Ensimmäisen elinkuukauden aikana varhaiset heijasteet eli automaattiset refleksit, joita vauvalla on jo syntyessään, ovat yhä hyvin vahvat. Ne kehittyvät jo kohdussa ja auttavat vauvaa selviytymään. Niitä ovat askellus-, ryömimis- ja tarttumisheijaste sekä Moron – ja ATN-heijaste.
Moron heijasteella tarkoitetaan sitä, että vauvan kädet levähtävät sivuille symmetrisesti, kun häntä nostetaan selinmakuulta molemmista käsistä kiinni pitäen hieman ylöspäin ja päästetään sitten irti. ATN-heijaste puolestaan tarkoittaa, että selällään makaavan vauvan päätä käännetään jommallekummalle sivulle, jolloin saman puolen käsivarsi ja jalka ojentuvat ja vastakkaisen puolen koukistuvat.
Varhaisheijasteiden esille tulo kertoo, että vauvan kehitys on normaalia. Niiden tutkiminen kuuluu vauvan perustarkastuksiin synnytyssairaalasta lähtien. Varhaisheijasteet häviävät viimeistään neljän kuukauden iässä.
Vauvan asento on vielä kippurainen. Liikehdinnän tulee olla symmetristä eli molemminpuolista. Jäntevyyden osalta tarkkaillaan, onko se normaalia, matalaa vai ylikorostunutta. Tarpeitaan lapsi viestittää itkemällä.
Kuukauden iässä vauva alkaa kohdistaa katsettaan ympärillään olevien ihmisten kasvoihin sekä mustavalkoisiin esineisiin. Näöntarkkuus ei ole kovin hyvä; vauva näkee parhaiten noin 30 cm:n päähän. Katseen harhaileminen ja karsastus ovat ensimmäisten viikkojen ajan ihan normaalia. Vauvan näön kehitys jatkuu koko ensimmäisen vuoden ajan.
Noin 6-8 viikon ikäisenä vauva alkaa hymyillä vastavuoroisesti. Se on vanhemmille usein merkittävä tapahtuma. Vauva alkaa myös enemmän kannatella päätään. Vatsamakuullakin hän nostelee sitä itse.
Vauvan näkö paranee ja hän alkaa erottaa enemmän ihmisiä ja esineitä. Hän on aktiivisempi ja valveilla pitempään.
Kahden kuukauden jälkeen lapsi alkaa jokeltaa ja äännellä monipuolisemmin. Se kertoo, että vauva kuulee normaalisti. Jokeltamisella lapsi hakee vastavuoroista kommunikaatiota. Vanhempien tulisi tarttua hanakasti siihen ja jutella vauvan kanssa, esimerkiksi leperrellä, laulaa ja loruilla.
3-4 kuukauden iässä varhaisheijasteet häviävät. Niiden sammuminen on edellytys aivojen kehittymiselle, jotta tahdonalaiset toiminnot voivat tulla tilalle.
Vauvan raajat suoristuvat pikkuhiljaa ja jäntevyys paranee. Kun kolmen kuukauden ikäisen selinmakuulla olevan vauvan nostaa käsistä istuma-asentoon, pään tulisi seurata hyvin vartaloa. Vauvan päätä ei tarvitse muutenkaan enää tukea ja kannatella yhtä paljon kuin ennen.
Vauvan kehitys kolmen kuukauden iässä on muutenkin nopeaa. Tämän ikäiset alkavat kiinnittää enemmän huomiota ympäristöönsä. He ovat usein myös kiinnostuneita muista vauvoista ja alkavat katsella omia käsiään. Näön tarkentuessa niin ikään kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan lisääntyy. Vauva nauraa ääneen ja saattaa kiljahdella riemusta.
4-5 kuukauden iässä vauva alkaa tarttua esineisiin, ensin molemmilla käsillä. Hän myös vie niitä suuhunsa. Jokeltelu lisääntyy koko ajan.
Neljän kuukauden ikäinen vauva nostaa vatsamakuuasennosta päätään sekä rintakehäänsä. Hän alkaa myös kääntyä ensin selältä vatsalleen, sitten vatsalta selälleen. Selinmakuulla vauva tuo polviaan vatsan päälle.
Noin 5-6 kuukauden ikäinen lapsi osaa siirtää esineitä kädestä toiseen.
Alle vuoden ikäinen lapsi ei ole vielä oikea- tai vasenkätinen, vaan käyttää molempia käsiään yhtä paljon. Symmetrinen raajojen käyttäminen kertoo, että motorinen kehitys on normaalia. Jos esimerkiksi puolivuotias lapsi käyttäisi vain toista kättään, se olisi huolestuttava merkki. Se viestisi, ettei toinen puoli toimi normaalisti.
Ensimmäinen suojeluheijaste ilmaantuu kuuden kuukauden iässä. Se näkyy, kun vauvaa laskee sukellusasennossa alustaa kohti kasvot edellä, jolloin hän tuo kädet eteensä. Yhdeksän kuukauden iässä vauva vie kädet alustaan estäen itseään kaatumasta, kun häntä keikuttaa istuma-asennossa sivulta toiselle. 12 kuukauden iässä suojeluheijaste ilmaantuu myös taakse. Nämä suojeluheijasteet ovat edellytys sille, että lapsi oppii istumaan ja kävelemään.
