Liikkuvainen lapsi on kasvuiässä altis erilaisille polvi- ja nilkkavammoille. Osa paranee ajan myötä itsekseen, mutta jotkut vammat on joskus syytä hoitaa leikkauksella. Näin niistä ei koidu lapsellesi harmia myöhemmällä iällä.
Kasvuikäisillä (tavallisimmin 10-15-vuotiailla) on usein polven etuosan rasitusvammoja. Yleisimpiä ovat polvilumpiojänteen kiinnitysalueen kiputila, jota kutsutaan Osgood-Schlatterin taudiksi sekä polvilumpiojänteen ylemmän kiinnityskohdan rasitusvamma eli Sinding-Larsenin tauti. Molempien vaivojen taustalla on lasten nopeutunut pituuskasvu, joka altistaa rasitusvammojen synnylle.
Osgood-Schlatterissa sääriluun etuyläosaan ilmaantuu usein selvä kyhmy, jota särkee aluksi. Säryn hävittyä lievää kipua voi esiintyä rasituksen jälkeen. Oireet kestävät muutamasta kuukaudesta vuoteen ja katoavat valtaosalla viimeistään kasvun päättyessä. Kyhmy kuitenkin jää, ja yli puolet kokee polvilla seisomisen tuottavan pysyvästi kipua. Se ei kuitenkaan merkittävästi haittaa elämää.
Sinding-Larsenin taudissa kipua esiintyy tyypillisesti polvilumpion alakärjen alueella urheillessa (juostessa ja hyppiessä). Joillakin on lisäksi lievää turvotusta polvilumpion alakärjen alueella.
Jos lapsesi molemmissa polvien etuosassa on kyhmyt, Osgood-Sclatterin taudin diagnoosi on lastenortopedille helppo tehdä. Mikäli kyhmy on vain toisessa polvessa tai polvien sivuilla, siitä otetaan yleensä röntgenkuva. Sillä varmistetaan, ettei kyse ole jostain muusta vammasta.
Osgood-Schlatterin ja Sinding-Larsenin tautien ensiapuna käytetään tarvittaessa tulehduskipulääkkeitä. Urheilevat lapset hyötyvät usein myös fysioterapiasta. Liikkua saa vapaasti. Tavallisesti vaiva paranee ajan myötä itsekseen.
Leikkaushoitoa Osgood-Schlatterin ja Sinding-Larsenin taudissa tarvitaan harvoin.
Myös polven osteokondritis dissekans eli OCD (kasvuikäisen nivelruston ja sen alaisen luun vaurio) johtuu pitkälti toistuvasta rasituksesta liikunnallisilla lapsilla. Pääoire on rasitukseen liittyvä kipu, johon voi liittyä polven alta pettämis - tai lukkiintumisoireita.
Pitkälle edennyt OCD-pesäke näkyy röntgenkuvassa, mutta parhaiten pesäkettä peittävän nivelruston kunto voidaan arvioida magneettitutkimuksella. Joskus tarvitaan lisäksi kartiokeilatietokonetomografia.
Mikäli polven OCD todetaan selvästi ennen kasvupyrähdystä, valtaosa paranee oireettomiksi rasitusta vähentämällä. Myöhemmällä iällä voidaan joutua turvautumaan leikkaushoitoon. Leikkaus on aiheellinen myös, jos paraneminen ei edisty, epäillään selvää nivelrustovauriota tai OCD-pesäkkeen irtoamista.
Tavallisimpia kasvuikäisen polvivammoja ovat polvilumpion sijoiltaanmeno sekä eturistisiteen repeämä. Molemmat oirehtivat “veripolvena”. Se tarkoittaa, että polvi turpoaa palloksi nivelen sisäisen verenvuodon vuoksi.
Polvilumpion sijoiltaanmenon taustalla on yleensä jokin rakenteellinen tekijä. Silloin polvi voi kasvuiässä mennä sijoiltaan ilman varsinaista vammaakin. Diagnoosi on sillä selvä, mikäli polvilumpio on edelleen sijoiltaan hoitoon saapuessa. Valtaosalla se jo paikallaan, mutta polvi on voimakkaasti turvoksissa. Lastenortopedin tehtävänä on selvittää, onko kyseessä polven sijoiltaanmeno vai jokin muu vamma. Mahdolliset liitännäisvauriot suljetaan pois magneettikuvauksella.
Eturistisiteen repeämät liittyvät yleensä urheilutapaturmiin. Usein kyse on pallopeleissä, lasketellessa tai skeitatessa syntyneistä vammoista. Diagnoosi perustuu magneettikuvaan. Tarvittaessa tehdään kartiokeilatietokonetomografia.
Polvilumpion sijoiltaanmeno hoituu usein polven liikerataa ja reisilihasten voimaa lisäävillä harjoituksilla. Ne aloitetaan fysioterapeutin ohjauksessa mahdollisimman pian. Tarvittaessa lapsesi voi käyttää polvilumpiota tukevaa tukisidettä. Urheiluharrastuksiin hän voi palata vasta, kun polvi on täysin kivuton ja reisilihasten voima on saatu riittävän hyvin palautetuksi. Tähän menee yleensä 2-3 kuukautta.
