Parvorokko on parvoviruksen aiheuttama rokkotauti. Aiemmin siitä puhuttiin pikkurokkona. Parvovirus löydettiin vasta vuonna 1975.
Tavallisimmin parvovirus tarttuu hengitysteiden eritteistä eli pisaratartuntana. Se tarttuu myös veren välityksellä verensiirrossa sekä äidistä sikiöön. Taudin itämisaika tartunnasta on yleensä 6–16 vuorokautta.
Parvorokkoon sairastutaan tyypillisesti lapsena, viisivuotiaasta alkaen. Parvovirus voi aiheuttaa keväisin lasten keskuudessa pieniä epidemioita.
Aikuisista noin 50-60 prosenttia on sairastanut parvorokon. Tauti jättää jälkeensä pysyvän immuniteetin. Toisin sanoen sen voi sairastaa vain kerran.
Suurin piirtein puolet tartunnan saaneista saa oireita. Toisella puolella parvorokko on oireeton.
Tauti etenee näin:
Ihottuma kestää tyypillisesti noin viikon verran, mutta joskus se saattaa uusiutua, jolloin iho voi punoittaa viikkojenkin ajan. Lämpötilan vaihtelut, rasitus tai auringonvalo voivat pahentaa ihottumaa. Näppylät ja rakkulat eivät kuulu parvorokkoon.
Murrosiästä alkaen parvorokko voi oirehtia myös nivelvaivoina. Aikuisilla niitä on paljonkin. Parvorokko on heillä merkittävä niveltulehduksen aiheuttaja. Pienellä lapsella niveloireita ei ole.
Parvovirus lisääntyy luuytimessä punasolujen varhaismuodoissa. Se aiheuttaa punasolutuotannon pysähtymisen viikoksi. Terveelle ihmisille siitä ei ole haittaa, mutta jos ihmisellä on jokin sairaus, jonka vuoksi punasolujen elinikä on normaalia lyhyempi, hemoglobiini voi laskea anemian tasolle. Yleensä parvorokko on kuitenkin kaiken ikäisillä lievä.
Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Näin tapahtuu puolessa tapauksista. Raskauden alkuvaiheessa tauti voi johtaa keskenmenoon. Sen riski on noin 10 prosenttia. Parvovirustartunta voi myös aiheuttaa sikiölle anemian. Siitä saattaa seurata sikiön kudosten turvotusta, joka vaatii hoitoa, joskus jopa verensiirtoa. Sikiön epämuodostumia parvovirus ei aiheuta.
Jos raskaana oleva nainen on altistunut parvovirukselle, mahdollinen tartunta tai immuniteetti selvitetään verestä tehtävällä vasta-ainemäärityksellä. Positiivinen tulos kertoo, että hän on aiemmin sairastetun parvorokon myötä immuuni uudelle tartunnalle. Negatiivisen tuloksen saanut ohjataan neuvolaan sikiön seurantaan.
Parvorokko paranee itsessään eikä aiheuta jälkitauteja. Tautiin liittyy harvoin korkeaa kuumetta, joten kuumelääkettäkään ei yleensä tarvita. Niveloireita voi lievittää kipulääkkeillä. Ihottuman kutinaa voi tarvittaessa rauhoittaa antihistamiinilla.
Päiväkotiin tai kouluun lapsi voi palata heti, kun hän jaksaa toimia normaalisti. Tauti tarttuu ennen ihottuman ilmaantumista, ei enää sen jälkeen. Siksi ei haittaa, vaikka iho vielä kouluun palatessa punottaisi.
Lääkäriin parvorokon vuoksi tulee hakeutua, jos lapsi on ollut tekemisissä raskaana olevan naisen kanssa. Silloin on syytä varmistaa verinäytteellä, onko lapsella varmasti parvorokko. Jos kyse on siitä, raskaana olevan naisen mahdollinen tartunta tulee selvittää.
Parvovirusta vastaan ei ole rokotetta. Virus tarttuu melko herkästi ihmisestä toiseen ja tartuttavuus on suurimmillaan ennen ihottuman ilmaantumista. Niinpä tartunnan ehkäiseminen on hyvin vaikeaa. Toki hyvästä käsihygieniasta on hyötyä.
Parvorokko ja enterorokko ovat aivan erilaisia sairauksia. Enterorokkoon liittyy yleensä suutulehdus. Siinä on näppylöitä suun ympärillä, kasvoissa, kämmenissä ja jalkaterissä. Kuume voi olla joskus korkea. Taudinkuva on paljon hankalampi kuin parvorokossa. Tosin tauti voi olla kestoltaan hieman lyhyempi.
Asiantuntijana Pikkujätin lasten infektiotautien erikoislääkäri Pentti Ukkonen
Katja Ståhl tunnustaa äiteilevänsä ärsyttävyyteen asti – Lasten kasvattamat -podcastin 3. kausi alkaa
Ouluun avataan Pikkujätti ja entistä laajempi Aava
Marko Honkanen on Aavan ja Pikkujätin uusi IT- ja digijohtaja
