Verikokeeseen valmistautuminen yhdessä lapsen kanssa

Verikokeeseen valmistautuminen yhdessä lapsen kanssa

Julkaistu

Joskus lääkärikäynnin yhteydessä lapselle määrätään verikokeita. Näytteenottotilanne saattaa jännittää lasta ja luonnollisesti myös huoltajaa. Jännitystä voi etukäteen helpottaa kertomalla lapselle, mitä laboratoriossa tapahtuu ja miksi verikokeita on tärkeä ottaa.

 

MIKSI VERIKOE TÄYTYY OTTAA? 

Lääkärin määräämille verikokeille on monia syitä. Esimerkiksi allergioiden selvittämiseksi on usein tarpeen ottaa verestä vasta-ainetestejä tai infektion iskettyä voi olla tärkeää varmistaa, onko kyse bakteerin vai viruksen aiheuttamasta taudista. Verikokeen tuloksilla taas on iso merkitys lääkkeiden määräämisen ja jatkohoidon suunnittelun kannalta.

Pikkujätissä useat infektioihin liittyvät laboratoriotutkimukset saadaan otettua sormenpäästä pienellä pistoksella, mutta laajempia tutkimuksia varten on otettava kyynärtaipeesta suoninäyte.

 

MITEN NÄYTTEENOTTO TAPAHTUU? 

Verinäytteenotosta kannattaa kertoa lapselle rehellisesti: verikoe otetaan neulalla, joten se kyllä saattaa pikkuisen sattua. Kiputuntemus syntyy  neulan läpäistessä ihon, jossa on paljon kipua aistivia tuntosoluja. Kuitenkin kun pysyy ihan paikallaan ja mahdollisimman rentona, näytteenotto on erittäin nopeasti ohi ja kipukin unohtuu. Itkeminen ja jännittäminen on tilanteessa täysin sallittua.  Lapsen jännitystä voi helpottaa pistokohdan ihon puuduttaminen puudutevoiteella tai makuuasento näytettä ottaessa. Hoitajan kanssa voi keskustella eri vaihtoehdoista ennen näytteenottoa.

Lapsi voi halutessaan katsoa pistämistä, mutta joskus tilanteen sujuvoittamiseksi voi olla parempi yrittää kiinnittää lapsen huomiota muualle, vaikkapa laboratorion seinältä löytyvään kivaan kuvaan tai leluun. Huoltaja tai hoitaja auttaa lasta tarvittaessa pysymään paikallaan. Huoltajan tulee pitää lasta varmoin ottein kiinni, jotta näytteenotto onnistuisi mahdollisimman hyvin. Läheisyys rauhoittaa lasta ja auttaa kestämään kipua.

Lapset ovat erittäin taitavia aistimaan huoltajiensa tunnetiloja. Jos huoltaja itse pelkää neuloja ja pistämistä, voikin olla parempi, että huoltaja odottaa näytteenoton ajan laboratorion ulkopuolella. Isompi lapsi saattaa pärjätä hyvin ilman vanhempaakin. Pikkujätin hoitajat ovat tottuneita työskentelemään lasten kanssa, ja osaavat ottaa pienet ja isot potilaat yksilöllisesti huomioon.

Veri kerätään verisuonesta neulaa pitkin talteen erilaisiin putkiin, jonka jälkeen neula otetaan pois, ja pistoskohtaa painetaan lapulla hetken verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Lopuksi kyynärtaipeseen laitetaan kiva laastari tai sidos.

Laboratoriosta löytyy paljon erilaisia välineitä, kuten kiehtovan värisiä putkia. On kuitenkin hyvä muistaa, että lasta ei päästetä koskemaan laboratorion välineisiin omin päin.

 

REIPPAUSPALKINTO AUTTAA PAHAAN MIELEEN 

Lapselle voi puhua etukäteen pienestä palkinnosta onnistuneen verikokeen jälkeen. Palkinto voi olla vaikkapa hoitajalta saatava tarra tai yhteinen leikkihetki lapsen kanssa kotiin päästyä.

Kannustaminen ja vanhemman myönteinen asenne auttaa lasta selviytymään jännittävästä tilanteesta, kehuja ei siis tarvitse säästellä!

Jokainen käynti laboratoriossa on erillinen tapahtumansa, ja näytteenotto ei välttämättä onnistu joka kerta täysin samalla tavalla. Tämän takia on tärkeää, ettei lapselle etukäteen luvata kuinka näytteenotto sujuu. Onnistuneen käynnin takaamiseksi on tärkeää kuunnella ja noudattaa hoitajalta saatavia ohjeita.

 

NÄIDEN VINKKIEN AVULLA VALMISTAT PELOKASTA LASTA VERINÄYTTEEN OTTOON:

 

    • kysy mikä pelottaa, mikä voisi auttaa jännittävässä tilanteessa
    • anna lapselle tilaisuus jutella rauhassa ennen pistosta, tilanteessa ei kannata kiirehtiä liikaa
    • ole jämpti, älä anna tilaisuutta siihen, ettei näytettä otettaisi. Ole kuitenkin empaattinen ja ymmärtäväinen.
    • ole rehellinen ja kannusta lasta rohkaisevasti
    • kerro etukäteen lapselle mitä on luvassa. Kerro että joudutaan pistämään ja se luultavasti vähän sattuukin, mutta on nopeasti ohi.  Itku on sallittua, samoin jännittäminen tai pelko.
    • käden liikuttaminen ja rimpuilu hankaloittaa näytteenottoa ja lisää kiputuntemusta, joten on tärkeää pysyä paikallaan ja rentona.
    • lapsen huomion voi yrittää pistohetkellä kääntää muualle jutustelun, kuvien tai puhelimen avulla
    • yhdessä sovittu palkinto onnistuneesta näytteenotosta kannustaa lasta yrittämään parhaansa

Tervetuloa Pikkujätin laboratorioon!

« Takaisin ajankohtaista osioon