Leikkaushoitoa harkitaan, jos polvilumpio menee sijoiltaan toistuvasti tai jää niin löysäksi, ettei polveen voi luottaa. Useimmiten polvilumpio saadaan tukevaksi korjaamalla sen sisemmät tukinivelsiteet jännesiirteellä (MPFL-korjaus). Joskus tarvitaan isompaa leikkausta, joka voidaan tehdä vasta kasvun päätyttyä.
Hyväasentoinen eturistisiteen avulsiorepeämä hoituu usein kipsihoidolla. Ensimmäisen neljän viikon aikana polvi pidetään suorana eikä jalalle saa varata. Seuraavien neljän viikon aikana liikkeellä ollessa käytetään lukitsematonta saranatukea.
Vakavammat nivelsidevammat hoidetaan leikkauksella. Leikkaushoidon syitä ovat esimerkiksi polven toistuva alta pettäminen tai liitännäisvammat, kuten nivelkierukkarepeämä. Leikkaus voidaan tehdä heti tai viivästetysti lapsen kasvun loppuvaiheessa.
Eturistisiteen repeämien hyvä hoito on tärkeää, koska lapsena sattuneet eturistisidevammat altistavat myöhemmille nivelkierukkavaurioille.
Lasten yleisimpiä nilkkavammoja ovat venähdykset ja nyrjähdykset. Useimmiten vammat ovat lieviä ja hoituvat kuntoutuksella ja nilkkatuella.
Kantapään takaosan kiputila eli Severin tauti on kasvuikäisen rasitusperäinen vaiva. Siinä akillesjänteen kiinnitysalueen rusto tulehtuu tyypillisesti koripalloa, jalkapalloa tai salibandya harrastavilla nuorilla liian voimakkaan vetorasituksen seurauksena.
Oireita ovat kantapään särky ja kantaluun takaosan kosketusarkuus. Oireet kestävät muutamasta kuukaudesta jopa pariin vuoteen, mutta katoavat aina itsestään.
Pahimpien kipujen aikana voimakasta hyppimistä kannattaa välttää. Oireita voi lievittää kipulääkkeillä ja kylmällä. Myös fysioterapeutin ohjaamasta pohjelihasten venyttelystä on usein apua.
Nilkan telaluun OCD:n perimmäistä syytä ei tunneta, mutta rasituksella on sen syntyyn vaikutusta. Tavallisimmat oireet ovat nilkan rasituskipu ja turvotus, jotka pahenevat liikuntaharrastusten aikana. Vaivaa esiintyy eniten murrosikäisillä nuorilla.
Diagnoosi varmistuu nilkan magneettikuvauksella. Jos lapsen kasvu on yhä kesken ja vaurio on kooltaan pieni, hoito aloitetaan rasituksen vähentämisellä 3-4 kuukauden ajaksi. Näin valtaosa OCD-pesäkkeistä paranee hyvin. Leikkaushoito on paikallaan, jos pesäke on iso ja lapsen kasvu on päättymässä tai jo loppunut. Leikkauksen jälkeen tarvitaan kipsiä kuuden viikon ajan. Kokonaistoipuminen vie vähintään neljä kuukautta.
Nilkan ja jalkaterän lisäluut - joita on noin 20 prosentilla lapsista – voivat aiheuttaa kipua kasvuiässä. Oireita voi ilmaantua lievän tapaturman tai rasituksen seurauksena. Tavallisimmin ongelmia aiheuttavat nilkan takaosan lisäluu eli os trigonum ja veneluun sisäsyrjän lisäluu eli os tibiale externum.
Os trigonumin oireilu johtuu tyypillisesti lapsen tanssi- tai voimisteluharrastuksesta, jossa nilkka joutuu toistuvasti ääriasentoon. Veneluun sisäsyrjän kivun taustalla on yleensä jalan matalaholvisuus.
Diagnoosi perustuu röntgen ja magneettitutkimukseen. Os trigonumin hoito aloitetaan rasituksen vähentämisellä ja nilkan liikkuvuutta parantavilla harjoituksilla. Veneluun sisäsyrjän lisäluun oireilua hoidetaan tukipohjallisella ja rasituksen vähentämisellä.
Jos näistä konsteista ei ole riittävästi apua, harkitaan leikkausta, jossa lisäluut poistetaan.
Varaa aika Pikkujättiin lastenortopedille kasvuikäisen polvi- ja nilkkavammojen hoitoa varten nettiajanvarauksen kautta tai soittamalla neuvonta- ja ajanvarausnumeroomme 010 380 8000.
Pikkujätille ja Aavalle myönnetty ISO27001 tietoturvasertifiointi
Mistä lapsen oppimisvaikeudet johtuvat?
Asiakastietolaki muuttuu 1.1.2024 – OmaKannan luovutuslupaa voidaan hyödyntää jatkossa laajemmin
