Märkärupi tarttuu helposti – näin riesasta pääsee eroon

Märkärupi on ihon pinnallinen bakteeritulehdus, jota on pääosin kahta muotoa. Aiheuttaja voi olla stafylokokki-ihobakteeri tai nielussa piileksivä A-streptokokki, joka aiheuttaa myös angiinaa ja tulirokkoa.

Stafylokokin aiheuttaman muodon taustalla on usein jokin ihosairaus, tavallisimmin atooppinen ihottuma. Jos raapii ihottumaa, iho voi rikkoutua, jolloin ihottumakohtiin pääsee bakteereja ja iho tulehtuu pinnallisesti. Joskus tulehdus leviää muuallekin ihoon.

Streptokokin aiheuttama märkärupi alkaa yleensä kasvojen alueelta, jossa esimerkiksi nenänpieli on hiertynyt nuhan seurauksena. Silloin streptokokki pääsee nielusta rikki hiertyneelle iholle. Se voi tarttua myös toisen lapsen käsistä.

Voi olla missä tahansa ihoalueella

Bakteeritartunnan jälkeen iholle ilmaantuu finnimäisiä märkärakkuloita, jotka leviävät hyvin herkästi. Märkäruven tyypillisimmät esiintymispaikat ovat nenän ja suun ympärys sekä kädet, mutta sitä voi ilmaantua minne tahansa iholle, joskus jopa peräaukon ja sukuelinten alueelle. Tällöin lääkärit puhuvat ”peppuangiinasta”. Tämä tautimuoto voi olla hyvin kivulias, koska rakkulat ovat niin aroissa paikoissa.

Streptokokin aiheuttamat märkärupirakkulat aristavat usein muuallakin ihossa. Rakkulan pohja erittää kudosnestettä, joka kuivuu kellertäväksi karstaksi ja ruveksi. Ihottumamuotoon taas voi liittyä kovaa kutinaa. Yleisoireita kummassakaan muodossa ei välttämättä ole.

Tavallisin päiväkoti-ikäisillä lapsilla

Tavallisin märkärupi on päiväkoti-ikäisillä, koska sen ikäiset lapset koskettelevat paljon itseään ja toisiaan. He eivät myöskään osaa huolehtia hyvin omasta hygieniastaan. Käsienpesu usein unohtuu. Joskus märkärupi leviää päiväkodeissa epidemioina, jolloin kaikki lapset pitäisi testata nieluviljelyllä streptokokin varalta ja hoitaa samanaikaisesti. Yhtä aikaa voi esiintyä angiinaa ja tulirokkoa, koska ne ovat samaa tautiryhmää, vaikka poikkeavat märkäruvesta oireiltaan suuresti.

Kouluikäisilläkin on runsaasti märkärupea, etenkin kesällä. Bakteerit viihtyvät hyvin lämpimässä, ja kesällä tartunnan voi saada esimerkiksi lasten kahluu- ja uima-altaista. Ne ovat usein pieniä ja niissä pulikoi kerralla paljon lapsia.

Vauvoilla märkärupi on harvinaisempi, mutta tauti on mahdollinen ihan vastasyntyneilläkin. Heillä iholle ilmaantuu isoja vesitäyteisiä niin sanottuja Pemfigus-rakkuloita. Ne voivat rikkoutua ja vetistää ja iho muuttua hilseileväksi. Märkärupi vauvalla on yleensä stafylokokin aiheuttama.

Vanhempiin tauti ei lapsista yleensä tartu, kiitos hyvän käsihygienian. Jos vanhempi on atoopikko tai hänen käsiensä iho on muusta syystä rikki, lasta hoitaessa kannattaa käyttää suojahanskoja.

Märkäruven paikallishoito perustuu rupien suihkutteluun

Mikäli märkärupi on paikallista eli sitä on vain yhdessä kohdassa kehoa, sen hoidoksi riittää usein paikallishoito antiseptisellä voiteella sekä rupien suihkuttelu tai kylvettely.

Suihkuttelun jälkeen iho kuivataan huolella ja iholle sivellään antiseptistä hoitovoidetta, esimerkiksi apteekista ilman reseptiä saatavaa Bacibactia. Antiseptistä voidetta tulisi laittaa kahdesti päivässä. Jos hoito näyttää tehoavan, sitä jatketaan 5-7 päivän ajan. Mitään varsinaista märkärupivoidetta ei ole.

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos

• märkärupi ei parane paikallishoidolla.
• märkärupea on eri puolilla kehoa.
• yksittäinen märkärupialue laajenee suureksi.
• et ole varma, onko kyse märkäruvesta vai jostain muusta vaivasta.

Vauvan kohdalla lääkäriin on hakeuduttava välittömästi, sillä hyvin pienillä lapsilla ihon tulehdus voi joskus olla vaarallinen.

Levinnyt märkärupi talttuu antibiooteilla

Yleensä lääkärin on helppo tunnistaa märkärupi paljain silmin. Mitään erityisiä tutkimuksia ei tarvita. ”Peppuangiinaa” epäiltäessä otetaan näyte märkäruvesta ja usein myös nielunäyte, jotta voidaan olla varmoja, että kyse on streptokokin aiheuttamasta taudista.

Kun diagnoosi on varmistunut, lääkäri antaa tarkat kotihoito-ohjeet ja kirjoittaa tarvittavat lääkemääräykset. Levinneen märkäruven hoidoksi tarvitaan antibiootteja. Stafylokokin aiheuttamassa taudissa riittää yleensä viikon kuuri. Lisäksi voidaan käyttää hydrokortisonivoidetta kutinaan. Streptokokin aiheuttamassa tautimuodossa antibioottikuurin pituus on tavallisesti 10 päivää. Joskus myös erittäviä rakkuloita pitää suojata.

Lapsen tulee olla poissa päiväkodista, koulusta ja harrastuksista kaksi päivää antibioottihoidon aloittamisesta. Sen jälkeen hän ei enää yleensä tartuta tautia toisiin lapsiin. Myös paikallishoidon jälkeen on odotettava pari päivää ennen kuin lapsi palaa päiväkotiin, jotta nähdään, onko hoito tehonnut. Mikäli ei ole, päiväkotiin ei saa tartuttamisvaaran vuoksi palata. Sen sijaan tulisi hakeutua lääkäriin. Uimaan lapsi saa mennä vasta, kun iho on täysin terve, jottei se tulehdu.

Pidä lasten kynnet lyhyinä ja puhtaina

Märkäruven tartuntavaaraa voidaan vähentää välttämällä märkärupien koskettelua ja huolehtimalla, että lapsi pesee kätensä säännöllisesti saippualla. Lapsen kynnet tulisi pitää lyhyinä ja kynnenaluset puhtaina, koska silloin tauti ei leviä raapiessa yhtä herkästi.

Mikäli kotona on vauva ja isommilla lapsilla on märkärupi, he eivät saisi hoitaa ja kosketella vauvaa, jottei tauti tartu myös häneen. Jokaisella lapsella tulisi olla omat henkilökohtaiset pyyhkeensä. Tarvittaessa lasten vuodevaatteet ja pehmolelut kannattaa pestä. Atooppinen ihottuma tulisi hoitaa hyvin, koska ihorikot altistavat märkäruvelle.

Varotoimista huolimatta märkäruven tarttumista on hankala ehkäistä. Huonolla tuurilla tartunnan voi saada monta kertaa. Usein uusintainfektion syynä on nenänielussa piilevä streptokokki-bakteeri, josta se kaivetaan sormella uudelleen esiin.

Asiantuntija lastentautien erikoislääkäri Pirkko Keronen.