Lapsen raivokohtaukset

Lapsen raivokohtaukset voivat hämmentää, uuvuttaa ja jopa pelottaa vanhempia. Ne ovat kuitenkin luonnollinen osa lapsen tunnekehitystä. Mikäli raivokohtaukset jatkuvat pitkään, ovat poikkeuksellisen rajuja tai aiheuttavat huolta, avun hakeminen on paras tapa tukea lapsen kasvua.

Lapsen raivokohtaukset ovat tavallinen, mutta usein kuormittava osa kasvua. Ymmärrys, rauhallisuus ja tunteiden sanoittaminen ovat vanhemman tärkeimmät työkalut. Kun tunteet ovat liian suuria lapselle yksin kannettaviksi, aikuinen voi toimia ankkurina ja mallina, joka opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja – ja ne voi oppia hallitsemaan.

Miksi lapsi saa raivokohtauksen – lapsen raivokohtauksen syyt

Raivokohtaus syntyy, kun lapsen tunnekuorma ylittää hänen hetkellisen tunnesäätelykykynsä. Tyypillisesti taustalla on turhautumista, pettymyksiä, väsymystä tai nälkää. Pienellä lapsella aivojen tunnesäätelykeskukset ovat vielä kehitysvaiheessa, ja siksi lapsi tarvitsee aikuisen tukea rauhoittuakseen.

Ikävaiheet ja raivokohtaukset

Vauvaikä

Vauvat eivät saa raivokohtauksia samalla tapaa kuin isommat lapset, mutta he voivat ilmaista epämukavuutta itkemällä, huutamalla ja kehon liikkeillä. Yliväsymys, nälkä, koliikki tai aistiärsykkeet voivat aiheuttaa vauvalla pitkittyneitä itkun purkauksia, jotka muistuttavat raivokohtausta.

1,5–4-vuotiaat (uhmaikä)

Taaperon raivokohtaukset ovat yleisiä. Lapsi kehittää omaa tahtoa, mutta ei vielä osaa sanoittaa tunteitaan tai hallita niitä. Kiukku voi ilmetä huutona, itkemisenä, potkimisena tai heittäytymisenä lattialle. Kohtaukset voivat kestää useita minuutteja.

5–7-vuotiaat (esi- ja kouluikä)

Raivokohtaukset vähenevät, mutta niitä voi edelleen esiintyä erityisesti, kun lapsi on väsynyt tai stressaantunut. Tunteiden hallinta paranee, mutta lapsi saattaa silti reagoida rajusti pettymyksiin tai rajoihin – nyt enemmän sanallisesti kuin fyysisesti.

8–11-vuotiaat (kouluikä ja esimurrosikä)

Vanhemmilla lapsilla raivokohtaukset ovat harvinaisempia ja usein seurausta kuormituksesta, kuten koulupaineista, väsymyksestä tai tunne-elämän myllerryksistä. Reaktio voi olla enemmän vetäytymistä, ovien paukuttelua tai sanallista vastustusta. Jos purkaukset ovat toistuvia ja voimakkaita, on hyvä selvittää mahdollisia taustasyitä.

12-18-vuotiaat (murrosikä)

Murrosikäisen nuoren raivokohtaukset kytkeytyvät vahvasti kehollisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin muutoksiin. Ne eivät ole vain uhmailua, vaan usein luonnollinen tapa käsitellä voimakkaita tunteita. Vanhemman rooli on toimia rauhallisena tukena, dialogin mahdollistajana sekä rajojen yhdessä muotoilijana. Kun nuori kokee tulleensa kuulluksi, raivokohtausten määrää ja voimakkuutta voidaan vähentää huomattavasti.

Raivokohtaukset ADHD- ja muiden neuropsykiatristen piirteiden yhteydessä

Lapsilla, joilla on ADHD, Asperger, autismikirjon häiriö tai muita nepsy- eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä, raivokohtaukset voivat olla pidempiä, intensiivisempiä ja vaikeammin hallittavia. Impulsiivisuus ja heikko tunnesäätely kuuluvat oirekuvaan. Säännöllinen arki, ennakointi ja tunnetaitojen opettelu ovat erityisen tärkeitä.

Milloin raivokohtaus voi olla merkki psykiatrisesta häiriöstä?

Jos lapsen raivokohtaukset ovat toistuvia, pitkäkestoisia, erittäin aggressiivisia tai vaikuttavat hänen toimintakykyynsä, on syytä hakea apua. Joskus taustalla voi olla jokin psykiatrinen häiriö tai sairaus.

Apua saaneuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai yksityiseltä lasten lääkäriasemalta, kuten Pikkujätistä.

Yölliset raivokohtaukset ja nukkumaanmenon haasteet

Raivokohtaukset voivat ajoittua myös yöhön – erityisesti nukkumaan mennessä tai yöllisissä heräämisissä. Kohtauksia voi esiintyä, kun lapsi on yliväsynyt, pelokas tai kokee erkaantumista vanhemmasta. Tällöin lapsi voi huutaa, potkia tai tarrautua aikuiseen.

Yöllisten raivokohtausten ennaltaehkäisy:

• Rauhallinen ja ennustettava iltarutiini
• Riittävä uni ja päivärytmin säilyttäminen
• Tunteiden sanoittaminen jo ilta-aikaan

Milloin hakea apua?

Terveydenhuollon ammattilaisen arvio on suositeltavaa, kun

• raivokohtaukset ovat toistuvia ja erittäin voimakkaita
• lapsi ei rauhoitu lainkaan kohtauksen jälkeen
• kohtaukset haittaavat arkea, kuten koulunkäyntiä tai sosiaalisia suhteita
• yölliset kohtaukset häiritsevät koko perheen nukkumista
• vanhempi kokee jatkuvaa uupumusta tai avuttomuutta
• on epäily neuropsykiatrisesta erityistarpeesta

Apua voi hakea neuvolasta, kouluterveydenhuollosta, perheneuvolasta, yksityiseltä lastenlääkäriasemalta tai tarvittaessa lastenpsykiatrisesta yksiköstä.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsen raivokohtaukset jatkuvat pitkään, ovat poikkeuksellisen rajuja tai aiheuttavat huolta, varaa aika lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000.  Vanhemman on hyvä olla käynnillä mukana.

Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.