Lapsen käytöshäiriöt

Lapsen käytöshäiriöön on tärkeää puuttua heti, kun se on tunnistettu. Oireilua voidaan vähentää etenkin psykososiaalisilla hoitomuodoilla. On myös tärkeää, että vanhemmat saavat tarvitsemaansa ohjausta ja lasta tuetaan koulussa.

Käytöshäiriöt lapsuudessa ovat vakava, mutta usein väärinymmärretty ilmiö, joka voi vaikuttaa lapsen kehitykseen, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin merkittävästi. Käytösoireet eivät ole vain ”huonoa käytöstä”, vaan ne voivat heijastaa syvällisiä haasteita tunne-elämässä, vuorovaikutustaidoissa tai jopa neurologisessa kehityksessä.

Miten lapsen käytöshäiriöt oireilevat?

Lapsen käytöshäiriölle on ominaista pitkäaikainen, ikään nähden poikkeava käyttäytyminen, joka rikkoo yhteiskunnallisia tai sosiaalisia normeja. Oireita voivat olla:

• jatkuva uhmakkuus ja auktoriteettien haastaminen
• aggressiivisuus muita kohtaan
• valehtelu, varastelu tai muu rikkomuksellinen toiminta
• koulupoissaolot, myöhästely ja sääntöjen laiminlyönti
• empatiakyvyn puute ja syyllisyyden tunteen vähäisyys

Käytöshäiriödiagnoosi edellyttää, että käyttäytyminen on toistuvaa ja selvästi toimintakykyä heikentävää. Käytöshäiriön oireet voivat näkyä eri ympäristöissä, kuten kotona, koulussa ja harrastuksissa.

Lapsen käytöshäiriön syyt

Käytöshäiriön taustalla voi olla monenlaisia biologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Yleisimmät riskitekijät ovat:

• perinnöllinen alttius: impulsiivisuus, aktiivisuus tai neuropsykiatriset piirteet
• varhaiset vuorovaikutushaasteet: kiintymyssuhdehäiriöt tai vanhempien jaksamisen puute
• oppimisvaikeudet ja kehitykselliset kielihäiriöt
• traumaattiset kokemukset tai altistuminen perheväkivallalle. Tällöin puhutaan traumaperäisestä käytöshäiriöstä. Siihen voi liittyä esimerkiksi tunnesäätelyn ongelmia, räjähtävää käytöstä ja epäluottamusta aikuisiin.
• ADHD ja muut neuropsykiatriset häiriöt. Hoitamaton ADHD lisää riskiä impulsiivisiin ja kontrolloimattomiin käytösoireisiin, epäonnistumisiin koulussa ja vertaissuhteissa sekä syrjäytymiskehitykseen.

Usein käytösoireet ovat monitekijäisiä ja vaativat kokonaisvaltaista arviointia. On myös huomioitava, että osa lapsista peittää masennuksensa aggressiivisuuteen.

Uhmakkuushäiriö vai käytöshäiriö?

Uhmakkuushäiriö (ODD) on lievempi ja usein käytöshäiriötä edeltävä tila. Siihen liittyy:

• jatkuvaa väittelyä ja tottelemattomuutta
• alhainen turhautumiskynnys
• aggressiivista puhetta ilman fyysistä väkivaltaa

Käytöshäiriö eroaa uhmakkuushäiriöstä siinä, että käyttäytyminen on vakavampaa ja voi sisältää vahingoittavaa toimintaa. Uhmakkuushäiriötä ilmenee pääasiassa alle 10-vuotiailla lapsilla.

Käytöshäiriöiden alaryhmät

Käytöshäiriö jaetaan usein lapsena alkavaan ja nuorena alkavaan häiriöön. Ensin mainittu on yleensä vakavampi ja siihen voi kuulua aggressiivisuutta ja neuropsykologisia ongelmia.

Toinen tapa jakaa käytöshäiriöitä perustuu siihen, missä sosiaalisessa ympäristössä oireilua esiintyy:

• Perheen sisäinen käytöshäiriö: lapsen oireilu rajoittuu kotiympäristöön.
• Sosiaalinen käytöshäiriö: sääntöjä rikotaan kaveriporukassa.
• Epäsosiaalinen käytöshäiriö: lapsi ei kuulu mihinkään ryhmään, vaan rikkoo sääntöjä yksin.

Suomessa käytöshäiriöitä esiintyy noin 5-10 prosentilla lapsista ja nuorista. Pojilla käytöshäiriö on noin viisi kertaa yleisempi kuin tytöillä.

Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit

Lapsen käytöshäiriöiden diagnosoinnissa käytetään kansainvälistä ICD-10-luokitusta. Kriteereihin kuuluu:

• toistuva, vähintään 6 kuukautta kestänyt oireilu
• ikätasoon nähden epänormaalit käyttäytymispiirteet
• oireiden esiintyminen useammassa kontekstissa
• toimintakyvyn merkittävä heikkeneminen

Käytöshäiriöitä ei voida diagnosoida millään ”käytöshäiriötestillä”, vaan arvio perustuu:

• vanhempien ja opettajien haastatteluihin
• lapsen havainnointiin eri ympäristöissä
• kyselylomakkeisiin ja toimintakykyarvioihin
• konsultaatiokäynteihin lastenpsykiatrilla

Laaja-alainen arvio on tärkeä myös siksi, että oireet voivat liittyä muihin häiriöihin, kuten autismikirjoon tai masennukseen.

Milloin kannattaa hakea apua?

• Jos lapsen häiritsevä käytös on pitkäkestoista (useita viikkoja – kuukausia), ja se haittaa arjen sujumista — esimerkiksi perhe-elämää, koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita tai lapsen toimintakykyä.
• Kun vanhempien keinot eivät riitä. Olet jatkuvasti huolissasi tai kuormittunut lapsen käytöksestä.

Avun hakemisen voi aloittaa neuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Voit myös hakeutua suoraan Pikkujättiin lasten- tai nuorisopsykiatrin, psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan arvioon. 

Huomioithan, että tilanteissa, joissa lapsi voi olla vaaraksi itselleen tai muille, tai oireilu on niin raskasta, ettei sitä pystytä hallitsemaan kotona, on syytä hakeutua välittömästi päivystykseen tai soittaa hätänumeroon 112.

Käytöshäiriöiden hoito

Psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia lapsen käytöshäiriöiden hoidossa. Tavoitteena on kehittää lapsen tunnesäätelyä ja parantaa vuorovaikutustaitoja. Tuki voi sisältää:

• vanhemmuuden ohjausta ja perheterapiaa
• kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä
• opettajien ja koulun henkilöstön koulutusta, jotta lapsi saa koulussa tarvitsemaansa tukea
• psykoterapiaa ja sosiaalisten taitojen ryhmiä
• lääkehoitoa, jos oireet liittyvät ADHD:hen, tai jos psykososiaalinen hoito yksin ei riitä

Yhteistyö kodin, koulun ja terveydenhuollon välillä on avainasemassa.

Käytöshäiriöiden ehkäisy

Käytöshäiriöitä voidaan ehkäistä edistämällä lapsen tunne-, vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä vaikuttamalla käytöshäiriölle altistaviin tekijöihin.

Ajanvaraus Pikkujättiin

Jos lapsen käytös huolettaa sinua, varaa aika lastenpsykiatrille, psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle, internetajanvarauksemme kautta tai soittamalla Pikkujätin ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen 010 380 8000. 

Tekstin on tarkistanut lääketieteen tohtori, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoterapeutti Laura Häkkinen. Tekstin tuottamisessa on käytetty tekoälyä.