• Mitä tarkoittaa ruutuaika?
• Ruutuaikasuositukset
• Liiallisen ruutuajan haitalliset vaikutukset
• Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa?
• Milloin tarvitaan ammattiapua?
• Ajanvaraus Pikkujättiin

Mitä tarkoittaa ruutuaika? 

Ruutuajalla tarkoitetaan aikaa, jonka lapsi viettää näyttöpäätteiden ääressä. Kyse voi olla 

• television katselusta 
• videopelien pelaamisesta 
• sosiaalisen median ja internetin käytöstä 
• opetussovellusten ja digitaalisten työkalujen hyödyntämisestä 

Ruutuaika voidaan jakaa kahteen tyyppiin: 

1. Passiivinen ruutuaika – esimerkiksi television katselu, jossa lapsi vain vastaanottaa sisältöä ilman aktiivista osallistumista. 
2. Aktiivinen ruutuaika – esimerkiksi oppimispelit tai interaktiiviset sovellukset, joissa lapsi on aktiivisesti mukana. 

Tasapaino näiden kahden välillä on tärkeää, jottei lapsen kehitys ja hyvinvointi kärsi.

Ruutuaikasuositukset

Tarkkaa suositusta lasten päivittäiselle ruutuajalle on vaikea antaa, koska esimerkiksi kouluikäisillä kännykkä on osa yhteydenpitoa kavereiden kanssa. Monet asiantuntijaorganisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), suosittelevat kuitenkin seuraavaa: 

• Alle 2-vuotiaat: Taaperot eivät tarvitse ruutuaikaa, lukuun ottamatta videopuheluita läheisten, kuten isovanhempien, kanssa. 
• 2–5-vuotiaat: Korkeintaan 1 tunti päivässä laadukasta ja kehittävää sisältöä. 
• 6–12-vuotiaat: Enintään 2 tuntia viihteellistä ruutuaikaa päivässä. Oppimiseen ja koulutyöhön liittyvää ruutuaikaa ei lasketa mukaan. 
• 13–18-vuotiaat: Ruutuajan tulisi olla hallittua ja tasapainossa liikunnan, unen ja sosiaalisten aktiviteettien kanssa.  

Vaikka suositukset antavat hyvän pohjan, olennaisinta on seurata lapsen hyvinvointia ja sitä, miten ruutuaika vaikuttaa häneen. Kaiken ikäisten lasten kohdalla on tärkeää vähentää ruutuaikaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Yöksi älylaitteet kannattaa jättää makuuhuoneen ulkopuolelle. Makuuhuoneessa oleva laite voi houkutella nuorta käyttämään sitä, mikä voi johtaa unihäiriöihin ja ylivirittyneisyyteen. Lisäksi jatkuva ilmoitusten tai viestien odottaminen voi pitää mielen aktiivisena ja vaikeuttaa rentoutumista ennen nukkumaanmenoa.

Liiallisen ruutuajan haitalliset vaikutukset 

Liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa lapseen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Yleisimmät haittavaikutukset ovat:

1. Fyysiset haitat 

• Silmien rasittuminen ja päänsärky 
• Niska- ja selkäkivut, jotka johtuvat huonosta asennosta, jossa ruudun ääressä usein ollaan. 

2. Psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset 

• Keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus 
• Mahdolliset vaikutukset mielialaan
• Sosiaalisten taitojen heikkeneminen, jos ruutuaika korvaa vuorovaikutuksen muiden kanssa.

3. Liikunnan ja unen väheneminen 

• Liika ruutuaika voi syrjäyttää fyysisen aktiivisuuden. 
• Lyhyempi ja heikkolaatuisempi uni, jos laitteita käytetään ennen nukkumaanmenoa.

Miten rajoittaa lapsen ruutuaikaa? 