6-7 kuukauden ikäisenä vauva istuukin jo tukea vasten ja 7-8 kuukauden iässä ilman tukea. Kun hän osaa istua, hän oppii ryömimään ja konttaamaan. Tosin kaikki vauvat eivät tee molempia ja jotkut eivät kumpaakaan, vaan he nousevat suoraan seisomaan. Kaikki tämä on aivan normaalia.
Kuuden kuukauden ikäpyykin jälkeen vauva osaa myös ottaa enemmän esineitä käsiinsä. Hän voi ojentaa niitä, ottaa niitä vastaan ja siirtää kädestä toiseen. Lisäksi hän osaa pyytää syliin, tulla luokse ja ojentaa käsivarsiaan.
Vauvan vierastaminen, jolloin hän voi pelätä vieraita ihmisiä, takertua vanhempiinsa ja protestoida näiden poistumista näköpiiristä, ajoittuu 6-9 kuukauden väliin. Se liittyy siihen, että vauva ymmärtää olevansa erillinen ihminen eikä osa äitiään tai muita ihmisiä. Toiset lapset vierastavat enemmän, toiset vähemmän. Yleensä vierastaminen laantuu kuukaudessa kahdessa.
Yhdeksän kuukauden ikäinen vauva osaa jo seisoa tukea vasten. Moni myös alkaa ymmärtää puhetta, aluksi vain joitakin sanoja.
Hienomotorinen näppäryyskin paranee suuresti tässä iässä. Vauva muun muassa oppii pinsettiotteen. Aiemmin hän tarttui kaikkeen nyrkillään, nyt hän näkee pienet esineet paremmin ja pystyy tarttumaan niihin peukalonsa ja etusormensa avulla.
Ensimmäiset askeleet otetaan usein 12 kuukauden vanhana. Silloin vauva osaa seistä ilman tukea. 12 kuukauden iässä moni osaa myös sanoa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä. Vauvan puheen kehitys näkyy sanavaraston laajenemisena.
Vauvan paino laskee aina ensimmäisten vuorokausien aikana. Se on täysin normaali ilmiö. Viikon kahden sisällä paino nousee takaisin syntymäpainoon. Sen jälkeen se ei saisi laskea.
Neuvolassa vauvan kasvua – painoa, pituutta ja pään ympärystä – seurataan tiiviisti kasvukäyrien avulla. Toisiin vauvoihin omaansa on turha verrata, sillä hajonta on suurta. Vanhemmat voivat luottaa siihen, että mahdollisiin poikkeavuuksiin vauvan kehitysvaiheissa kiinnitetään neuvolassa huomiota.
Varhainen vuorovaikutus vauvan ja vanhempien – tai muiden hänestä huolta pitävien aikuisten – välillä on hyvin tärkeää. Se lähtee siitä, että vanhemmat ovat herkkiä vauvan viesteille ja havaitsevat hänen tarpeensa. Jo kymmenen minuutin päästä syntymästään vauva viestii itkemällä ja hamuamalla äidin rintaa, että hän haluaa syödä. Ajan kuluessa viestit monipuolistuvat. Vauva tarvitsee niin lepertelyä, silittelyä, paijaamista, syliä, ruokaa kuin vaipanvaihtoa. Jos vauvalle ei puhuta, puheenkehitys viivästyy.
Kiintymyssuhdekin muodostuu vuorovaikutuksen kautta – kun lapsella on joku, joka huolehtii hänestä. Sitä voidaan pitää ensimmäisen elinvuoden keskeisimpänä kehitystehtävänä, joka luo pohjan perusluottamukselle. Samalla lapsen itseluottamus alkaa rakentua.
Jokainen vauva on omanlaisensa syntymähetkestä alkaen. Se selittyy temperamentilla. Sillä tarkoitetaan itse kullekin ihmiselle ominaista käyttäytymis- ja reagointityyliä, joka määräytyy pitkälti perintötekijöiden kautta. Tutkimusten mukaan temperamenttipiirteet ovat varsin pysyviä, mutta kasvu, kehitys ja ympäristö muokkaavat lapsen minäkuvaa sekä tapaa toimia.
Vauvan kehitys on yksilöllistä, mutta toki vauvan tulee saavuttaa ensimmäisen elinvuotensa aikana tietyt kehitysvaiheet, eräänlaiset virstanpylväät. Niitä ovat
Mikäli lapsi ei saavuta näitä virstanpylväitä, on syytä kääntyä neuvolan tai lastenlääkärin puoleen. Apua kannattaa hakea myös, jos sinusta tuntuu, että
Nämä merkit useimmiten huomataan neuvolassa, mutta joskus jotain voi jäädä havaitsematta tai jokin oire näkyy vain kotioloissa.
Asiantuntijana Pikkujätin lastentautien erikoislääkäri, neonatologi Tiina Teivaanmäki
Katja Ståhl tunnustaa äiteilevänsä ärsyttävyyteen asti – Lasten kasvattamat -podcastin 3. kausi alkaa
Ouluun avataan Pikkujätti ja entistä laajempi Aava
Marko Honkanen on Aavan ja Pikkujätin uusi IT- ja digijohtaja
