Epilepsia lapsella – tunnista oireet ja toimi oikein

Epilepsia on sairaus, jossa ihmisellä on taipumus saada toistuvia aivokuoren sähkötoiminnan ohimenevän häiriön aiheuttamia kohtausoireita ilman ulkoisia altistavia tekijöitä. Sairastumisen taustalla voi olla monenlaisia syitä, kuten aivojen kehityksellinen rakenteellinen poikkeavuus, aivoverenkierron häiriö tai aineenvaihdunnan häiriö. Joillakin on perinnöllinen alttius epileptisille kohtauksille. Joskus taustalla on aivotulehduksen tai aivovamman jälkitila. Myös kehitysvammoihin ja autismin kirjoon liittyy hieman kohonnut riski sairastua epilepsiaan.

Osa lasten epilepsioista on hyvänlaatuisia, ajan myötä paranevia, mutta osa on vaikeahoitoisia ja niihin voi liittyä muita neurologisia ongelmia ja kehityspulmia. Kaikilla epilepsiatyyppiä ei pystytä määrittämään tarkkaan eikä liioin sitä, mistä sairaus johtuu.

Epilepsian oireet ovat moninaisia

Epilepsia voi puhjeta missä iässä hyvänsä, vauvanakin. Kaikkiaan 0,3 prosenttia lapsista sairastuu siihen.

Helpoimmin tunnistettava oire on tajuttomuuskouristuskohtaus, jonka aikana lapsi menettää tajuntansa ja hänen raajansa ja vartalonsa kouristelevat. Kohtaukseen voi liittyä syljen lisääntynyttä eritystä ja oksentamista.

Epilepsiakohtaus voi oirehtia myös:

• katseen ja pään voimakkaana kääntymisenä sivulle.
• vain yksittäisen raajan jäykistymisenä tai nykimisenä.
• lyhyiden jäykistysten sarjana.
• lyhyenä poissaolokohtauksena, jolloin lapsi ei reagoi puhutteluun, vaan tuijottaa vain eteensä.
• tajunnan hämärtymisenä, jolloin lapsi voi vaikuttaa sekavalta tai häneen on vaikea saada kontaktia.
• automaationa, jolloin lapsi toistaa jotain liikettä tarkoituksettomasti. Hän voi esimerkiksi nieleskellä tai maiskutella tai hypistellä vaatteitaan.
• poikkeavana näkö-, kuulo- tai tunne-elämyksenä.

Mikäli lapsella esiintyy toistuvasti tämänkaltaista oireilua, vanhemman olisi hyvä videoida sitä kännykkäkameralla. Kuva kertoo lääkärille enemmän kuin tuhat sanaa.

Epilepsian kohtaustyyppi riippuu siitä, missä kohdassa aivoja sähkötoiminnan häiriö on. Paikallinen häiriö tietyllä alueella aivoissa aiheuttaa tietynlaisia oireita liittyen vain siihen kohtaan. Jos häiriö leviää koko aivokuoren alueelle, seuraa tajuttomuuskouristuskohtaus. Paikallisalkuinen kohtaus voi siis laajentua ja muuttua oireiltaan rajummaksi.  Epilepsiakohtaus voi olla myös suoraan yleistyvä, jolloin sähköinen häiriö on alusta asti koko aivokuoren alueella.

Vauvan epilepsiaa voi olla vaikeampi tunnistaa kuin isomman lapsen. Toisaalta vauvoilla on myös paljon oireita, joiden voidaan kuvitella viittaavan epilepsiaan, mutta ne johtuvatkin ihan muista syistä. On tärkeää, että oireiden syy selvitetään lääkärissä. Vauvaiässä alkavat sarjoissa toistuvat nyökähdykset ja jäykistymiset voivat viitata infantiilispasmioireyhtymään. Sen selvittelyt ja hoito on syytä käynnistää kiireesti, koska ilman hoitoa lapsen kehitys voi hidastua.

Epilepsiakohtaus menee yleensä nopeasti ohi

Epilepsian oireet voivat ilmaantua missä tilanteessa hyvänsä, siksi niitä on hankala ennakoida. Väsymys tai jotkut infektiot, kuten kuumetaudit, voivat hieman lisätä epilepsiakohtauksen riskiä. Joillakin lapsilla myös kirkkaat vilkkuvat valot saattavat laukaista kohtauksia.

Tavallisesti epilepsiakohtaukset menevät muutamassa minuutissa itsestään ohi. Lyhyt tajuttomuuskouristuskohtauskaan ei ole yleensä vaaraksi, vaikka se voi näyttää pelottavalta. On kuitenkin hyvä soittaa hätänumeroon, jotta lapsi saa mahdollisimman pikaisesti asiantuntevaa hoitoa. Pitkittyessään kohtaus voi olla vaarallinen. Lievemmissäkin oireissa kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä päivystykseen.