Vanhemmat voivat rajoittaa lapsen ruutuaikaa monin eri tavoin:

Selkeät säännöt ja rutiinit 

• Asettakaa perheen yhteiset pelisäännöt ruutuajalle. 
• Määrittäkää ruuduttomia hetkiä, kuten ateriat (ei kännyköitä ruokapöytään!) ja tunnit ennen nukkumaanmenoa. 

Laadukas sisältö ja aktiivinen käyttö 

• Kannustakaa lapsia valitsemaan opettavaisia ja vuorovaikutteisia sovelluksia passiivisen sisällön sijaan. 
• Osallistukaa lapsen digisisältöjen käyttöön ja keskustelkaa niistä yhdessä.

Vaihtoehtoiset aktiviteetit 

• Houkutelkaa lapset liikkumaan, lukemaan ja pelaamaan lautapelejä. Tehkää niin iloa tuottavia kuin arkisia asioita yhdessä. 
• Kannustakaa lasta ulkoilemaan ja harrastamaan mahdollisuuksien mukaan. Näin ruutuaika vähenee itsestään.

Teknologian hyödyntäminen 

• Käyttäkää ruutuajan hallintaan tarkoitettuja sovelluksia ja ajastimia.

Esimerkin voima 

• Vanhemmat toimivat tärkeimpinä malleina lapsilleen. Ruutuajasta kannattaa keskustella avoimesti ja näyttää hyvää esimerkkiä omalla käytöksellä.

Kun ruutuaikaa hallitaan viisaasti, digilaitteet voivat rikastuttaa lapsen elämää ilman haitallisia vaikutuksia.

Milloin tarvitaan ammattiapua? 

Terveydenhuollon ammattilaisten apua kannattaa hakea, jos lapsella esiintyy toistuvasti seuraavia oireita ja ne vaikuttavat merkittävästi hänen arkeensa:

1. Univaikeudet ja väsymys 

Jos lapsi kärsii jatkuvista univaikeuksista, nukahtamisongelmista tai väsymyksestä päivisin, ja tämä vaikuttaa koulussa pärjäämiseen tai mielialaan, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi neuvolaan, kouluterveydenhoitajaan tai lääkäriin.

2. Keskittymisvaikeudet ja oppimisongelmat 

Mikäli lapsen keskittyminen heikkenee huomattavasti, hänellä on vaikeuksia koulutehtävissä tai oppiminen hidastuu, voi olla hyödyllistä keskustella asiasta opettajan, koulupsykologin tai terveydenhuollon ammattilaisen, kuten psykiatrisen sairaanhoitajan, kanssa.

3. Ahdistus, masennus tai sosiaalinen vetäytyminen 

Jos lapsi vaikuttaa jatkuvasti ahdistuneelta, alakuloiselta tai vetäytyy sosiaalisista tilanteista, voi olla hyvä pohtia ruutuajan roolia tässä. Apua voi hakea perheneuvolasta, koulupsykologilta, kuraattorilta tai muulta mielenterveyden ammattilaiselta, kuten Pikkujätin psykologeilta, psykiatrisilta sairaanhoitajilta, lastenlääkäriltä, lastenpsykiatrilta tai nuorisopsykiatrilta tai nuorisolääkäriltä.

4. Riippuvuuskäyttäytyminen 

Mikäli lapsi viettää lähes kaiken vapaa-aikansa älylaitteiden ääressä, menettää kiinnostuksensa muihin aktiviteetteihin ja saa kiukkukohtauksia, jos ruutuaikaa rajoitetaan, kyse voi olla digiriippuvuudesta. Tällaisessa tilanteessa apua voi saada perheneuvolasta, psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai riippuvuuksiin erikoistuneilta asiantuntijoilta. 

5. Fyysiset oireet, kuten päänsärky sekä niska- ja selkäkivut 

Jatkuvat fyysiset oireet, jotka liittyvät näyttöjen käytön aiheuttamaan huonoon asentoon, voivat vaatia fysioterapeutin tai lääkärin arviota.

