Mistä lapsen oppimisvaikeudet johtuvat?

Oppimisvaikeudet tarkoittavat, ettei lapsi opi odotettuja asioita odotetussa ajassa odotetuilla menetelmillä. Oppimisvaikeus voi olla kapea-alainen, jolloin se koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet merkitsevät, että lapsella monenlaisia oppimisen vaikeuksia. Samanaikaisesti voi esiintyä myös muita kehityksellisiä haasteita.

Oppimisvaikeuksien taustalla on monia syitä

Tunnesäätelyn ja tarkkaavuuden ongelmat liittyvät käytännössä kaikkiin lasten oppimisvaikeuksiin. Ne johtuvat siitä, että vasta kasvu- ja kehitysvaiheessa olevat aivot käyvät jostain syystä ylikierroksilla eivätkä pysty siksi käsittelemään saamaansa informaatiota sujuvasti.

Ylikuormittuneet aivot väsyvät, ensimmäisinä niiltä alueilta, jotka kehittyvät viimeisimpänä eli etuotsalohkon alueelta. Silloin toiminnanohjaus – joka tarkoittaa yksilön havainto-, muisti- ja liiketoimintojen yhdistämistä tavoitteelliseksi toiminnaksi – häiriintyy eikä voi ohjata oppimista tai lapsen käyttäytymistä. Sen seurauksena tunnesäätely eli kyky havainnoida, ilmaista ja säädellä omia tunnetiloja, heikkenee. Sen pettäessä toiminta on välitöntä ja harkitsematonta. Lapsi ei pysty ponnistelemaan eikä odottamaan vasta viiveellä toteutuvaa palkitsevuutta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lapsen on

• hyvin vaikea keskittää tarkkaavuuttaan siihen, mihin pitäisi,
• malttaa mieltään,
• pysyä paikoillaan,
• kuunnella koulussa opettajan ohjeita ja noudattaa niitä,
• harjoitella asioita ja tehdä kotitehtäviä.

Kaikki nämä seikat vaikeuttavat oppimista.

Oppimisvaikeuksien taustalla vaikuttaa myös perimä. Kukaan ei kuitenkaan synny esimerkiksi luki- tai tarkkaavuushäiriöisenä, vaan häiriöt kehittyvät osin kasvuympäristön vaikutuksesta ajan myötä. Muita oppimisvaikeuksien taustalla olevia syitä voivat olla keskosena syntyminen, synnytyksen aikainen hapenpuute, sikiön alkoholialtistus, keskushermoston infektio tai siihen kohdistunut vamma.

Yksittäistä syytä oppimisvaikeuksille ei ole.

Mitkä ovat yleisimmät oppimisvaikeudet?

Tavallisimpia oppimisvaikeuksia ovat

• Lukemisen ja kirjoittamisen häiriö eli lukihäiriö. Se vaikeuttaa lukemista, kirjoittamista ja luetun ymmärtämistä. Lukihäiriöstä kärsii viisi prosenttia väestöstä.
• Matemaattiset erityisvaikeudet. Ne voidaan jakaa dyskalkuliaan eli erityiseen vaikeuteen peruslaskutaidoissa sekä heikkoon osaamiseen matematiikassa, jonka taustat ovat monisyiset. Matemaattiset oppimisvaikeudet ilmenevät haasteina matematiikan oppiaineessa ja kaikilla elämän osa-alueilla, joissa matematiikkaa tarvitaan. Matemaattista erityisvaikeuksista kärsii 3–7 prosenttia väestöstä.
• Kehityksellinen kielihäiriö. Siinä lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Puheen ymmärtämisen vaikeutta voi olla haastava tunnistaa arjessa. 

Oppimisvaikeuksien taustalla on osin myös se, että lukuinto on vähentynyt. Jos ei lue ja harjoittele tarpeeksi, ei opi lukemaan sujuvasti. Sama koskee matematiikkaa. Kun se ei kiinnosta, sitä harjoitellaan vain vähän eikä siksi opita matemaattisia taitoja.

Lisäksi oppimista hankaloittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD. Sille ominaisia oireita ovat ikään ja kehitystasoon nähden liiallinen tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivinen käytös. Kaikki levoton käyttäytyminen ja tarkkaamattomuus ei kuitenkaan ole ADHD:tä. Lasten on vaikea olla tarkkaavaisia ympäristöissä, joissa on liikaa houkutuksia, kuten vaikkapa digilaitteita.

Oppimisvaikeuksiin voi liittyä myös muita erityisvaikeuksia sekä neurologisia ja psykiatrisia rinnakkaishäiriötä.

Osaamisen taso on laskenut valtakunnallisesti

Viime vuosien aikana lasten oppimisvaikeudet ovat Suomessa lisääntyneet. Yksi merkittävä syy tähän on se, että pienten lasten ja nuorten aivojen on vaikea toimia siinä ympäristössä, jonka aikuiset ovat heille rakentaneet.

Oppimisvaikeuksien lisääntyminen on osa isompaa ongelmaa: osaamisen taso on laskenut yleisesti. Toisin sanoen heikosti osaavien lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Myös heikosti lukutaitoisten määrä on kasvussa.

Lukemisen vaikeudet ja tarkkaavuuden häiriöt ovat pojilla tavallisempia kuin tytöillä.

Oppimisvaikeudet ilmenevät iän ja oppimishaasteiden mukaan

Alle kouluikäisillä oppimisvaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi vaikeuksina kielen oppimisessa, tarkkaavaisuudessa tai hahmottamisessa. Myöhemmin oppimisvaikeuksien merkkejä voivat olla hankaluudet lukemisessa, luetun ymmärtämisessä, kirjoittamisessa, matematiikassa sekä vieraiden kielten oppimisessa.

