Päiväkodin aloittaminen lähes kolminkertaistaa pikkulapsen sairastelun, mutta pahin tautirumba helpottaa viiden kuukauden kohdalla, kertoo tutkimus

päiväkoti_sairastelu
Päivähoidon aloitus, vanhempien psyykkinen vointi ja koettu yksinäisyys lisäävät pienten lasten hengitystieinfektioita ja korvatulehduksia. Sen sijaan vauvauinti ei lisää sairastelua.

Tuore väitöstutkimus tuo helpottavaa tietoa päiväkotilasten infektiokierteessä tuskaileville vanhemmille: ajan mittaan helpottaa. Turun yliopistossa ensi viikolla tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan päivähoidon aloittaminen kyllä lisää merkittävästi pienten lasten sairastelua, mutta sairastelu vähenee myöhemmin.

– Sairastelun huippu sekä päiväkodissa ja perhepäivähoidossa koettiin noin kaksi kuukautta hoidossa aloituksen jälkeen, lastentautiopista väittelevä Linnea Schuez-Havupalo kertoo.

Kuukausittaisten sairauspäivien määrä, antibioottihoidot sekä vanhempien poissaolot työstä lapsen sairauden vuoksi lisääntyivät alle kaksivuotiailla lapsilla voimakkaasti päivähoidon aloituksen jälkeen, kertoo Schuez-Havupalon. Tämän jälkeen sairauspäivien määrä laskee merkittävästi.

– Sairauspäivien määrä oli jo viisi kuukautta päivähoidon aloituksen jälkeen verrattavissa kotihoidossa oleviin lapsiin.

Schuez-Havupalo selvitti väitöstutkimuksessaan, miten vanhempien psyykkiset oireet, päivähoidon aloittaminen ja vapaa-ajan harrastukset vaikuttavat pienten lasten hengitystieinfektioihin.

Tutkimuksessa seurattiin yhteensä liki 1 600 lapsen hengitystieinfektioita syntymästä kolmen vuoden ikään. Tutkimuksessa seurattiin kotihoidossa, päivähoidossa ja perhepäivähoidossa olevia lapsia yhdeksän kuukauden ajan hoidon aloituksesta.

Päiväkodissa käyvillä lapsilla oli antibioottikuureja enemmän kuin kotihoidossa olevilla lapsilla.

Kun sairastelu oli huipussaan, eniten sairauspäiviä oli päiväkodissa hoidossa olevilla lapsilla. Heille kertyi keskimäärin 11 sairauspäivää kuukaudessa. Ennen päivähoidon aloittamista samoilla lapsilla oli keskimäärin neljä sairauspäivää kuussa. Sairauspäivien määrä siis lähes kolminkertaistui.

Myös perhepäivähoidossa olevilla lapsilla sairauspäivien määrä lisääntyi hoidon aloittamisen jälkeen, mutta hieman vähemmän. Perhepäivähoidossa lapsille kertyi keskimäärin kahdeksan sairauspäivää kuukaudessa kaksi kuukautta hoidon aloittamisen jälkeen. Kotihoidossa lasten sairauspäivät eivät lisääntyneet.
Tilannetta tarkasteltiin myös myöhemmin, 30–35 kuukauden iässä, ja löydökset pysyivät samansuuntaisina.

Päiväkodissa käyvillä lapsilla oli kuitenkin myöhemmin merkitsevästi enemmän antibioottikuureja kuin kotihoidossa olevilla lapsilla.

– Voi olla, että vanhemmilla on enemmän painetta päästä töihin ja saada lapsi terveeksi, jolloin antibioottikuureja käytetään enemmän, Schuez-Havupalo kertoo.

Toinen mahdollinen selitys on, että päiväkodissa bakteerikanta on erilainen kuin kotihoidossa ja vaatii siksi useammin antibioottihoitoa.

– Esimerkiksi aiemmin on havaittu enemmän pneumokokkikantajuutta päiväkodissa olevilla lapsilla, Schuez-Havupalo kertoo.

HS kertoi aiemmin tällä viikolla, että joka päivä noin tuhat lasta on poissa Helsingin päiväkodeista sairauden vuoksi. HS myös listasi, miten lasten sairastelua voi yrittää vähentää.

Tutukimuksessa selvitettiin myös vanhempien psyykkisten tekijöiden vaikutusta lasten hengitystieinfektioihin.

Schuez-Havupalo selvitti äitien ja isien masennusta sekä yksinäisyyden tuntemuksia raskausaikana ja seurasi heidän lastensa hengitystieinfektioita 10 kuukauden ikään saakka.

Äidin raskaudenaikaiset masennusoireet ennustivat muun muassa välikorvatulehdusten suurempaa määrää.

Myös yksinäisyyden kokemuksilla oli merkitystä. Esimerkiksi äidin emotionaalinen yksinäisyys ennusti lääkärikäyntien suurta määrää. Emotionaalinen yksinäisyys on henkilön oma kokemus siitä, että hän elää ilman läheisiä ihmissuhteita.

– Voi olla, että itsensä yksinäiseksi kokevat äidit kokivat tarvitsevansa enemmän tukea ja hakeutuivat muita helpommin lääkäriin, Schuez-Havupalo kertoo.

Yksinäiseksi itsensä kokevat äidit hakeutuivat muita enemmän lapsensa kanssa lääkäriin.

Sen sijaan välikorvatulehdukset, lääkärikäynnit ja antibioottikuurit olivat kuitenkin hieman vähäisempiä lapsilla, joiden vanhemmista toisella tai molemmilla esiintyi sosiaalista yksinäisyyttä. Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, että henkilö kokee verkostojen puutetta.

– Tällaisten perheiden lapset saattoivat olla muita lapsia vähemmän vuorovaikutuksessa ikätovereidensa kanssa ja siten altistua vähemmän taudinaiheuttajille, Schuez-Havupalo arvioi.

Perheen kokema sosiaalinen yksinäisyys saattoi vaikuttaa myös kynnykseen hakeutua lääkäriin, hän pohtii.

Tutkimuksessa  selvitettiin lisäksi harrastusten vaikutusta sairasteluun. Esimerkiksi vauvauinnilla ei todettu olevan infektioita lisäävää vaikutusta.
Vauvauinnilla ei ollut olevan infektioita lisäävää vaikutusta.

Atopiaan taipuvaisilla vauvauimareilla oli vertailuryhmään suhteutettuna enemmän rinoviruksen aiheuttamaa hengityksen vinkunaa. Ilmaan haihtuvien klooriyhdisteiden on kirjallisuudessa epäilty aiheuttavan hengityksen vinkunaa, mutta aiemmissa tutkimuksissa ei ole tehty virusanalyysejä.

Tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä pienten lasten hengitystieinfektioiden sairastamiseen liittyvistä tekijöistä ja antavat työkaluja niiden ehkäisemiseen.

Päiväkodissa olevien lasten sairaspäivät olivat korkeimmillaan kaksi kuukautta aloituksesta

Lähde:

Helsingin Sanomat/Kotimaa/Pauliina Grönholm

FacebookTwitterLinkedIn