Ajanvaraus Pikkujättiin 

Varaa aika psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle tai lääkärille (lastenlääkäri, lasten- tai nuorisopsykiatri, nuorisolääkäri) internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Asiantuntijana lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty apuna tekoälyä.

Oppimisvaikeudet tarkoittavat, ettei lapsi opi odotettuja asioita odotetussa ajassa odotetuilla menetelmillä. Oppimisvaikeus voi olla kapea-alainen, jolloin se koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet merkitsevät, että lapsella monenlaisia oppimisen vaikeuksia. Samanaikaisesti voi esiintyä myös muita kehityksellisiä haasteita.

Oppimisvaikeuksien taustalla on monia syitä

Tunnesäätelyn ja tarkkaavuuden ongelmat liittyvät käytännössä kaikkiin lasten oppimisvaikeuksiin. Ne johtuvat siitä, että vasta kasvu- ja kehitysvaiheessa olevat aivot käyvät jostain syystä ylikierroksilla eivätkä pysty siksi käsittelemään saamaansa informaatiota sujuvasti.

Ylikuormittuneet aivot väsyvät, ensimmäisinä niiltä alueilta, jotka kehittyvät viimeisimpänä eli etuotsalohkon alueelta. Silloin toiminnanohjaus – joka tarkoittaa yksilön havainto-, muisti- ja liiketoimintojen yhdistämistä tavoitteelliseksi toiminnaksi – häiriintyy eikä voi ohjata oppimista tai lapsen käyttäytymistä. Sen seurauksena tunnesäätely eli kyky havainnoida, ilmaista ja säädellä omia tunnetiloja, heikkenee. Sen pettäessä toiminta on välitöntä ja harkitsematonta. Lapsi ei pysty ponnistelemaan eikä odottamaan vasta viiveellä toteutuvaa palkitsevuutta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsen on

• hyvin vaikea keskittää tarkkaavuuttaan siihen, mihin pitäisi,
• malttaa mieltään,
• pysyä paikoillaan,
• kuunnella koulussa opettajan ohjeita ja noudattaa niitä,
• harjoitella asioita ja tehdä kotitehtäviä.

Kaikki nämä seikat vaikeuttavat oppimista.

Oppimisvaikeuksien taustalla vaikuttaa myös perimä. Kukaan ei kuitenkaan synny esimerkiksi luki- tai tarkkaavuushäiriöisenä, vaan häiriöt kehittyvät osin kasvuympäristön vaikutuksesta ajan myötä. Muita oppimisvaikeuksien taustalla olevia syitä voivat olla keskosena syntyminen, synnytyksen aikainen hapenpuute, sikiön alkoholialtistus, keskushermoston infektio tai siihen kohdistunut vamma.

Yksittäistä syytä oppimisvaikeuksille ei ole.

Mitkä ovat yleisimmät oppimisvaikeudet?

Tavallisimpia oppimisvaikeuksia ovat

• Lukemisen ja kirjoittamisen häiriö eli lukihäiriö. Se vaikeuttaa lukemista, kirjoittamista ja luetun ymmärtämistä. Lukihäiriöstä kärsii viisi prosenttia väestöstä.
• Matemaattiset erityisvaikeudet. Ne voidaan jakaa dyskalkuliaan eli erityiseen vaikeuteen peruslaskutaidoissa sekä heikkoon osaamiseen matematiikassa, jonka taustat ovat monisyiset. Matemaattiset oppimisvaikeudet ilmenevät haasteina matematiikan oppiaineessa ja kaikilla elämän osa-alueilla, joissa matematiikkaa tarvitaan. Matemaattista erityisvaikeuksista kärsii 3–7 prosenttia väestöstä.
• Kehityksellinen kielihäiriö. Siinä lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Puheen ymmärtämisen vaikeutta voi olla haastava tunnistaa arjessa. 