Kielen käsittelyn ja puheen vastaanoton vaikeudet saattavat joskus tulla ilmi yllättävän myöhäänkin, koska lapsi on oppinut puhumaan ja lukemaan. Koulunkäynti on kuitenkin voinut olla alusta asti vähän työläämpää. Siitä johtuva haitallinen stressi kuormittaa lapsen aivoja, mikä saattaa ilmetä ei-toivottuna käytöksenä. Siitä usein haetaan syytä lapsen vaikeuksiin huomaamatta todellista syytä taustalla.

Ei-toivottua käyttäytymistä voi aiheuttaa myös liika digiaika. Se vahvistaa lyhytjänteisyyttä ja totuttaa nopeaan palkitsevuuteen. Silloin mielen malttaminen on usein mahdotonta. Malttamista kuitenkin tarvitaan kaikessa oppimisessa, oli lapsella oppimishäiriöitä tai ei.

Missä ja miten oppimisvaikeuksia selvitellään?

​Jos lapsella on vaikeuksia koulussa tai hän on itse tuskastunut johonkin asiaan, voi ensimmäiseksi kääntyä koulu- tai neuvolapsykologin puoleen. Tämä tutkii lapsen taitoja ja selvittää oppimisen ja kehityksen huolia. Tarvittaessa lapselle laaditaan oma oppimissuunnitelma. Tavoitteena on, että hän saa käsityksen vahvuuksistaan ja ymmärtää, millä tavalla hän voi oppia parhaiten.

Mikäli tilanne on hankala, on parasta hakeutua suoraan neuropsykologin vastaanotolle. Toki näin voi tehdä ihan lievissäkin oppimisvaikeuksien epäilyissä. Lähetettä ei tarvita, mutta kannattaa huomioida, että vakuutusyhtiöt eivät korvaa käyntejä ilman sitä. Lähetteen voi tarvittaessa pyytää esimerkiksi koululääkäriltä.

Mitään yksittäistä ”oppimisvaikeustestiä”, jolla lapsen ongelmista saataisiin selkoa saman tien, ei ole. Oppimisvaikeuksien luonnetta selvitellään laajan neuropsykologisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksissa arvioidaan myös lapsen lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja sekä keskittymiskykyä, stressiherkkyyttä ja tunnesäätelyä. Lisäksi saadaan tietoa lapsen vahvuuksista. Se auttaa osaltaan suunnittelemaan tarvittavia tukitoimia koulussa tai päiväkodissa.

Pikkujätissä laaja neuropsykologinen tutkimus sisältää viisi tutkimuskertaa. Se toimii usein mini-interventiona eli -kuntoutuksena. Vanhemmat ja opettajat osallistuvat tutkimukseen muun muassa vastaamalla heille toimitettavien kyselylomakkeiden kysymyksiin.

Tutkimusjakson lopussa kuullaan tulokset ja niistä seuraavat johtopäätökset. Palautekeskustelussa otetaan kantaa mahdolliseen diagnoosin tarpeeseen ja keskustellaan keinoista auttaa lasta tai nuorta tulemaan toimeen omien piirteidensä kanssa. Lisäksi pohditaan erilaisia tukimuotoja ja koulussa tai päiväkodissa mahdollisesti tarvittavia erityisjärjestelyitä. Neuropsykologi kirjoittaa niitä varten lausunnon. Virallisen oppimishäiriödiagnoosin tekee lääkäri.

Lasten aivoille tulisi taata kasvurauha

Motivoitumisen, oppimisen ja hyvinvoinnin ytimessä on riittävä aivoterveys. Luomalla sitä tukevia oppimisympäristöjä ehkäistään monia kasautuvia vaikeuksia. Lähtökohtana on aivojen kasvurauha. Se tarkoittaa, että päivään sisältyy riittävästi liikuntaa, palauttavaa unta, oikeanlaista ravintoa ja joukkoon kuulumisen tunnetta sekä sopivasti informaatiota ja kognitiivisia vaatimuksia. Silloin lapsi pystyy oppimaan vaikeuksista huolimatta.

Mikäli vaikeuksia on jo syntynyt, ne pitäisi havaita ja niihin pitäisi puuttua varhaisessa vaiheessa. Vastuu tästä on aikuisilla. Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, ongelmat seuraavat häntä aikuisuuteen.

Vanhempien esimerkki on tärkeä

​Lapsi, jolla on oppimisvaikeuksia, tarvitsee ikäisiinsä verrattuna tavallista enemmän apua oman toimintansa ohjaamiseen ja arkirutiinien rakentamiseen, esimerkiksi läksyjen tekoon. Aikuisen järjestelmällinen tapa tehdä ja toistaa rutiineja toimii lapselle mallina. Toistuvat rutiinit ja arkisten muutosten ennakointi luovat lapselle turvallisuutta.

Lasta tulisi myös palkita – ei vain onnistumisista, vaan myös yrittämisestä. Hän tarvitsee hyväksyntää ja kannustusta, vaikkei toiminta aina tuottaisi toivottua lopputulosta.

Oppimishäiriöistä ei pääse täysin eroon, koska ne ovat osittain ominaisuuksia, jotka kulkevat mukana läpi elämän. Niiden haitta-aste liittyy siihen, miten paljon mitäkin taitoa ihminen arjessaan tarvitsee. Usein perusasioiden hallitseminen riittää. Toki oppimishäiriöt vaikuttavat ammatin valintaan, mutta harvoin nuori haluaa väen väkisin alalle, jolle hänellä ei ole taipumuksia.

Asiantuntijana Pikkujätin neuropsykologian erikoispsykologi, dosentti Nina Sajaniemi