Epilepsian oikeaoppinen ensiapu on tärkeää

Tajuttomuuskouristuskohtauksen aikana on tärkeää varmistaa, ettei lapsi satuta itseään esimerkiksi hakkaamalla päätään lattiaan. Lapsen suuhun ei saa laittaa mitään, jottei hengitys vaikeudu. Kun kouristelu vähenee, lapsen voi kääntää kylkiasentoon ja tarkistaa, että hengitystiet ovat avoimet ja lapsi pystyy hengittämään normaalisti.

Jos osut paikalle sattumalta, etkä ole varma, mistä on kyse, voit tarkistaa, onko kohtauksen saaneella lapsella ranteessaan epilepsiaranneke tai kaulallaan epilepsiatunnus. Soita joka tapauksessa hätänumeroon 112. Älä jätä lasta yksin ennen kuin ambulanssi on paikalla.

Diagnoosi vaatii yleensä kaksi kohtausta

Epilepsiadiagnoosi vaatii yleensä, että lapsella on ollut vähintään kaksi epilepsiakohtausta. Yksittäinen kohtaus ei vielä tarkoita, että sairastaisi epilepsiaa. Mitä tarkemmin vanhemmat osaavat kuvailla lapsen oireita, niiden ilmaantumisjärjestystä sekä lapsen toimintakykyä kohtauksen aikana, sitä helpompi lääkärin on selvittää, onko kyseessä ollut epilepsiakohtaus ja minkä tyyppisestä epilepsiasta voisi olla kyse. Kännykkävideot auttavat tässä.

Mikäli on syytä epäillä epilepsiaa, lapselle tehdään EEG- eli aivosähkökäyrätutkimus, jossa voidaan todeta epileptiseen kohtausalttiuteen sopiva löydös. Toisinaan EEG saattaa olla kuitenkin normaali kohtausten välillä. Tarkkaa ennustetta kohtausten uusiutumisriskistä ei pelkän EEG:n perusteella useinkaan voida antaa. Tarvittaessa tehdään myös aivojen magneettikuvaus.

Osalla lääkityksestä voidaan ajan myötä luopua

Epilepsialääkkeet ovat epilepsian hoidossa avainasia. Yleensä lääke otetaan aamuin illoin. Aina ensimmäinen lääke ei auta, ja joskus joudutaan käyttämään samanaikaisesti useampia lääkkeitä. Vaihtoehtoja on monia. Mikäli epilepsian tyyppi pystytään määrittämään, oikean lääkkeen valitseminen on helpompaa.

Hoidon tavoitteena on, että epilepsiakohtaukset pysyisivät poissa ilman hankalia sivuoireita. Yleensä puolella leikki- ja kouluiässä sairastuneilla taipumus saada epileptisiä kohtauksia loppuu aikanaan, jolloin lääkityksestä voidaan luopua. Nyrkkisääntö on, että kun oireet ovat olla poissa kaksi vuotta, lääkitystä aletaan purkaa, vaikkei epilepsiatyyppiä olisi kyetty selvittämään. Jos oireet palaavat, lääkehoito aloitetaan uudestaan.

Vaikeahoitoisissa epilepsioissa, joita lapsuusiässä alkavista epilepsioista on 20-25 prosenttia, kohtaukset jatkuvat lääkityksestä huolimatta. Vaikeisiin muotoihin liittyy usein muita neurologisia ja kehityksellisiä ongelmia.

Lapsen sairaudesta kannattaa kertoa avoimesti

Vanhempien tärkein tehtävä epilepsiaa sairastavan lapsen hoidossa on huolehtia, että lapsi ottaa lääkkeensä aamuin illoin. Vointia edistävät myös säännölliset elintavat. Univaje, syömättömyys ja matala verensokeri voivat joskus laukaista epilepsiakohtauksen.

Lapsen epilepsiasta ja mahdollisuudesta saada kohtausoireita pitäisi puhua avoimesti kaikille aikuisille, joiden kanssa lapsi on säännöllisesti tekemisissä. Tähän joukkoon kuuluvat niin päiväkodin henkilökunta, opettajat koulussa kuin harrastuksia vetävät aikuiset. Kouluikäisen lapsen olisi hyvä kertoa sairaudestaan ja sen oireista myös kavereilleen, jotta nämä osaavat tarpeen tullen soittaa kännyköillään apua.

Avoimuus lisää lapsen turvallisuutta ja hälventää samalla epilepsiaan liittyvää stigmaa ja pelkoja. Epilepsia on vain yksi sairaus muiden joukossa, eikä sitä pidä missään nimessä hävetä.

Koulua voi yleensä käydä normaalisti

Koulunkäyntiä epilepsia ei yleisesti ottaen rajoita, mutta toki se voi aiheuttaa poissaoloja koulusta. Myös liikuntaa voi pääsääntöisesti harrastaa tavalliseen tapaan. Uimisen pitäisi kuitenkin aina tapahtua aikuisen valvonnassa. Sukeltelemista ei suositella, koska hapenpuute voi laukaista epilepsiakohtauksen, ja veden alla alkanutta kohtausta voi olla vaikea havaita. Lisäksi kiipeilemisen suhteen on syytä olla varovainen.

Asiantuntijana lastenneurologian erikoislääkäri Anne Sarajuuri.