Oppimisvaikeuksien taustalla on osin myös se, että lukuinto on vähentynyt. Jos ei lue ja harjoittele tarpeeksi, ei opi lukemaan sujuvasti. Sama koskee matematiikkaa. Kun se ei kiinnosta, sitä harjoitellaan vain vähän eikä siksi opita matemaattisia taitoja.

Lisäksi oppimista hankaloittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD. Sille ominaisia oireita ovat ikään ja kehitystasoon nähden liiallinen tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivinen käytös. Kaikki levoton käyttäytyminen ja tarkkaamattomuus ei kuitenkaan ole ADHD:tä. Lasten on vaikea olla tarkkaavaisia ympäristöissä, joissa on liikaa houkutuksia, kuten vaikkapa digilaitteita.

Oppimisvaikeuksiin voi liittyä myös muita erityisvaikeuksia sekä neurologisia ja psykiatrisia rinnakkaishäiriötä.

Osaamisen taso on laskenut valtakunnallisesti

Viime vuosien aikana lasten oppimisvaikeudet ovat Suomessa lisääntyneet. Yksi merkittävä syy tähän on se, että pienten lasten ja nuorten aivojen on vaikea toimia siinä ympäristössä, jonka aikuiset ovat heille rakentaneet.

Oppimisvaikeuksien lisääntyminen on osa isompaa ongelmaa: osaamisen taso on laskenut yleisesti. Toisin sanoen heikosti osaavien lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Myös heikosti lukutaitoisten määrä on kasvussa.

Lukemisen vaikeudet ja tarkkaavuuden häiriöt ovat pojilla tavallisempia kuin tytöillä.

Oppimisvaikeudet ilmenevät iän ja oppimishaasteiden mukaan

Alle kouluikäisillä oppimisvaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi vaikeuksina kielen oppimisessa, tarkkaavaisuudessa tai hahmottamisessa. Myöhemmin oppimisvaikeuksien merkkejä voivat olla hankaluudet lukemisessa, luetun ymmärtämisessä, kirjoittamisessa, matematiikassa sekä vieraiden kielten oppimisessa.

Kielen käsittelyn ja puheen vastaanoton vaikeudet saattavat joskus tulla ilmi yllättävän myöhäänkin, koska lapsi on oppinut puhumaan ja lukemaan. Koulunkäynti on kuitenkin voinut olla alusta asti vähän työläämpää. Siitä johtuva haitallinen stressi kuormittaa lapsen aivoja, mikä saattaa ilmetä ei-toivottuna käytöksenä. Siitä usein haetaan syytä lapsen vaikeuksiin huomaamatta todellista syytä taustalla.

Ei-toivottua käyttäytymistä voi aiheuttaa myös liika digiaika. Se vahvistaa lyhytjänteisyyttä ja totuttaa nopeaan palkitsevuuteen. Silloin mielen malttaminen on usein mahdotonta. Malttamista kuitenkin tarvitaan kaikessa oppimisessa, oli lapsella oppimishäiriöitä tai ei.

Missä ja miten oppimisvaikeuksia selvitellään?

​Jos lapsella on vaikeuksia koulussa tai hän on itse tuskastunut johonkin asiaan, voi ensimmäiseksi kääntyä koulu- tai neuvolapsykologin puoleen. Tämä tutkii lapsen taitoja ja selvittää oppimisen ja kehityksen huolia. Tarvittaessa lapselle laaditaan oma oppimissuunnitelma. Tavoitteena on, että hän saa käsityksen vahvuuksistaan ja ymmärtää, millä tavalla hän voi oppia parhaiten.

Mikäli tilanne on hankala, on parasta hakeutua suoraan neuropsykologin vastaanotolle. Toki näin voi tehdä ihan lievissäkin oppimisvaikeuksien epäilyissä. Lähetettä ei tarvita, mutta kannattaa huomioida, että vakuutusyhtiöt eivät korvaa käyntejä ilman sitä. Lähetteen voi tarvittaessa pyytää esimerkiksi koululääkäriltä.

