Syylä lapsella on kiusallinen vaiva – näin onnistut itsehoidossa

Syylä on papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama iholla ja limakalvoilla esiintyvä hyvänlaatuinen ihomuutos. Papilloomaviruksia tunnetaan yli 200, ja yhdessä syylässä saattaa olla kahtakin eri virusta.

Papilloomavirustartunta saadaan yleensä lattiapinnoilta, joilla liikutaan paljain jaloin. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi koulujen jumppasalit ja uimahallit. Kosketustartuntakin on mahdollinen: syylä voi tarttua toisesta henkilöstä käsien kautta. Syylät voivat myös levitä uusiin paikkoihin omalla iholla, jos pureskelee omia sormiaan, joissa on syyliä.

Syylä jalkapohjassa tai sormessa on tavallisin

Tavallisimmin syyliä on jalkapohjissa ja sormissa. Myös kynsivalleissa, niin varpaissa kuin sormissa, ja kasvoilla sieraimien ja silmäluomien alueella on usein syyliä. Kasvojen syylät ovat pieniä, varrellisia luomimaisia näppyjä. Muualla kehossa syylä on yleensä aluksi ihonvärinen kohouma, joka kasvaa ja muuttuu karheaksi. Ajan myötä se voi halkeilla.  

Jalkapohjassa voi olla sekä yksittäisiä syyliä, joiden ympärille saattaa muodostua kovettuma, tai sisäänpäin kasvavia pieniä syyliä vieri vieressä. Silloin puhutaan mosaiikkisyylistä. Esimerkiksi puolet kantapäästä tai päkiästä voi olla syylämaton peittämä.

Ennen kaikkea kouluikäisten riesa

Tarkkaa tietoa syylien yleisyydestä ei ole, mutta eri tutkimusten mukaan niitä esiintyy 10-30 prosentilla ihmisistä lapsuudessa.  Kouluikäisillä syyliä on eniten.

Se, että syylät ovat ennen kaikkea lasten riesa, johtunee siitä, että aikuisille on kehittynyt vasta-aineita tiettyjä papilloomaviruksia kohtaan. Saman papilloomaviruksen aiheuttamaa tartuntaa ei yleensä saa uudelleen. Lisäksi lapset temmeltävät aikuisia enemmän paljain jaloin lattiapinnoilla ollen alttiimpia papilloomavirustartunnalle.

Leikki-ikäisillä voi olla myös molluskoita eli ontelosyyliä. Ontelosyylän aiheuttaja ei ole papilloomavirus, vaan pox-viruksiin kuuluva ontelosyylävirus. Molluskat ovat ihonvärisiä näppylöitä, joiden keskellä voi nähdä pienen kuopan, eräänlaisen navan. Niitä on tavallisesti kymmeniä tai satoja, eniten taivealueilla, kuten kyynär- ja polvitaipeissa sekä kainaloissa ja toisinaan myös sukuelinten alueella. Molluskat parantuvat spontaanisti eikä niitä tarvitse yleensä hoitaa.

Syylä vai känsä?

Syylä on usein oireeton, mutta joskus siihen voi liittyä kipua, etenkin jalkapohjissa ja kynsivalleissa. Painealueilla, kuten jalkapohjassa, syylä voi myös tehdä ympärilleen kovettumaa, jossa iho paksunee. Toisin sanoen syylän ympärille muodostuu känsä. Silloin känsä pitää poistaa ensin ohentamalla ihoa, jotta syylähoidot pääsevät vaikuttamaan suoraan syylään.

Känsä voi syntyä myös paineen tai jonkin kuormittavan tekijän, kuten puristavan kengän hankauksen, seurauksena. Ei ole aina helppoa erottaa, onko kyse syylästä vai känsästä, minkä vuoksi epäselvissä tapauksissa tulisi kääntyä lääkärin puoleen. Syylähoidoista ei ole känsän kohdalla apua.

Syylän poisto vaatii vaivaa

Syylät häviävät useimmiten ilman hoitoa, koska elimistö muodostaa papilloomaviruksia vastaan vasta-aineita. Keskimäärin 70 prosenttia syylistä paranee kahdessa vuodessa. Lapsilla syylät häviävät yleensä nopeammin kuin aikuisilla. Immuunivastetta heikentävät lääkitykset ja sairaudet voivat hidastaa ja joskus jopa estää syylien paranemista.

Syylän hoito on aiheellista, jos syylä aiheuttaa kipua, vaikeuttaa liikkumista tai lapsen on sen vuoksi vaikea laittaa esimerkiksi luistinta jalkaan. Kaikki hoitovaihtoehdot perustuvat oman immuunipuolustuksen aktivoimiseen sekä syylän pienentämiseen ja ohentamiseen, jotta siitä olisi vähemmän haittaa. Täysin parantavaa hoitoa ei valitettavasti ole.

Syylän ohentaminen tapahtuu tavallisella rautakaupasta saatavalla hiekkapaperilla. Sillä syylää hiotaan niin pitkälle, että ilmaantuu vähäistä verenvuotoa. Se voi tehdä hieman kipeää, minkä vuoksi vanhemmat saattavat arastella hiomista. Verenvuoto on kuitenkin tärkeää immuunivasteen herättämiselle. Hiominen kannattaa tehdä suihkun jälkeen, jolloin lapsen iho on pehmeä. Silloin se onnistuu parhaiten.

Kun vuoto on saatu aikaiseksi, syylän päälle levitetään apteekin itsehoitovalmistetta. Valmisteissa on joko salisyyli-, maitohappo-, muurahais-, monokloorietikka- tai trikloorietikkahappoa. Valmisteilla ei ole merkittävää tehoeroa. Apteekin henkilökunta auttaa sopivan tuotteen valitsemisessa.

Itsehoitovalmisteet pehmentävät syylää, jolloin sen hiominen käsittelyjen väleissä helpottuu. Syylän hoito toistetaan joka ilta, kunnes syylä on hävinnyt tai se on niin pieni, ettei se aiheuta enää mitään haittaa. Tässä menee useita kuukausia. Myös hoito itsessään vie aikaa, 15-30 minuuttia kerralla.

Tarvittaessa kylmähoitoa

Lääkärin puoleen kannattaa kääntyä, jos

• ei ole varma, onko kyseessä syylä vai jokin muu ihomuutos.
• syylä on kovin kookas, kipeä tai kosmeettisesti häiritsevä.
• itsehoito ei auta tai se tuntuu liian työläältä.

Lääkärissä syylää voidaan vähän rohkeammin ohentaa rengasveitsellä. Lisäksi lääkäri ohjaa itsehoidossa. Usein näin päästään asiassa eteenpäin.

Ihotautilääkärin vastaanotolla syylää voidaan hoitaa myös nestetyppijäädytyshoidolla. Se tarkoittaa, että -196-asteista nestemäistä typpeä suihkutetaan syylään. Se tuhoaa näkyvää syyläkudosta ja aktivoi omaa vastustuskykyä hävittämään syyläviruksen. Usein tarvitaan useampi hoitokerta, muutaman viikon välein. Mikäli päädytään nestetyppijäädytykseen, kotihoitoa ei tarvita.

Ehkäisy on hankalaa

Syylien tarttumista on vaikea estää, koska papilloomaviruksen voi saada mistä tahansa yleisestä tilasta, jossa liikutaan paljain jaloin. Suihku- ja varvastossujen käyttäminen saattaa ehkäistä syylätartuntaa. Jo ilmaantuneiden syylien leviämistä omalla iholla voidaan ehkäistä välttämällä syylien raapimista ja pureskelua.

Asiantuntijana ihotautien erikoislääkäri Sonja Hahtola.