Astma on keuhkosairaus, jossa keuhkojen limakalvoille syntyy erilaisten ärsykkeiden seurauksena tulehdustila, jonka vuoksi keuhkoputket alkavat supistella poikkeavasti. Ärsykkeinä voivat toimia niin infektiot, allergeenit, kuten siite- ja eläinpöly, fyysinen rasitus, kylmä, kuuma tai kuiva ilma kuin tupakansavu ja ilmansaasteet.
Perimän merkitys astman synnyssä on suuri: vanhempien tai sisaruksien astma on merkittävin riskitekijä taudin puhkeamiselle. Äidin raskauden aikainen tupakointi ja lapsen myöhempi passiivinen tupakointi nostavat lapsen astmariskin 1,5-kertaiseksi. Myös lapsen atooppinen ihottuma sekä ylipaino lisäävät astmariskiä.
Lääkärin toteamaa astmaa tai astman kaltaisia oireita esiintyy 6–10 prosentilla lapsista. Länsimaissa astma on yleisin lapsuusiän pitkäaikaissairaus. Lasten astma alkaa yleensä leikki- tai kouluiässä, mutta voi ilmaantua jo taaperonakin. Astma saattaa helpottaa lapsen kasvaessa tai murrosikään tullessa, mutta osalle taipumus siihen jää loppuiäksi.
Pienillä lapsilla esiintyvä astma on pääosin infektioastmaa, jolloin oireilun laukaisee viruksen aiheuttama hengitystieinfektio. Pojilla infektioastma on yleisempää kuin tytöillä. Vanhemmilla lapsilla on taaperoikäisiä enemmän myös allergista astmaa. Se on yleisintä IgE-vasta-ainein erilaisille allergeeneille reagoivilla atoopikoilla, kuten ruoka-allergikoilla ja allergisesta nuhasta kärsivillä.
Rasitusastma, jossa astmaoireet ilmenevät vain liikunnasta ja muussa fyysisessä rasituksessa, on lapsilla harvinainen.
Lapsen astma voi oirehtia
Oireita voi olla mihin tahansa aikaan vuorokaudesta, mutta etenkin yöllistä yskää pidetään astmalle tyypillisenä. Aina keväisin toistuvat astmaoireet liittyvät usein koivuallergiaan. Pakkanen ja huono ulkoilman laatu keväisin voivat myös lisätä astmaoireilua.
Astmakohtauksella tarkoitetaan äkillistä hengitysvaikeutta, johon liittyy yleensä hengityksen muuttuminen pinnalliseksi, hengityksen tihentyminen ja vinkuminen sekä apuhengityslihasten eli niskan, kaulan, pallean ja rintakehän yläosien lihasten käyttö. Kaikilla lapsilla ei ole astmakohtauksia, vaan valtaosalla astman oireet ovat lieviä.
Lapsen hengityksen vinkunan ja hengitysvaikeuden syy tulee aina selvittää. Astman diagnostiikka perustuu keuhkojen toimintakokeisiin. Myös toistetusti lääkärin havaitsemat hengityksen poikkeavuudet voivat riittää diagnoosin syntyyn.
Lasten keuhkojen toimintaa tutkitaan spirometria- ja oskillometriatutkimuksella. Spirometria soveltuu yli kouluikäisille lapsille. Sillä mitataan keuhkotilavuuksien muutoksia ja ilman virtausta keuhkoputkissa. Spirometriaan yhdistetään juoksurasitustesti, jolla selvitetään keuhkoputkien supistumisherkkyyttä.
Toinen vaihtoehto isommilla lapsilla on kahden viikon mittainen PEF-seuranta. PEF-mittaus kertoo hengityksen ulospuhallusvoimakkuudesta ja sen vaihtelusta. Mittaus tehdään kotona aamuin illoin keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä.
Nuoremmille lapsille tehdään oskillometriatutkimus. Se soveltuu pienille lapsille paremmin kuin spirometria, koska lapsen ei tarvitse puhaltaa voimakkaasti, vaan laite tekee työn hänen puolestaan. Oskillometria voidaan toteuttaa noin kolmen vuoden iästä lähtien. Siihenkin yhdistetään yleensä rasitustesti, koska silloin diagnoosi on varmempi.
Alle kolmevuotiaille voidaan tehdä hoitokokeilu, mikäli lapsella on ollut kolme lääkärin toteamaa hengityksen vinkunajaksoa vuoden aikana. Jos oireet lievittyvät hoitavalla astmalääkkeellä, se on selvä merkki siitä, että kyseessä on astma.
Astmaa hoidetaan hoitavilla ja avaavilla inhaloitavilla eli hengitettävillä lääkkeillä. Kun lääkkeitä käytetään ohjeiden mukaisesti, lapsen astma saadaan yleensä hyvään tasapainoon. Hyvässä hoitotasapainossa olevaan astmaan ei välttämättä liity lainkaan pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheella tarkoitetaan, että oireet lisääntyvät selvästi astman säännöllisestä lääkityksestä huolimatta.
Astmalääkitystä ei pidä koskaan lopettaa omaehtoisesti, vaan kuunnellen hoitavan lääkärin antamia ohjeita hoidon kestosta. Seurantakäyntien tiheys riippuu lapsen iästä, astman vaikeusasteesta ja siitä, onko kyseessä infektio- vai allerginen astma.
Myös samanaikaisten allergisten sairauksien, kuten atooppisen ihottuman ja allergisen nuhan, hoitaminen on tärkeää. Hoitamaton allerginen nuha usein pahentaa astman oireita.
Lääkehoidon tarkoituksena ja ehdottomana pyrkimyksenä on, että astmaa sairastava lapsi voi liikkua tavalliseen tapaan. Lisäksi liikunta on lääkettä astmalle: kestävyystyyppinen liikunta saattaa vähentää astmaoireita ja jopa parantaa keuhkojen toimintaa. Lisäksi liikunta irrottaa limaa. Mitä parempi kunto lapsella on, sitä paremmin myös astma voi.
Astman huono hoitotasapaino voi vaikuttaa lapsen keuhkojen kasvuun ja kehitykseen, pituuskasvuun ja yleiseen kehitykseen epäedullisesti. On myös mahdollista, ettei lääkehoito enää aikuisiällä tehoa parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi lapsi saa herkästi infektioita ja sietää huonosti rasitusta. Tämä muovaa lapsen elämää ja harrastuksia terveyden kannalta huonoon suuntaan.
Opettajan kuuluisi olla aina tietoinen lapsen allergioista ja varsinkin astmasta, jotta hän voi huomioida ne esimerkiksi keväisin tehtävissä aerobista kuntoa ja kapasiteettia vaativissa kuntotesteissä. Niissä astmalapsen kohdalla pitäisi riittää se, että hän edes yrittää. Mikäli opettaja ei tiedä lapsen astmasta, lapsi saattaa rasittaa itseään liiaksi koettaessaan pärjätä yhtä hyvin kuin muut lapset.
Asiantuntijana Lastentautien erikoislääkäri, lasten allergologian erikoislääkäri Kati Holm.
Pikkujätille ja Aavalle myönnetty ISO27001 tietoturvasertifiointi
Mistä lapsen oppimisvaikeudet johtuvat?
Asiakastietolaki muuttuu 1.1.2024 – OmaKannan luovutuslupaa voidaan hyödyntää jatkossa laajemmin