Mitään yksittäistä ”oppimisvaikeustestiä”, jolla lapsen ongelmista saataisiin selkoa saman tien, ei ole. Oppimisvaikeuksien luonnetta selvitellään laajan neuropsykologisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksissa arvioidaan myös lapsen lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja sekä keskittymiskykyä, stressiherkkyyttä ja tunnesäätelyä. Lisäksi saadaan tietoa lapsen vahvuuksista. Se auttaa osaltaan suunnittelemaan tarvittavia tukitoimia koulussa tai päiväkodissa.

Pikkujätissä laaja neuropsykologinen tutkimus sisältää viisi tutkimuskertaa. Se toimii usein mini-interventiona eli -kuntoutuksena. Vanhemmat ja opettajat osallistuvat tutkimukseen muun muassa vastaamalla heille toimitettavien kyselylomakkeiden kysymyksiin.

Tutkimusjakson lopussa kuullaan tulokset ja niistä seuraavat johtopäätökset. Palautekeskustelussa otetaan kantaa mahdolliseen diagnoosin tarpeeseen ja keskustellaan keinoista auttaa lasta tai nuorta tulemaan toimeen omien piirteidensä kanssa. Lisäksi pohditaan erilaisia tukimuotoja ja koulussa tai päiväkodissa mahdollisesti tarvittavia erityisjärjestelyitä. Neuropsykologi kirjoittaa niitä varten lausunnon. Virallisen oppimishäiriödiagnoosin tekee lääkäri.

Lasten aivoille tulisi taata kasvurauha

Motivoitumisen, oppimisen ja hyvinvoinnin ytimessä on riittävä aivoterveys. Luomalla sitä tukevia oppimisympäristöjä ehkäistään monia kasautuvia vaikeuksia. Lähtökohtana on aivojen kasvurauha. Se tarkoittaa, että päivään sisältyy riittävästi liikuntaa, palauttavaa unta, oikeanlaista ravintoa ja joukkoon kuulumisen tunnetta sekä sopivasti informaatiota ja kognitiivisia vaatimuksia. Silloin lapsi pystyy oppimaan vaikeuksista huolimatta.

Mikäli vaikeuksia on jo syntynyt, ne pitäisi havaita ja niihin pitäisi puuttua varhaisessa vaiheessa. Vastuu tästä on aikuisilla. Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, ongelmat seuraavat häntä aikuisuuteen.

Vanhempien esimerkki on tärkeä

​Lapsi, jolla on oppimisvaikeuksia, tarvitsee ikäisiinsä verrattuna tavallista enemmän apua oman toimintansa ohjaamiseen ja arkirutiinien rakentamiseen, esimerkiksi läksyjen tekoon. Aikuisen järjestelmällinen tapa tehdä ja toistaa rutiineja toimii lapselle mallina. Toistuvat rutiinit ja arkisten muutosten ennakointi luovat lapselle turvallisuutta.

Lasta tulisi myös palkita – ei vain onnistumisista, vaan myös yrittämisestä. Hän tarvitsee hyväksyntää ja kannustusta, vaikkei toiminta aina tuottaisi toivottua lopputulosta.

Oppimishäiriöistä ei pääse täysin eroon, koska ne ovat osittain ominaisuuksia, jotka kulkevat mukana läpi elämän. Niiden haitta-aste liittyy siihen, miten paljon mitäkin taitoa ihminen arjessaan tarvitsee. Usein perusasioiden hallitseminen riittää. Toki oppimishäiriöt vaikuttavat ammatin valintaan, mutta harvoin nuori haluaa väen väkisin alalle, jolle hänellä ei ole taipumuksia.

Asiantuntijana Pikkujätin neuropsykologian erikoispsykologi, dosentti Nina Sajaniemi