Merkitseekö lapsen eläinallergia lemmikkihaaveiden hautaamista? 7 kysymystä lääkärille

1. Miten yleistä eläinallergia on?

15 prosenttia suomalaisista on eläimille allergisia. Periaatteessa mikä hyvänsä eläin voi aiheuttaa oireita, mutta tavallisinta on kissa- ja koira-allergia. Se johtuu siitä, että kissa ja koira ovat lemmikkeinä niin yleisiä, että niille ilmenee määrällisesti eniten allergiaakin.

Kissa aiheuttaa allergiaa herkemmin kuin koira. Toisaalta pieneläimet, kuten marsut ja hiiret, herkistävät herkemmin kuin kissat ja koirat. Monet eläinallergiset saavat oireita myös hevosesta.

Jotkut ovat allergisia vain yhdelle eläinlajille, mutta usein eläinallergia koskee useampaa lajia. Kaikki eläimet eivät välttämättä aiheuta yhtä voimakkaita oireita, vaan oireiden intensiteetti voi vaihdella. Toisin sanoen lapsi saattaa saada pahoja oireita esimerkiksi hevosista, mutta vain lieviä koirista.

2. Ketkä ovat riskissä saada eläimistä oireita?

Riskissä ovat atoopikot ja muistakin ympäristöallergeeneistä, kuten siitepölystä, oireita saavat. Eläinallergia ei periydy suoraan isältä pojalle, mutta allergiataipumus sen sijaan periytyy.

Oireet voivat alkaa missä iässä tahansa, mutta jos perheessä on lemmikki vauvan syntyessä, sille herkistytään vain harvoin. Selitys on se, että tällaisessa tilanteessa lapsi usein siedättyy omalle lemmikille jo varhaisessa vaiheessa.

3. Onko olemassa kissa- tai koirarotuja, jotka eivät allergisoi?

Nykykäsityksen mukaan kaikissa koirissa ja kissoissa on sama allergeeni. Allergeeni on eläimen hilseessä, ei sen karvassa. Näin ollen ei ole olemassa sellaisia rotuja, jotka eivät voisi aiheuttaa allergiaa. Eläimen pesu ei myöskään vähennä allergeenisuutta.

Sen sijaan koiran sukupuolella saattaa mahdollisesti olla vaikutusta herkistymiseen. Uroksen eturauhaseritteessä on sille spesifi allergeeni, joka voi kenties aiheuttaa myös oireita.

4. Ovatko kissa- ja koira-allergian oireet samat?

Kaikissa eläinallergioissa on hyvin samanlaisia oireita. Niitä ovat muun muassa

• nenän tukkoisuus ja aivastelu.
• silmien kutina ja luomien turvotus.
• ihottuma. Tosin sitä esiintyy eläinallergiassa harvemmin.
• erilaiset astmaoireet, kuten limantuotto, yskä ja hengityksen vinkuminen. Näitä oireita on kuitenkin vain vaikeimmissa tapauksissa.

Eläinallergeenien välttäminen on lähes mahdotonta, koska niitä on kaikkialla ympäristössä, muun muassa julkisissa tiloissa ja kulkuvälineissä. Ne kulkeutuvat myös lemmikkien omistajien vaatteiden, ihon ja hiusten mukana. Herkimmät voivat saada oireita jo pelkästään näistä välillisistä kontakteista.

5. Milloin on mentävä oireilun vuoksi lääkäriin?

Allergialääkärin vastaanotolle tulee hakeutua, jos tukkoisuus on hyvin voimakasta, iho-oireet ovat pahoja tai lapselle ilmaantuu astmaattisia oireita. Nykyisin eläinallergia todetaan yleensä verikokeella, mutta myös Prick-testejä (ihopistokoe) käytetään edelleen diagnosoinnissa.

Lue lisää: Allergiatestit lapselle | Pikkujätti

Eläinallergiaa hoidetaan antihistamiinilla ja tarvittaessa silmätipoilla ja nenäsuihkeilla. Moni saa niistä hyvän avun. Oireiden hoitaminen on tärkeää, jotteivat ne äityisi astmaoireiluksi asti.

6. Onko allergisen lapsen luovuttava lemmikistä?

Omalle lemmikille yleensä siedättyy ajan myötä, mutta toki oireiden tulisi pysyä siedättymisen aikana lääkityksellä siedettävissä rajoissa. Lemmikille siedättyminen lisää myös sietokykyä muita allergeeneja vastaan. Lisäksi lemmikit rikastavat kodin mikrobistoa terveellä tavalla, ja niiden tuomien muidenkin terveyttä edistävien vaikutusten katsotaan ylittävän haitat.

Ennen lemmikin hankkimista olisi suositeltavaa, että lapsi saisi olla mahdollisimman paljon tekemisissä esimerkiksi valitun kissa- tai koirarodun kanssa. Näin tulevalle lemmikille siedätyttäisiin jo etukäteen.

Vain ani harvoin lapsen allergiaoireet kehittyvät niin pahoiksi, että lemmikistä täytyy luopua.

7. Milloin harkitaan siedätyshoitoa?

Eläinpistossiedätyshoitoa lapsella voidaan mahdollisesti harkita, jos välillisistäkin kontakteista ilmenevät oireet ovat lääkityksestä huolimatta elämää kokonaisvaltaisesti haittaavia. Aikuisen kohdalla siedätyksen syy voi olla sekin, että eläin liittyy hänen ammattiinsa. Eläinsiedätyshoidossa allergeenia pistetään ihon alle tihein väliajoin ja yhä suurempina annoksina kolmen vuoden ajan. Myös siitepölyjen siedätyshoidot parantavat yleensä merkittävästi sietokykyä eläimille.

Mikäli lapsi saa oireita ilman eläinkontaktejakin esimerkiksi muista lapsista, joilla on lemmikkejä, asiaan voidaan vaikuttaa kouluissa ja päiväkodeissa varsin yksinkertaisilta tuntuvilla konsteilla, kuten istumajärjestys- ja vaatenaulakkojärjestelyillä. Tällaiset järjestelyt voivat lievittää oirehdintaa merkittävästi.

Asiantuntija lasten allergologian erikoislääkäri Kati Holm.