä hyvin.

Ahdistumisherkkyys on synnynnäistä

Yhtenä haasteena voivat olla lasten ja nuorten ahdistushäiriöt. Ne ovat yleisimpiä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Ahdistuneisuus ilmaantuu usein ensimmäisen kerran jo ala-asteiässä, mikä on usein yllätys koko perheelle.

Joillakin lapsilla ahdistukseen liittyy estynyt tai herkästi reagoiva temperamentti. Temperantti näkyy usein jo vauvaiässä. Lapsen ahdistus ilmenee yleensä ensimmäiseksi jonakin erityisenä pelkona, ja siihen usein liittyy korostunutta huolestuneisuutta ja somaattisia tuntemuksia.

Ahdistustaipumus on yleisesti ottaen melko pysyvä. Ahdistuksen kohteet saattavat vaihtua kehityksen edetessä. Vanhemmat eivät juurikaan voi vaikuttaa lapsen synnynnäiseen ahdistumisherkkyyteen, mutta he voivat auttaa lasta pääsemään yli peloista ja huolista.

Hyvä hoito tuottaa lapselle hyödyllisiä tunnetaitoja

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmissa tärkeää on hyvin ajoitettu apu. Tutkimukseen perustuvaa tietoa ja hoitomuotoja on saatavilla. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä useammin apu kulkee vanhemman kautta. Arjessa vanhemmilla on paljon mahdollisuuksia tukea ja auttaa lasta.

Joskus kuitenkin esimerkiksi lapsen ahdistus voi ahdistaa myös vanhempaa, jolloin auttaminen vaikeutuu. Erityisesti tällaisissa tilanteissa ulkopuolisesta avusta voi olla hyötyä. Pelon jäsentäminen ja uudenlaisen rohkeuden kasvattaminen hoidollisessa kontekstissa voi myös auttaa lasta uudella tavalla. Ammattilaiset voivat auttaa vanhempia huomaamaan ja edelleen hyödyntämään erilaisia mahdollisuuksia auttaa lasta.

Vanhemman lapsen ja nuoren kohdalla on tärkeää antaa mahdollisuus omaan kasvuun oivallusten ja tunteiden kanssa työskentelyn kautta. Joskus tarvitaan myös apua lapsen tai nuoren oman motivaation kasvattamiseen.

Ahdistuneella lapsella se voi olla kokemus siitä, että minä itse voin oppia säätelemään tunteitani niin, että uskallan, voin ja pystyn. Herkästi kiukustuvalla tai raivoavalla lapsella se voi olla puolestaan oivallus siitä, että raivoaminen väsyttää. Haltuun voi ottaa muitakin keinoja, jotta tilanteessa päästään eteenpäin.

Lapsena koetut mielenterveyshaasteet voivat antaa lapselle taitoja ja eväitä selvitä hankalista tunteista – taitoja, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.

Asiantuntijana lasten ja nuorten erikoispsykologi Anu-­Katriina Pesonen